maanantai 13. heinäkuuta 2015

Kreikkalaisen tragedian juurilla

Kreikkaa ovat kaikki tiedotusvälineet pullollaan. En tässä kuitenkaan puutu akuutteihin asioihin, niitä on eritelty mediassa kylliksi. Sen sijaan pohdiskelen Kreikan murhenäytelmää yleisemmältä kannalta. Onko Kreikalla oikeastaan mitään mahdollisuuksia toimia hyväksyttyjen pelisääntöjen puitteissa?

Hesarissa oli hyvä erittely perustavaa laatua olevasta ongelmasta (”Veronkierto pahentaa Kreikan velkakierrettä” 10.7.2015). Itse asiassa on syytä kääntää kaikki kivet, että päästään villakoiran ytimeen. Se tapa, millä Kreikka aikoinaan pääsi rahaliittoon oli läpeensä vilpillinen. Apuna toimi amerikkalainen investointipankki Goldman Sachs, joka valuuttajohdannaisia hyväksikäyttäen sai Kreikan talouden näyttämään valheellisen hyväkuntoiselta. Ensimmäiset merkit skandaalimaisesta talouden hoidosta paljastuivat jo 2000-luvun vaihteessa. Georgios Papandreoun hallitus havaitsi, että budjettivajeet olivat pitkällä aikavälillä aliarvioitu ja toi asian julkisuuteen. Tästä koko revohka käynnistyi.

Suuren luokan huijaus alkoi siis alusta pitäen huijauksella. Miksi menettely hyväksyttiin? Ainoa syy, jonka olen löytänyt on, että EU:n ylivertaisuuteen uskottiin niin paljon, että Kreikkaakin oli varaa katsoa läpi sormien. Kaikkea ei tietenkään tiedetty EU:ssa, mutta itsetarkoituksellisessa laajentumisinnossa faktat ja kritiikki unohtuivat. Sanalla sanoen pääsyvaatimuskriteerien olisi pitänyt olla paljon tiukemmat.

Jo 4.10.2012 blogikirjoituksessa ”Pitäisikö Sokrates herättää henkiin?” (pohtiessani Kreikan kohtaloa) totesin seuraavaa: ”Oma lukunsa on veronkierto. Kukin kreikkalainen kiertää veroja yksilönä. Veronkiertoa ei haluta tunnustaa naapurille eikä kollegoille. Takavuosina veronkierrolla ylpeiltiin, mutta nyt on ääni kellossa muuttunut. On syntynyt epäluulon ilmapiiri, jossa tunnustetaan laajalti, että vilppiä on tehty, mutta ei haluta omia kolttosia muiden tietoon. Kreikan kulttuurissa on ollut tai siihen on tullut piirre, jonka tunnuslauseena voisi olla ”kukin pitäköön huolen itsestään”. Tämä on täydessä ristiriidassa sen kanssa, että kreikkalaiset ovat pyrkineet toteuttamaan hyvinvointiyhteiskuntaa. Tosiasiassa kysymys on ollut länsimaisen verotusjärjestelmän ja yhteiskuntamallin jäljittelemisestä ilman todellista tahtotilaa. Kreikkalaiset ovat huijanneet sekä itseään että muita. Kreikkalainen yhteiskunta ei ole hyvinvointiyhteiskunta, vaan mielestäni lähinnä hyväksikäyttöyhteiskunta.”

Hesarin juttu paljastaa ongelman ytimen: kysymys on kulttuurisesta ajattelutavasta. Samaan johtopäätökseen näytän päätyneen jo lähes kolme vuotta sitten. Kreikka ei ollut millään muotoa kypsä liittymään eurooppalaiseen yhteisöön. Väite perustuu ulkoisesti verovilppiin, mutta tarkemmin analysoitaessa koko verotukseen perustuva järjestelmä on haluttu käsittää väärin.

HS toteaa - viitaten amerikkalaisten tutkijoiden tuloksiin - että ”itsensä työllistävät kreikkalaiset käyttivät rahaa lähes kaksinkertaisesti verrattuna heidän verotettaviin tuloihinsa”. Selitys on yksinkertainen: verot ovat jääneet maksamatta.

Saman huomion tein Sokrates-kirjoituksessani kolme vuotta sitten, jolloin viittasin Michael Lewisin näkemykseen, jonka mukaan ”toisen palveluksessa kreikkalaistenkin on vaikea tehdä vilppiä verotuksessa, koska vero pidätetään palkkaa maksettaessa. Siispä on perustettu suunnaton määrä yrityksiä veronkiertomielessä. Kreikka on Euroopan ykkönen yritysperustannassa. Verohuijauksista ei rangaista, tai jos rangaistaan vie päätöksen aikaansaaminen jopa 7-8 vuotta.”

Eiväthän nämä tietenkään ole uusia asioita, mutta uutisvyöryssä on taipumus unohtaa pahojakin rikkeitä. Jos siis Kreikan kaltainen valtio ei täytä kulttuurisesti EU:n vaatimuksia, niin ovatko velkaongelmat vain em. asian pinnallinen ilmenemismuoto. Itse asiassa kaikki kompromissit vain luovat jatkoaikaa väärille menettelyille.

