Ja nyt keskitetään

Olen seurannut osin hämmennyksen vallassa halua uudistaa valtakunnan, alue- ja paikallistason hallintoa.

Tietenkin uudistuspyrkimyksiin pitää suhtautua ennakkoluulottomasti, mutta joissakin tapauksissa tuntuu siltä, että korjataan radikaalisti sellaista, mikä ei varsinaisesti ole pilalla.

Kaikki tämä tehdään tehokkuuden nimissä. Siitä on tullut iskulause, joka pätee kaikkeen. Mikään ei ole niin inhottavaa kuin byrokratia. Harva enää ajattelee, että byrokratian perimmäisenä tarkoituksena on, ja on ollut, järjestelmällinen ja tasapuolinen kohtelu. Virkavaltaisuuden ylilyöntejä on toki tapahtunut ja niihin pitääkin suhtautua kriittisesti.

Mielenkiintoista näissä hallinnon uudistuksissa on tavaton keskittämisen tarve. Keskittämisellä voidaan luoda ohuempia rakenteita ja tehokkaampaa hallintoa - niin ainakin kuvitellaan.

Asiantuntijoihin vetoamisesta on tullut mantra, jonka nimiin vannotaan. Pääministerikin on ilmoittanut, että kansalaisten ei voida olettaa tietävän sotilasliittoutumien eduista tai haitoista, asia on jätettävä asiantuntijoiden päätettäväksi.

Muinaisessa Neuvostoliitossa kunnioitettiin asiantuntijoita yli kaiken. He tiesivät, miten Siperian metsiä hakataan, teollisuuslaitoksia perustetaan erämaahan, jokien suuntaa muutetaan ja miten ydinvoimalaitosten turvallisuus taataan. Kansanvaltainen kontrolli oli turhaa tai sitten se järjestettiin näennäistehokkaasti (sadan prosentin kannatuksilla). Sitten asiat menivät huonoon suuntaan. Tsernobylissä tapahtui ikävä onnettomuus, joka muutti suhtautumista moneen muuhunkin asiaan kun ydinvoimaan.

Olemme siis keskittämässä sote-hallintoa viiteen suuralueeseen, olemme suurentamassa kuntia vaikkapa maakuntien kokoisiksi lämpäreiksi, valtionhallinto haluttaisiin keskittää mieluiten yhdeksi superministeriöksi. Tämä perustuu tietenkin osittain siihen, että ollaan kyllästytty poliitikkojen reviirikiistoihin. Halutaan selkeys kaikkeen.

Aina yhtä innokas hallinto- ja kuntaministeri on asettamassa työryhmän, jonka tarkoituksena on tehdä esitykset hallinnon korjaustarpeista. ”Pitäisin hyvänä, että meillä olisi jossakin vaiheessa vain yksi ministeriö, mutta tällaisen uudistuksen toteutukseen tarvittaneen pidempi aika kuin yksi hallituskausi”, Henna Virkkunen totesi Yle-uutisille. Sehän on mukava kuulla, ettei kaikkea ihan heti….

Tämä ei ole mitenkään helppo asia minulle. Olen nimittäin itsekin ollut hallinnon voimakkaan tehostamisen kannalla. Ja olen edelleen! Nyt on kuitenkin menossa sellainen vyörytys, että tarkkana pitää olla.

Olisi äärimmäisen tärkeää miettiä syy-seuraussuhteet tarkasti ennen kuin rynnistetään tekemään äärimmäisen keskittäviä uudistuksia. Johtuvatko meidän ongelmamme byrokratiasta? Eivät johdu, mutta sen syyksi voidaan vierittää lukematon määrä erilaisia todellisia ja kuviteltuja ongelmia. Meidän suurimpia ongelmiamme on hyvinvointiyhteiskunnan koko suhteessa kansakunnan tuloihin. Siitä keskustellaan ja väitellään onko nykyisen järjestelmän koko kustannuksiltaan liian suuri vai onko kysymys tulovajeesta. Merkittävä osa päättäjistä on sitä mieltä, että maksaa liikaa.

