Suomen muuttuva rooli Venäjän lähialueella

Ulkopoliittisen instituutin työryhmä (Toivo Martikainen, Katri Pynnöniemi, Sinikukka Saari) on valtioneuvoston pyynnöstä laatinut raportin ”Venäjän muuttuva rooli Suomen lähialueilla”. Raportissa tarkastellaan Venäjän ulkopolitiikan muutosta ja arvioidaan tämän muutoksen vaikutuksia Suomen kannalta.

Tutustuttuani raporttiin tuli mieleeni kerettiläinen ajatus, että jospa raportin näkökulman olisi pitänyt olla seuraavalainen: ”Suomen muuttuva rooli Venäjän lähialueella". Perustelen tätä sillä, että Suomi on kiinnittynyt sotilaallisesti länteen lyhyellä aikajänteellä kumppanuussopimuksin.

Keskityn tässä vain raportin johtopäätöksiin, riskianalyysiin ja toimenpidesuosituksiin Suomelle. Painotan toimenpidesuosituksia. Referoin raportin tekstejä avainlauseiden osalta (sitaatit) ja sen jälkeen kommentoin niitä kohta kohdalta. Kursivoidut väliotsakkeet ovat raportista.

1) Systeemitason uudistumiskyvyttömyys

”On tunnustettava rehellisesti, että Venäjän talouden ongelmat ovat rakenteellisia eivätkä ratkeaisi, vaikka nykyinen pakoteregiimi purettaisiin. Tämän vuoksi tulee hillitä pakotteiden purkamiseen ajoittain ladattuja toiveita käänteestä parempaan.”

Kommenttini:

Näen asian niin, että tulee pyrkiä sinnikkäästi niiden esteiden poistamiseen, jotka ovat johtaneet ”pakoteregiimiin”. Ratkaisun etsimisen tulisi olla Suomen ulkopolitiikan priorisoinnissa kärjessä, vaikka mahdollisuudet eivät toki ole suuret.

Lainaus jatkuu....

”Äärimmäisessä tilanteessa talouden pohja rapautuu spiraalinomaisesti ja Venäjä suistuu syvään talouskriisiin, jota saattaa seurata poliittinen kriisi joko alueilla, Moskovassa tai molemmissa yhtä- aikaisesti. Viimeistä vaihtoehtoa ei kuitenkaan nähdä tässä raportissa todennäköisenä. Todennäköisempää on talouden näköalojen asteittainen, mutta vääjäämätön heikentyminen.”

Jatkokommenttini:

Jälkimmäinen vaihtoehto on minunkin mielestäni paljon todennäköisempi kuin ensimmäinen. En kuitenkaan näe ”vääjäämätöntä heikentymistä” itsestään selvänä.

---------

2) Vallan henkilöityminen ja heikot instituutiot

”Kahdenvälisten keskusteluyhteyksien ylläpitämisen tulee jatkossakin tapahtua ennalta EU-kumppanien kanssa koordinoiden. Omin päin Venäjän kanssa harjoitettu kahdenvälinen politiikka ilman eurooppalaista ankkuria asettaisi Suomen riskialttiiseen asemaan.”

Kommenttini:

Varoittava sormi nostetaan kahdenvälisten suhteiden hoitamisen ylle. En nyt näe estettä tiedottaa Suomen toimista EU:lle, mutta toisaalta en pidä lännettynyttä ylivarovaisuutta perusteltuna. Liikkumatila on säilytettävä kaikkiin ilmansuuntiin. Suomi on itsenäinen valtio. UPI:n argumentti on asenteellinen.

------

3) Markkinamekanismin puutteet Venäjällä

”Tilanteessa, jossa markkinamekanismin puute on kohtalaisen vakituinen venäläisen järjestelmän piirre, suomalaisille toimijoille ei voi suositella uusia suoria strategisia suurinvestointeja Venäjälle."

Kommenttini:

Riskit on huomioitava, mutta tässäkin näen asenteellisen epäluulon kohdistuvan Venäjään. Tarvitaan tietenkin uuden liiketoiminnan riskianalyysi, mutta muutoin en dramatisoisi asiaa.

------

4) Poliittisen kontrollin vahvistuminen ja maan sisäinen mobilisaatio

”Yleisemmällä julkisella tasolla viholliskuvaretoriikkaan tulee puuttua niin puheissa kuin aktiivisella toiminnallakin: venäläisille pitää viestiä eri yhteyksissä, että länsi ei pidä Venäjää vihollisena tai haudo hyökkäystä Venäjälle – mikä on yksi yleinen uhkakuva Venäjällä –, vaan haluaa nimenomaan yhteistyötä ja Venäjän vahvistumista taloudellisesti ja yhteiskunnallisesti yhdessä sovittujen kansainvälisten sääntöjen puitteissa.”

Kommenttini:

Pitää luoda selkeä kanta, jonka mukaan Suomi ei uhkaa missään oloissa Venäjää. Suomi ei voi vastata koko lännen puolesta Venäjään kohdistuvista uhkista. Se voi kuitenkin rauhanomaisella liittoutumattomuuspolitiikalla pyrkiä vaikuttamaan lännen kantoihin että turha hysteria karsiutuu pois Venäjään kohdistuvista lausunnoista. Muutoin tämän kohdan henki on rakentava.

