Voidaanko Ukrainan odottaa toimivan länsimaisen oikeusvaltion periaatteiden mukaan? Ei nyt, mutta ehkä parhaassa tapauksessa viiden vuoden sisällä. Voidaanko Ukrainalta odottaa demokratian perusperiaatteiden toteutusta? Epäilen, ettei aivan lähiaikoina. Voidaanko Ukrainan odottaa nousevan jaloilleen omin voimin? Tuskinpa. Entä voidaanko ajatella, että tuloerot pienenevät dramaattisesti Ukrainassa? Ei, koska oligarkkikulttuuri on niin syvällä yhteiskunnassa. Voidaanko venäjän- kielinen väestö sulauttaa aidosti jollain aikavälillä ukrainainankieliseen väestöön? Ei voida.
Ollaan siis umpikujassa? Jugoslavian tiellä?
Jos kuitenkin rakenteellistetaan vastausta hieman, niin ehkä ratkaiseva kohta Ukrainan nykyhistoriassa oli ns. oranssi vallankumous. Sen piti odotusten mukaan siirtää Ukraina uuteen aikaan. Länsimieliset, Venäjän vastaiset voimat pääsivät voitolle. Muutosta ei saatu aikaseksi monista eri syistä. Sekavassa tilanteessa nopeimmat ja vahvimmat korjasivat hedelmät, muiden jäädessä puille paljaille. Tilaisuus - jos sitä yleensäkään realistisessa mielessä oli – menetettiin.
Venäjän on ollut mahdotonta katsoa vierestä yhteiskunnallista kehitystä, joka on toiminut varsinkin Kiovan Maidenin jälkeen sitä vastaan. Ukraina näytti menetetyltä Venäjän kannalta. Mielenosoituksille sinänsä löytyi oikeutus Ukrainan murheellisesta tilasta. Eri asia on, että niitä käytetiin kansanosien kiihottamiseen toisia vastaan – molemmin puolin.
Venäjä ei ole halunnut tukea Ukrainan valtion sisäistä eheyttä, vaan on päinvastoin käyttänyt energia-asetta Ukrainaa vastaan. Ristiriita on huutava. Taustalla on vanhat suurvaltojen etupiiriperiaatteet. Länsi ei ole tätä naivissa hyväntahtoisuudessaan ottanut huomioon. Venäjä katsoo Ukrainan kuuluvan etupiiriinsä eikä voi siitä luopua. Länsiekspansio on päätetty pysäyttää Ukrainaan.
Lännessä ei haluta tinkiä läntisen maailman humaaneista periaatteista. Niitä pyritään soveltamaan valtioon, jossa menestymismahdollisuudet näissä asioissa lyhyellä aikavälillä ovat heikot.
Liittovaltion mahdollisuus on yksi varteenotettava vaihtoehto. Joka tapauksessa pitää saada aikaan ratkaisu, joka tyydyttää molempia kansanosia ja lisäksi tietenkin Venäjää ja länsimaita.
Venäläisille pitää suoda aidot vähemmistön oikeudet. Niiden pitää olla laajat, koska venäläisten määräkin on niin suuri.
Vaihtoehtona on sisällissota, suurvaltasuhteiden pitkäaikainen kylmä kausi ja jatkuvat yhteiskunnalliset levottomuudet. Toimivaa kansalaisyhteiskuntaa ei saada aikaiseksi.
Ennen kaikkea niiltä, jotka sekä lännessä että idässä ovat aggressiivisimpia propagandan harjoittajia pitää riisua ”aseet”. Juuri näiden tahojen mielihaluja Ukrainan konflikti palvelee.
Selvää on, että Ukraina tarvitsee ulkopuolisen sovittelijan ja ennen kaikkea aikaa luoda toimiva valtio. Tilannetta ei voida edistää jatkuvalla sodan uhalla.
Kun perusperiaatteista on päästy yksimielisyyteen, olisi Venäjä taivutettava yhteiseen avustusohjelmaan. Sisällissodan vaaran lähteet ovat kurjuuden jatkumisessa. On pakko turvata Venäjän edut ja se tapahtuu niin, että Ukrainasta tulee neutraali valtio, jota eivät ”uhkaa” Venäjä, Nato eikä EU. Vain yhteisestä sopimuksesta em. tahojen kanssa voidaan sopia uusista Ukrainaa koskevista liittoutumista.
PS
Tämän blogikirjoituksen kirjoittamisen jälkeen Vladimir Putin esiintyi Venäjällä vuosittaisessa TV-esiintymisessään ja sanoi tavattoman selkeästi, mistä Ukrainassa on kysymys: jos Ukraina olisi liukunut länteen, olisi menetetty Krim ja pääsy Mustalle merelle olisi estynyt. Ikiaikainen venäläinen doktriini!
PSPS
Putin totesi, että Suomella ja Venäjällä on erinomaiset suhteet. Lause oli etukäteen tarkoin harkittu, vaikka sujautettiin puheeseen spontaanin oloisesti. Se oli suunnattu kaikille hysteerisille maailmanlopun ennustajille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti