Ulkopolitiikan eripura

”Suomen uhkakuvat ovat nyt lähellä”, otsikoi Helsingin Sanomat 25.8.2016. analyysinsa/artikkelinsa. Kirjoitus on kommentti vastapidettyjen suurlähettiläspäivien antiin. Otsake sinänsä on tuttua lehdistön uhkakuvakeskeistä kirjoittelua. Itse ”analyysissä” Kari Huhta kautta rantain kommentoi Hesarin ja Niinistön erilinjaisuutta koskien Itämeren alueen turvallisuutta parantavia esityksiä.

Kysymyshän oli siitä, että Niinistö teki ehdotuksen, jossa kaikki lentäisivät Itämeren yllä tunnistamisen tutkassa varmistavat transponderit päällä. Venäjä teki taas ehdotuksen yleisestä turvallisuutta parantavasta neuvottelusta Itämerta ympäröiville valtioilla. Niinistön myönteiseksi koettu esitys muuttui ”hämmentäväksi”, kun Venäjä esitti heti perään omaan esityksensä. Venäjän esitys ”saastutti” Niinistön esityksen!

Arvelinkin, että Hesari palaa asiaan, koska sitä kiusaa tavattomasti Venäjän – Hesarin mielestä – saama ”hyöty” presidentin ehdotuksesta. Väitteen mukaan Venäjä käytti hyväkseen Niinistön ehdotusta rikkoakseen lännen yhteisrintaman. Minä taas arvostelin aiemmassa kirjoituksessani Hesarin suhtautumista Niinistön esitykseen herkkähipiäiseksi ja asenteelliseksi Venäjän vastustamiseksi Venäjän vuoksi.

Huhta haluaa painottaa, että ”Venäjän tiedotusvälineissä ne (Niinistön ja Venäjän aloitteet) kuitenkin kytkettiin toisiinsa”. Haluaisin huomauttaa, että Venäjän tiedotusvälineissä ei ole voimassa yksioikoista Pravda-syndroomaa, jonka mukaan lehdet kertovat vain virallisen linjan.

Presidentti on puolustautunut terävästi Hesaria ja muita samanhenkisiä vastaan toteamalla, että lentoturvallisuuden parantamisen ehdottaminen Venäjälle oli järkiperäistä toimintaa ja siihen kohdistuneen kritiikin ”takana on sitten jonkinlainen muu ajattelu”. Voiko tätä turkulainen selvemmin sanoa! Kysymys on ulkopoliittisesta linjasta!

Olen tuonut esille, että tässä alkaa olla samanlaista sanomisten vahtimisen meininkiä kuin aikanaan suomettumisen aikaan. Nyt vain osapuoli on muuttunut: se on USA (tai ”länsi”), jonka etuja ei saa pienimmässäkään määrin häiritä, saati loukata. Hyvänkintahtoiset ehdotukset tulkitaan vastapuolta hyödyttäviksi. Annetaan myös ymmärtää, että presidentti ei nyt oikein tajunnut, mitä hän esitti. Ja katin kontit, sanon minä!

Koko asetelma kielii Hesarin ja monien muiden tiedotusvälineiden suunnattomasta Venäjä-antipatiasta. Reaalipoliittisen asetelman tajuaminen ei näytä olevan hyvässä huudossa. Jos jokin (esim. Venäjä) koetaan pahaksi, niin onko kaikki siihen liittyvä pahaa? Voisiko ajatella jopa toisen osapuolen asemaan asettumista – ainakin hetkellisesti – että voitaisiin avata umpisolmuja? Vai onko ajatus tietoisesti ja tarkoituksellisesti edetä pikkuhiljaa kohti kärjistyvää kriisiä?

Niinistö irrotti Venäjällä harjoitetun propagandan (ja lännessä esitetyn vastapropagandan!) lentoturvallisuusaloitteestaan, joka onkin järkevää. Hän totesi, että ”totta kai Venäjä käyttää propagandaa, mutta muissa maissa tuo propaganda on ohitettu”. Presidentti siis haluaa sanoa, että vain Suomessa asia on itsepintainen kestoaihe. Huhta ei hellitä: hän ei malta olla korostamatta, että Suomessa keskustelu jatkuu, koska ”Niinistö on Suomen presidentti”.

Artikkelin lopussa on Huhdan mielenkiintoinen kommentti, joka kertoo lehden halusta korostaa eripuraisuutta ja presidentin linjan vastaista sisäistä oppositiota: ”Taustalla lienee myös se, että Venäjän politiikan valmistelussa on lähteiden mukaan jo pitempään kytenyt jännitteitä presidentin ja siihen osallistuvien ministeriöiden välillä. Ministeriössä koetaan, ettei niiden asiantuntemus ole täydessä käytössä”. Mitä tämä tarkoittaa, sitä en tiedä. Se liittynee oletukseni mukaan Nato-suhteeseen, jossa Hesarin ja joidenkin lännettyneiden virkamiesten näkemykset varmaankin ovat samansuuntaiset.

:::::::::::::::::::::::

Suomi ja Yhdysvallat ovat sopimassa syksyn kuluessa ”puolustusyhteistyöasiakirjasta”, kun ”Ruotsikin on sen tehnyt”. Venäjällä jotkin duuman jäsenet ovat reagoineet näyttävän kriittisesti ”yhteisymmärrysasiakirjaan”, jota nimeä siitä myös käytetään. Iltasanomat: ”Venäjän duumassa on ehditty vaatia jo vastatoimia Suomelle sen vuoksi, että syksyllä allekirjoitettaneen uusi puolustusyhteistyöasiakirja Yhdysvaltain kanssa”. Suomessa todetaan, että julistus (ei siis sopimus) on ”yllätyksetön”, tai että ”tässä vain vahvistetaan aiemmat käytännöt”, tai että kysymys on vain ”teknisestä yhteistyöasiakirjasta”, tai että ”tämä ei muodosta mitään uhkaa Venäjälle”. Aika paljon nähdään vaivaa sen selittämiseen, että tämä on vain rutiinia.

Kysymys on tietenkin kokonaisuudesta. Suomi jatkaa tätä linjaa, jossa se hiljaa hivuttamalla, pieni muutos kerrallaan kiinnittyy yhä perusteellisemmin läntiseen turvallisuusverkostoon. Ei Venäjä tähän reagoi kiireellä. Lähinnä kysymys on siitä, mitä tapahtuu, jos ikävin mahdollinen toteutuu eli lännen ja idän välille syntyy konflikti.