Lainaus raportista jatkuu:

”Pakotteet ovat EU:n tapa osoittaa Venäjän johdolle, että se on toiminut Ukrainaan hyökätessään kansainvälisen lain vastaisesti. Venäjän eristyminen ei täten ole lännen syytä, vaan Moskovan itse valitseman politiikan tulos.”

Jatkokommenttini:

Venäjä on syyllistynyt kansainvälisen oikeuden vastaisin toimiin Ukrainassa. On tärkeää riisua rauhanenkelin kaapu pois lännen yltä. Länsi on provosoinut jännitteiden syntyä aivan tarpeettomasti piirittämällä Venäjää Naton avulla. UPI näkee asiat aivan liian lännettyneesti. Tässä kohdassa, jos missä tarvitaan objektiivista tarkastelukulmaa. Asetu vihollisesi asemaan!

------

5) Alueellinen eriytymiskehitys ja aluetalouden kriisiytyminen

”On todennäköistä, että lähivuosina nykyisistä yhteistyömuodoista sukulaiskansa-, lähialue- sekä ympäristöyhteistyö tulevat vaikeutumaan entisestään. Suomen tulisi kuitenkin pyrkiä pitämään näistä yhteistyömuodoista kiinni mahdollisuuksien puitteissa, jo senkin vuoksi, ettei Suomen lähialueille pääsisi syntymään vakavia alueellisia kriisejä.”

Kommenttini:

OK. Vaikeutumisen vääjäämättömyys? Onko tendenssimäinen käsitys perusteltua?

------

6) Energiavarojen strateginen käyttö ulkopolitiikassa

”Ainakin julkisuudessa on ollut vallalla ristiriitainen argumentaatio, jossa ilmiselvän poliittisia päätöksiä pyritään perustelemaan ”puhtaalla markkinalogiikalla”, ikään kuin markkinalogiikan noudattaminen Venäjän ja Suomen välillä olisi Suomen päätäntävallassa oleva asia. Nykyisessä tilanteessa on täysin perusteltua arvioida käynnissä olevia ja tulevia projekteja riippuvuussuhteiden muodostamien riskien perusteella.”

Kommenttini:

En osaa sanoa. Ainakaan Loviisan ydinvoimalan osalta Neuvostoliitto/Venäjä ei ole sotkenut asioita ”riippuvuussuhteilla”. Vain osa sijoituksista Venäjälle/Suomeen on riippuvuussuhdemielessä strategisia.

------

7) Kohdemaiden sisäpolitiikkaan ja yleiseen mielipiteeseen vaikuttaminen

”Suomen kohdalla rajakysymyksen nousu poliittiseksi aiheeksi kahdenvälisissä suhteissa voidaan nähdä vaikutusyrityksenä tai ainakin vaikutuspotentiaalin viestimisenä, jolla testattiin Suomen viranomaisten toimintakykyä sekä yleisen mielipiteen käyttäytymistä poikkeuksellisessa tilanteessa.”

Kommenttini:

UPI:n Charly Salonius-Pasternak vuoden 2015 lopulla: ”Kremlissä on nähty, että tämä (pakolaisvirta) hyödyttää ja on mietitty, että voidaanko kaataa enemmän bensaa liekkeihin.”

Norjalainen kommentti:

Norjalaisen Fridtjof Nansenin instituutin tutkimuksen mukaan vuosi sitten alkanut pakolaisvirta itärajalla Norjaan ja Suomeen ei ollut Venäjän juonittelua. Aleksanteri-instituutin johtajan Markku Kivisen mukaan tuore tutkimus vaikuttaa tärkeältä puheenvuorolta pakolaiskriisiin liittyvässä keskustelussa.

Jatkokommenttini:

Kumpaan pitäisi enemmän luottaa UPI:n spekulaatioihin vai norjalaisten tutkimuksiin? Taidan luottaa enemmän norjalaisiin. Periaatetasolla tämä on tärkeä keskustelunaihe, sillä koko UPI:n raportissa henkii tämä sama ajattelu, jossa Venäjän päälle levitetään aina ensin epäilyn varjo. Missä on lännen kritiikki ja missä on itsekritiikki?

-----

8) Sotilaallisen voiman käyttökynnyksen aleneminen

”Turvallisuuspolitiikan perusteluksi ei enää kelpaa ainoastaan ”vanha linja” tai ”jatkuvuus”, koska lähialueemme tilanne on muuttunut, halusimme sitä tai emme. Perustelut turvallisuuspoliittisille ratkaisuille tulee löytää nykyhetkestä ja tulevaisuuden näkymistä eikä menneisyydestä. Nato-jäsenyyden hakuprosessiin liittyisi erityisiä riskejä suhteessa Venäjään, joita on analysoitu tarkemmin ulkoasiainministeriön julkaisemassa asiantuntijatyöryhmän Nato-selvityksessä.”

