Helsingin Sanomissa oli Noona Bäckgrenin mielenkiintoinen artikkeli (”Sutela saattaa olla uusi Kallio”, HS 6.1.2019) luovan luokan sijoittumisesta pääkaupunkiseudulle . Artikkelissa käytetään lähteinä tutkija Juho Kiurun ja Tommi Inkisen tutkimuksia. Aiemmin on tutkittu, mikä erottaa luovat ja epäluovat kaupungit tai maat toisistaan, nyt Kiuru ja Inkinen tutkivat eroja luovuudessa ja innovatiivisuudessa pääkaupunkiseudun sisällä. Ensinnä tarkastellaan, missä ovat kovatasoista osaamista vaativat työpaikat (innovaatiokeskittymät), toiseksi tarkastellaan, missä asuvat hyvin koulutetut ihmiset.
Artikkelissa selvitetään, missä kaupunginosissa asuvat hyvin suvaitsevat ja hyvin koulutetut ihmiset ja ketkä heistä työskentelevät esimerkiksi it- tai teknologia-aloilla. Nämä ihmiset muodostavat luovan luokan.
Minulle tulee väistämättä mieleen Richard Florida ja hänen gay-indeksinsä. Florida löysi tutkimuksissaan vahvan korrelaation luovan talouden ja homoseksuaalien välillä. Ei Florida sitä tarkoittanut, että paikkakunta menestyy, koska homot olisivat muita etevämpiä vaan sitä, että jos jollakulla paikkakunnalla on paljon homoseksuaaleja, on se merkki siitä, että suvaitsevaisuus on korkealla tasolla. Ja suvaitsevaisuus taas houkuttelee luovia ihmisiä ja nostaa paikkakunnan taloudellista ja henkistä menestystä.
Kiuru ja Inkinen käyttävät Floridasta poiketen ”käänteistä summaindeksiä” selvittääkseen ovatko maahanmuuttokriittisten puolueiden kannatusalueilla suvaitsevaisuutta ja luovuutta kuvaavat tekijät heikompia kuin liberaalimpien alueiden väestöllä. Inkisen mukaan maahanmuuttokriittisten puolueiden suuri kannatus on yhteydessä tietotyön työpaikkojen vähäiseen määrään.
Kun meillä populistiset tahot ovat ryhtyneet ”tavallisten ihmisten puolustajiksi” suvaitsevaisten ihmisten vähemmistöjä puolustavaa asennetta vastaan, on tästä löytynyt poliittisen menestyksen yksi valtavirroista.
Floridaa on arvosteltu liian ohuin perustein vedetyistä johtopäätöksistä. Tutkimusalue on sen verran haastava, että turhan suoraviivaisiin johtopäätöksiin voidaan sortua, mutta itse olen lähtenyt siitä, että suuntaa-antavia johtopäätöksiä voidaan tehdä Floridan päätelmien pohjalta.
Joka tapauksessa äärimmillään maahanmuuttokriittiset ihmiset voivat luoda vihamielisen ympäristön luovalle luokalle. Tullaan aivan keskeiseen ”tukahduttavan suvaitsevaisuuden” teemaan. Äärimmäisen maahanmuuttokriittisten ihmisten käsityksen mukaan ”nykyedistyneistö” on omaksunut sellaisen suvaitsevaisuuskäsityksen, että sillä painetaan alas eri mieltä olevia.
:::::::::::::::::
Jotta luovan luokan tutkimus onnistuisi, tulee sen täyttää monia ehtoja, jotta tulokset täyttävät innovaatiokeskittymän kriteerit. Kaupunginosassa tulee olla riittävästi väestöpohjaa ja kaavoitettuja asunto- ja työpaikka-alueita. Muutoin kohderyhmä jää liianpieneksi. Tarvitaan siis kriittinen massa, jotta on mahdollisuus saada käsitys tietotyön työpaikkakeskittymistä.
Kaupungit kilpailevat luovan työn työpaikoista ja luovista ihmisistä. Kaupunkisuunnittelussa voidaan ottaa huomioon kaavoitettaessa, mihin suuntaan halutaan kutakin aluetta kehittää. Toki asioiden tilaan vaikuttaa myös se, mihin esim. johtavat it-alan yritykset sijoittuvat. Sopuli-ilmiön mukaisesti muita alan yrityksiä alkaa virrata ”edistyneelle” alueelle.
Innovaatiokeskittymät ovat vuorovaikutuksessa luovaan luokkaan. Ilman toista ei ole toista. Samoille alueilla sijoittuessaan nämä luovat potentiaalia alueen menestykselle.
Kiurun mukaan pääkaupunkiseudun luovuus- ja innovaatiokeskittymät ovat Helsingin keskustassa, Ruoholahdessa ja Otaniemessä. Näillä alueilla on sekä työpaikkoja että asuntoja. Jätkäsaaressa ja Espoon keskuksessa on taas paljon koulutettuja ihmisiä, mutta vähän tietotyöpaikkoja. Molemmat ovat kuitenkin tulevaisuuden alueita. Tietotyöpaikat ja koulutetut ihmiset ovat vuorovaikutteissa suhteessa toisiinsa. Toisen ehdon täyttyessä tarvitaan vielä keinot luoda potentiaalia toiselle. Hyvät julkiset liikenneyhteydet luovat mm. menestyksen edellytyksiä.
Mielenkiintoinen on tutkijoiden väite, että pientaloalueet ovat innovatiivisen talouskasvun kannalta ”hyödyttömiä”. Pientaloalueille ei todennäköisesti muodostu luovan alan työpaikkakeskittymää huolimatta suuresta korkeasti korkeakoulutettujen määrästä. Omakotitaloalueet eivät luonnostaan tarjoa mahdollisuutta tietotyön työpaikkoihin, pikemminkin työpaikoille pendelöidään kaupunkikeskuksiin. Tietotyöystävällisyys on taas mahdollista kerrostaloalueilla, jonne on pakkautunut tiiviisti tietotyöläisiä. On helposti ymmärrettävää, miksi luova luokka on tärkeää kaupungin tai valtion kannalta: halutaan hyväpalkkaisia työpaikkoja, mutta halutaan myös vilkasta kulttuuriympäristöä. Nämä taas syntyäkseen vaativat suvaitsevaista ympäristöä. Menestys tulee menestyksen luokse.
Mutta miksi tarvitaan kaupunginosakeskeistä tarkastelua? Eikö ole sama, missä innovaatiokeskittymät syntyvät , kunhan ne säteilevät vaikutuksen koko ympäristöön? Kyllä asialla on merkitystä. On selvää, että kaupunkien poliitikot ja virkamiehet haluavat tasapainoista kaupunkirakennetta ja siksi haluavat ohjata tietointensiivisten yritysten sijoittumista.
Mutta samalla voidaan kysyä halutaanko hylätä Floridan esille nostama suvaitsevaisessa ympäristössä menestyvä luovuus. Floridan maavertailussa pääkaupunkiseutumme on menestynyt erinomaisesti. On pakko kysyä eikö tätä enää arvosteta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti