NHL.comissa julkaistiin 21.11.2018 katsaus kauden 2018-2019 ensimmäisen neljänneksen kohokohtiin (”Facts and Figures: First-quarter highlites”), joista tärkeimmäksi nostetaan nuorten pelaajien esiinmarssi.
Mieluisaa tässä näkökulmassa on, että suomalaiset ovat osa tätä nuorisorynnistystä. Tässä ei tarkoiteta pelkästään ensimmäisen kauden palaajia eli tulokkaita vaan yleensä nuoria pelaajia, joita on tällä kaudella rynninyt pistepörssin kärkisijoille tai jotka muutoin esiintyneet näkyvästi pelipaikoillaan.
Voidaan puhua artikkelin mukaisesti ”Kid Powerista”. Yhdeksän pelaajaa 15:sta pistepörssin kärkipelaajasta on 23 vuotiaita tai nuorempia. Kaiken lisäksi neljä kärkisijaa ovat vallanneet juuri nämä nuoret tähtipelaajat: Mikko Rantanen (22 vuotta). Connor McDavid (21 vuotta) ja Nathan MacKinnon (23 vuotta) ja Mitchell Marner (21 vuotta). Kaiken kaikkiaan 46 prosenttia pelaajista, jotka ovat pelanneet ainakin yhden pelin ovat 25 vuotiaita tai nuorempia.
Tulokkaista kannattaa mainita erityisesti ruotsalainen Elias Pettersson, joka juuri täytti 20 vuotta. Hänestä odotetaan suurpelaajaa Peter Forsbergin ja Mats Sundinin luistimien jäljille. Maali per ottelu ensimmäisellä neljänneksellä kertoo hänen ominaislaadustaan.
Suomalaisista juniori-ikäisistä, mutta jo nyt ”ylhäällä” pelaavista, erityisen lupaava on 18-vuotias Jesperi Kotkaniemi, joka on vakiinnuttamassa paikkansa Montreal Canadiensin joukkueessa. Samanlainen huippulahjakkuus on 18-vuotias Andrei Svechnikov Carolina Hurricanesin joukkueessa. 2000-luvulla ei ole nähty vastaavia nousuja huipulle. Lähes samaa ikäluokkaa ovat Rasmus Dahlin (Buffalo Sabres) ja Brady Tkatchuk (eikä paljoa vanhempi ole hänen tehohyökkääjäveljensä Matthew), jonka isän Keith Tkatchukin muistan pelanneen Teemu Selänteen ketjussa suurella menestyksellä.
On toki muitakin suomalaisia, jotka kuuluvat tähtikategoriaan. He ovat vain vähän varttuneempia, mutta sitäkin paremmin menestyneitä. Rantasen lisäksi mainittakoon Sebastian Aho, Aleksander Barkov ja Patrik Laine. Heidät kaikki voi tunnistaa heille ominaisista lahjakkuusominaisuuksista: Aholla on yksi parhaista pelialueen hallinnan ja pelisilmätaidoista, Barkovin tunnistaa pehmeästä luistelusta ja pehmeistä käsistä ja Laineen tietenkin hänen laukauksestaan, tapahtuipa se sitten lämärillä tai ranteella. Laine tarvitsee hyvän pelinrakentajan vierelleen. Juuri nyt, tätä kirjoitettaessa, Laineen vierellä pelaa Kyle Connor, joka on samanlainen taivaanlahja vieruskaverina kuin Peter Stastny viime kaudella.
Mikko Rantasen supersuoritusten takana on - paitsi että hän on osa alkukauden parasta ketjua (Gabriel Landeskog, McKinnon, Rantanen) - erityisesti hänen kykynsä kaivaa kiekkoja kulmista ja laidoista isoa kokoaan hyväksikäyttäen sekä hänen harvinaisen tarkat täsmäsyötöt. Suuri syöttöpisteiden määrä ei siis johdu tehokkaista ketjukumppaneista kuin osaksi: hän osaa ruokkia poikkeuksellisella tavalla ketjukavereitaan. Tämä ja McKinnonin näyttävät ylösnousut kiekon kanssa ovat kolmikon pelin suola.
:::::::::::::::
Vastapainoksi nykyisin huipulla pelaa myös iso määrä 35-40-vuotiaita pelaajia. Tässäkin ryhmässä löytyy suomalainen superpelaaja, sillä maalivahti Pekka Rinne johtaa ensimmäisen neljänneksen jälkeen torjuntaprosentissa koko liigaa. Paras pistemies, paras maalivahti: jo on aikoihin eletty.
Paljon puhetta takavuosina herättänyt tehtyjen maalien väheneminen NHL:ssä on päättynyt ainakin toistaiseksi ja maalien määrä on kääntynyt nousuun. On vielä liian aikaista arvioida, mistä moinen johtuu. Pelaajat ovat suurempia, ulottuvampia ja painavampia ja ”peittävät kentän” aiempaa paremmin, joten tehtyjen maalien alamäki on selitettävissä mahdollisesti tällä. Toisaalta nyt kasvaneiden maalimäärien takana voi olla peli- ja luistelunopeuden kasvu.
Jo on aikoihin eletty! Tätä kommenttia kirjoitan 25.11.aamulla. Laine on juuri tehnyt viisi maalia aamun ottelussa ja siirtynyt maalipörssin kärkeen. Samaan aikaan Mikko Rantanen on piste- ja syöttöpörssin kärjessä. Paras maalivahti on Pekka Rinne. Lähellekään tällaista ei ole tapahtunut koskaan aiemmin.
VastaaPoistaVielä haluan korostaa Kyle Connorin siirtymistä Laineen ketjukaveriksi. Connorin saalis Laineen viiden maalin illassa oli 0+4!
Voihan tuo olla osoitus toisaalta jääkiekkosarjan tason alenemisesta,kun markkinointikouhotus on ollut päälimmäisenä.
VastaaPoistaViimekevään sankari oli ehdottomasti Ovetskin,,jota ei elämäntavoiltaan voi mitenkään pitää minkäänlaisen huippu-urheilian perikuvana.
Ovetskinin venäläisyys nosti hänent median kiinostuksen kohteeksi,oli siis kultuurinen ja polittinen tilaus tuolle ilmiölle.
En näe syytä korostaa tässä politiikkaa. Ovetskin on melkoinen persoona (aivan kuten Lainekin). Hän pystyy keräämään huomion muullakin tavalla kuin venäläisyydellä. Stanley Cupin juhlinta on aina korkeaprofiilista.
VastaaPoistaTason aleneminen? Tällaista väitettä en ole kuullut. Päinvastoin peli on nopeutunut, taitotaso on noussut ja pelaajat ovat isompia ja ulottuvampia.