Maailman paras maa?

Suomi on lukuisissa kansainvälisissä tutkimuksissa todettu parhaaksi maaksi mitattaessa kansakunnan saavutuksia eri kategorioissa. Nyt se on todettu ykköseksi myös muille maille tuotetun hyvän määrässä kansakunnan kokoon suhteutettuna. ” The Good Country Index” (good of humanity) asettaa 153 valtiota järjestykseen sen mukaan, mikä niiden kokonaisvaikutus hyvän tuottamisessa maapallolle on. Indeksi julkaistaan nyt neljännen kerran ja Suomi nousi ykköseksi edellisen kerran (2014) neljänneltä sijalta.

Helsingin Sanomat (24.1.2019) uutisoi tuloksia näyttävästi kahdella sivulla. Perustan tämän kirjoituksen kuitenkin alkuperäisen mittariston erittelyyn. Se taas perustuu YK:n ja muiden kv. tilastoaineistoa tuottavien tahojen tilastotietoihin. Vertailussa käytetään seitsemää mittauskategoriaa ja 35 alamittaria. Kategoriat ovat seuraavat (Suomen sija suluissa) : 1)Tiede ja teknologia (10.), 2) Kulttuuri (20.), 3) kansainvälinen rauha ja turvallisuus (51.), 4) Maailmanjärjestys (8.), 5) Planeetta ja ilmasto (6.), 6) Vauraus ja tasa-arvo (2.), 7) Terveys ja hyvinvointi (13.).

Mittariston muut kärkeen sijoittuvat maat ovat suurimaksi osaksi tuttuja monista muista samantyyppisistä mittaroinneista: 2) Irlanti, 3) Ruotsi, 4) Saksa, 5) Tanska, 6) Sveitsi, 7) Norja, 8) Ranska, 9) Espanja, 10. Kanada.

Varsinaisia yllätyksiä on vähän. Yksi yllättävimmistä on Bulgarian sijoittuminen yhdenneksitoista. Se menestyy erityisesti kategorioissa Planeetta ja ilmasto ja Tiede ja teknologia (!).

Näihin mittareihin kannattaa suhtautua hiukan varoen. Sanoisin kuitenkin, että ne ovat enemmän kuin suuntaa antavia. Suomessa yritetään perisuomalaiseen tyyliin etsiä tilastovinoumaa saavutuksen takaa. Minä otan nyt – Suomen kansan puolesta - kehut vastaan sellaisenaan. Onneksi olkoon me!

Alamittareista (35) poimin seuraavat Suomen kärkipään sijoitukset: ekologinen jalanjälki, vapaakauppa, liikkumisen vapaus, lehdistönvapaus, YK-sopimukset (määrä), kansainväliset julkaisut (niiden julkaiseminen), patentit, ympäristösopimusten noudattaminen ja ulkomaan investoinnit.

::::::::::::::::::::

Kuten sanottu, Suomi on menestynyt loistavasti erilaisissa vertailumittauksissa. Olen näistä jonkin verran kirjoittanut blogissani. Huippumenestystä on tullut yhteiskunnan vakaudesta, vapaudesta, turvallisuudesta, onnellisuudesta, puhtaudesta, perusoikeuksista, oikeuslaitoksen riippumattomuudesta, hallinnon toimivuudesta, omistuksen suojasta…. Menestystä on tullut kymmenillä eri mittareilla.

Nykyisellä kasvavan nationalismin aikakaudella tekee hyvää todeta, että kansakunta, joka tuottaa muille hyvää, menestyy myös omiin kansalaisiin kohdistuvilla mittareilla. Eli se, että tuottaa hyvää muille ei merkitse sitä, että jotain ratkaisevaa olisi pois itseltä. Itse asiassa The Good Country Indexin tavoitteissa tarkoitetaan menestyvänä maana sellaista, joka itselle tuotetun hyvän seurauksena ei tuota muille jotain pahaa – pikemminkin päinvastoin: ”A country that serves the interests of its own people, but without harming - and preferably by advancing - the interests of people in other countries too”.

Hyvää tällainen mittari tekee myös suomalaisille itselleen, joilla on taipumus olla hyvin kriittisiä itseään kohtaan. Toisaalta totean saman, minkä jo onnellisuusmittauksen (Suomi sijalla 1.) yhteydessä: kriittisyys voi olla paradoksaalisesti menestyksen tae: ei tyydytä vähään, vaan asioiden ollessa suhteellisen hyvin harjoitetaan jopa itseään ruoskivaa kritiikkiä.

Pienet Pohjoismaat menestyvät kokonaisuudessaan loistavasti tämäntyyppisissä rankingeissa. Näen asian niin, että kun asiat kotimaassa on saatettu kohtuulliseen kuntoon, on mahdollista harjoittaa laajaa kansainvälistä toimintaa hyvin monilla aloilla. Tärkeänä pontimena muiden huomioimiseen ymmärrän korkeatasoisen kansansivistystyön omassa maassa. Pienet kansantaloudet ottavat luonnostaan huomioon muut: itse asiassa se on välttämättömyys, koska Skandinavian maat ovat riippuvaisia ulkomaanyhteyksistä.

Hesarissa korostetaan Suomen maakuvan saamaa hyötyä tällaisista tutkimuksista, mikä tietenkin pitää paikkansa.

Suomi on kymmenien vuosien ajan koonnut pääomaa, joka on mahdollistanut resurssien jakamisen yli oman tarpeen ja samalla toiminut esimerkkinä monille muille (vaurastuneille) maille. Opimme, että jos kansakunta tekee itseään hyödyttävät teot tunnollisesti, riittää siitä hyvää muillekin.

The Good Country Indexin kärjessä ovat hyvinvointiyhteiskunnasta ja liberaalista demokratiasta tunnetut maat. Populistisen autoritarismin etusijalle asettamiselle ei löydy mitään perusteita.