Kommenttini:

Lainauksen alkuosassa turvallisuuspolitiikkaan viitataan selvästi Nato-myönteisesti. Kokemukselle ei anneta arvoa ja tulevaisuus nähdään menneisyysrippumattomana. Historia tulee kuitenkin huomioida: ”historia jatkuu”. Sitten raportissa muistetaan, että tämän vuoden puolella turvallisuuspolitikasta on ilmestynyt kaksikin raporttia, joista toiseen viitataan.

------

9) Harmaan alueen laajeneminen sodan ja rauhan välillä

”Suomalaisten viranomaisten tulee keskitetysti ja ripeästi ampua alas virheellisiä väittämiä sekä muuta Suomeen ja suomenkieliselle yleisölle kohdistettua disinformaatiota. Yleistä tietoisuutta uudenlaisista riskeistä tulee nostaa viestimällä niistä mahdollisimman avoimesti ja kiertelemättä kansalaisille, sillä valveutunut ja valpas yhteiskunta on paras tapa suojautua näiltä riskeiltä.”

Kommenttini:

Tätä tulee soveltaa kaikista ilmansuunnista tulevaan disinformaatioon. Objektiivisen, monipuolisen ja moniarvoisen tiedon tarve on ilmeinen ja lämpimästi hyväksyttävissä.

------

10) Venäjän yhteistyöhalukkuuden väheneminen

”Teknisen ja kulttuurisen yhteistyön onnistumisen mahdollisuudet saattavat olla paremmat kuin esimerkiksi hyvään hallintoon ja ihmisoikeuksiin keskittyvien projektien. On realistista suunnata voimavaroja niille aloille, jossa yhteistyö on mahdollista ja miettiä fokusta uudelleen, jos ja kun tilanne muuttuu.”

”Arktisessa neuvostossa on Suomen etujen mukaista edistää vuoropuhelua ja yhteistyötä sekä välttää arktisten kysymysten turvallistamista sekä turvallisuusdilemman paluuta Arktikselle.”

Kommenttini:

Allekirjoitan kokonaisuudessaan.

::::::::::::::::::::

Katkelma raportin loppuyhteenvedosta

”Venäjän kanssa tulee ylläpitää kahdenvälisiä suhteita ja kehittää niitä niissä kysymyksissä, joissa se on mahdollista, ottaen samalla huomioon Venäjän ulkopoliittisten toimintatapojen muutoksesta syntyvät riskit. Suomen etu on edistää yhtenäistä ja realistiselle käsitykselle perustuvaa EU:n yhteistä politiikkaa. Toisin kuin asia usein esitetään, nämä kaksi ulkopolitiikan toimintaraidetta eivät ole toisilleen vaihtoehtoisia vaan toisiaan täydentäviä.”

Kommenttini:

UPI ei siis sittenkään priorisoi EU:n (Suomi mukana) Venäjä-suhteita Suomen kahdenvälisten suhteiden edelle. Toivottavasti toimeksiantaja, valtioneuvosto antaa tämän näkyä myös käytännön politiikassa. Nyt raportti antaa asiasta ristiriitaisen kuvan painottaessaan ajoittain vahvasti EU:n (ja lännen) kautta tapahtuvaa suhteiden hoitoa. Korostan vielä, että raporttia lainaten, että ”kaksi ulkopolitiikan toimintaraidetta eivät ole toisilleen vaihtoehtoisia vaan toisiaan täydentäviä.” Kummallisesti presidentti Niinistön transponderi-aloite ei saa huomiota raportissa. Juuri Niinistön esilletulo oli esimerkki ”raidestrategiasta”, josta häntä sittemmin arvosteltiin.

:::::::::::::::::::::

Oma yhteenvetoni raportista

Mitä sanoisin yhteenvetona raportista? Se antaa liioittelevan dramaattisen kuvan muutoksen suuruudesta, joka on tapahtunut Itämeren alueella viime kuukausina. Liioittelulla luodaan tarkoitushakuisesti kuvaa, että jännitys on asteittain lisääntynyt. Raportti palvelee erityisesti UPI:n päämääriä pyrkimyksessä lännettää Suomi lopullisesti.

Itse asiassa raportin ympäriltä nousevasta aineksesta voidaan johtaa paradigman muutos Suomen ja Venäjän suhteiden kehityksestä. Meillä on luotu kuva , että Suomi – aivan viime aikoihin asti – on nöyristellyt Venäjän edessä. Miksi suhteiden heilurin pitää liikkua ääriasennosta toiseen? Kyllä asiapohjalta pitää pystyä esittämään kritiikkiä, mutta vivahteeton asenteellinen naapurin leimaaminen on pahasta. En ymmärrä tätä uhoa. Mihin me sitä tarvitsemme? Missä on suhteiden reaalipoliittinen luontevuus? Miksi haetaan tapahtumakirjosta dramaattisinta tulkintaa? Miksi raportin 10-sivuisessa yhteenveto-osassa ei ole kertaakaan käytetty Suomen yhteydessä käsitettä ”sotilaallinen liittoutumattomuus”, joka on kuitenkin voimassa olevan ulkopoliittisen linjan perusklausuuli?