Tietenkin on mainittava Espanja, Portugali ja Italia, ovatko niiden vastaavat asiat kunnossa? HS:n jutussa on hätkähdyttävä kohta, kun OECD:n tutkimusten mukaan muutaman vuoden takaisessa tilastossa kreikkalaisten verovelkojen määrä oli 90 prosenttia suhteessa yhden vuoden verotuloihin ja Espanjassa vastaava luku oli 10 prosenttia (Suomessa 8 prosenttia). Kyllä Kreikka on ongelmineen erikoistapaus.

Olen urhoollisesti pyrkinyt seuraamaan esim. Pertti Haaparannan ajatusta, että Kreikka on austerity-politiikalla ajettu nykyiseen tilaan (missä on perää), mutta kyllä tuo edellä esittämäni tietoisia laiminlyöntejä kuvaava ”kulttuurinäkemys” on Kreikan kannalta liki fataalinen painolasti.

Em. Sokrates-blogissa asetan haasteen seuraavasti:

”Pitäisikö apua hakea 2400 vuoden takaa ? Huhu kertoo, että Sokrates ei ollut Ateenan demokraattien ystävä. Ei siis täältäkään apua? Sanotaan, että Sokrates oli viisain kaikista, koska hän ymmärsi, miten vähän hän tiesi. Ehkä tämä lause sopisi osviitaksi EU:lle. Mutta Kreikka? Loppujen lopuksi Sokrateelta löytyy vastaus vaikeimman kautta. Sokrates ei kertonut, miten ihmisten pitäisi käyttäytyä, vaan asetti kysymykset siten, että asianomainen joutui itse pohtimaan ongelmaansa. Sokrates pyrki metodillaan siihen, että vastaväittäjä (tavallinen kreikkalainen!) joutuu myöntämään aiempien näkökantojensa virheellisyydet ja sen, että aiempi ajattelu johtaa väistämättä mielettömiin seurauksiin.”

5 kommenttia:

  1. Eniten minua ällistytää eräiden suomalaistenkin huonomuistisuus suhtautumisessa verotukseen,ei ole kaukaa siitä kun puhutiin yleisesti keskiluokan verokapinasta. Nyt varsinkin kulutus ja haittaverot iskevät juuri itsenikaltaisiin pienituloisiin ja osittain paheisiin adjektoituneisiin kansalaisiin. Eurojärjestelmä lähtökohtaisesti on ollut elämälle ja varsinkin aina riskejä sisältävälle yrittämiselle vieras, pyrkiihän se järjestelmänä tukemaan ainoastaan täydellisiä virheinvestoiteja tekemättömiä tahoja,siis vanhaa varallisuutta. Inflaatio on luonnonvoima, eiikä sitä pitäisi padota,vaan sallia sen avulla armahtaa niin epäonnisia yrityksiä ,yksilöitä kuin kansakuntiakin. Toivottavasti kreikka demokratian kehtona aloitaa myös kansallisen talousdemokratian , onhan siellä hallituksen neuvonantajana Micael Hudson, joka on rahanluontiteorioisaan tutkinut juuri sitä. Nykyinen synteettinen velkavivutus järjestelmä on tullut tiensäpäähän.

    VastaaPoista
  2. Ylen Brysselin kirjeenvaihtaja on harvinaisen yksiokoinen nainen, kaipaisin Erkki Toivaisen kaltaista näennäis riippumatonta pohdiskelijaa. Helenius on leimannut kreikan neuvotteliat ainakin typeryksiksi, omannahanpelastajiksi ja moniksi muiksi, unohtaen kokonaan sen ,että aikaisemmat valtiaat olivat pahimmat petkuttajat. Luontevinta olisiin tehdä selvitys niistä menneistä luotoista,jotka ovat meneet moraalisesti hyväksyttäviin kohteisiin, ja vain ne olisivat takaisinmaksun piirissä.

    VastaaPoista
  3. Ylen toimittaja on tietysti Susanna Turunen.

    VastaaPoista
  4. Niin armahtava inflaatio kahdenkin prosentin suuruisena pelastaisi paljolta pahalta. Jos siihen voitaisiin lisätä kahden prosentin talouskasvu olisimme huiman askeleen lähempänä taspainoista taloutta.

    VastaaPoista
  5. THREE IMPORTANT RIGHTS


    Three Rights which, in my opinion, should be preserved:
    .
    1 - The right to Mono-parenthood in Traditionally Monogamous Societies: see the blog "The Origin Of Sex-Taboo". [in English]
    .
    2 - The right to veto who pays (the taxpayer) - Semi-Direct Democracy: see the blog "Fim-da-Cidadania-Infantil". [in Portuguese]
    .
    3 - The right to survival of indigenous identities: see the blog "50-SEPARATISM-50." [in English]
    .
    .
    .
    P.S.
    The separatists-50-50 doesn't seek pretexts to deny the Right to survival of others one... the separatists-50-50 only claim the Right to survival of Indigenous Identities (read: the 'globalization-lovers' must respect the rights of others one... and vice versa!)



    F.R.A.R.

    VastaaPoista