Ensisijaisesti minusta on kysymys tulovajeesta eli vientiteollisuuden heikkenemisestä. Jotta asioihin saataisiin jokin järki ongelmien keskellä, on ajateltu, että hallintoa pitää tiivistää, yksinkertaistaa ja puristaa muottiin, jotta edes jostakin syntyy säästöjä. Kuulostaa pinnalta ihan järkevältä, mutta onko asioita mietitty ihan loppuun saakka? Meillä on voimakas kuvitelma, että sateenkaaren päässä on aarre – ihana byrokratiaton byrokratia – joka pitää vain käydä noutamassa.

Tosiasiassa meidän pitäisi panostaa teollisuuden uudistamiseen (teollinen internet, automaatio, robotiikka), tuotteiden ja palveluiden uusiin innovaatioihin ja koulutuksen ajantasaistamiseen. Meneillään on kehitys, jossa tuotanto ja palvelu voivat olla paikasta ja ajasta riippumattomia. Tässä on meidän suuri mahdollisuutemme. Mekin voimme olla paikka, jossa tuotetaan arvoketjun kaikkein arvokkaimpia osia - ja globaalilla tasolla.

Mutta eikö hallinnon pidä seurata (tai olla edellä) tätä tulevaisuuden uljasta näkymää? Tietenkin. Mutta äärimmäinen keskittäminen nykyisessä pirstoutuneessa maailmassa ei ole paras tapa edetä.

Kun olen seurannut erilaisia tutkimuksia ja selvityksiä ei niistä ole käynyt ilmi, että meillä on erityisen hidas ja kankea hallinto, pikemminkin päinvastoin. Kansainvälisesti on saavutettu ihan kelpotuloksia. Useilla mittareilla olemme olleet ihan kärjessä.

Mutta ehkä meillä yritetään luoda jokin ennen kuulumaton järjestelmä, jossa tehot ovat aivan ultraluokkaa. Samaan aikaan yhteisten asioiden hoito eli politiikka on kaikkien medioiden parjauskampanjan kohteena. Yleinen mediahuvi on naureskella poliitikkojen töppäyksille.

Entä jos meillä olisi huomattavasti vähemmän poliitikkoja? Varmaan rakennelma olisi kaunis, ehkä osin tehokaskin. Mutta olisiko se kansalaisten mielen mukainen sittenkään? Ehkä hallinnon kitkasta ollaan valmiita vähän maksamaankin, kun saadaan kansalaisten mielipide edustuksellisen demokratian kautta kuuluviin.

Sosialistista järjestelmää on kuvattu keskittämisen ääri-ilmiöksi. Meillä puhuttiin 1920-luvulla oikeistobolsevismista. Oli siis kahdenlaista bolsevismia, vasemmisto- ja oikeistobolsevismia. Voi olla, että meillä ollaan suuntautumassa kohti oikeistobolsevistista, keskitettyä rakennetta, jossa poliitikkojen valta on pitkälle korvattu asiantuntijavallalla ja markkinoiden hegemonialla.

Ihmiset eivät kaipaa äärimmäisen keskitettyä järjestelmää, vaan hajautettua ja verkottunutta suoraa demokratiaa. Kysymys ei siis ole muodosta, vaan sisällöstä. Olisi äärimmäisen tärkeää saada demokratia toimimaan hajautetusti, mutta hallitusti nykyaikaisen tietotekniikan keinoin. Vahva ”välillinen” poliittinen elementti tarvitaan joka tapauksessa päätöksentekoon.

On selvää, että kuntia on liikaa, ja on selvää, että hallinnossa on kankeuksia, mutta viime aikojen hapuilu ”sen oikean” järjestelmän löytämiseksi on osoittanut, että järjestelmän pitäisi toimia sekä hitaasti (eteneminen vakaata, eikä poukkoilevaa) että nopeasti (it-ratkaisut ovat asioiden hoidon ytimessä), sekä keskitetysti (tehokkuuden nimissä) että hajautetusti (kansalaisten mielipiteiden varmistamiseksi)…….