keskiviikko 27. helmikuuta 2019

Banaanitasavaltojen jäljillä

Tämä on 1500. blogikirjoitukseni.

Yle TV1:ssä näytettiin 25.2.2019 Historia-sarjan dokumentti ”Banaanivalta”. Se toi mieleen länsimaiden 1960-luvun vastakulttuurin vuodet, jolloin monopoliyrityksiin kohdistettiin ankaraa kritiikkiä. Se oli aikaa, jolloin ”imperialismi” ja ”sikakapitalismi” olivat jokapäiväisiä moitesanoja. Totta kai kylmä sota oli kaikelle tuolle taustatekijä. Neuvostoliitto hyötyi lännen kapinaliikkeistä. Neuvostokommunismin romahdettua markkinatalouden kaikki muodot (ml. kova kapitalismi) saivat eräänlaisen synninpäästön. Miksi voittajaa olisi kampitettu? Sikakapitalismi ja imperialismi ”vanhenivat” silmissä – paljolti aiheetta.

Tänä päivänä nuo banaanitasavaltojen kohtalonhetket ja yhtiövalta niiden maaperällä tarjoavat mahdollisuuden - eräänlaisen ”alustan” - tarkastella monikansallisen nykykapitalismin toiminnan luonnetta. Johtopäätös lienee: ei mitään uutta auringon alla.

Mutta mistä Väli-Amerikan banaanitasavalloissa oli kysymys? Sen määrittämiseen nyt nähty ranskalainen dokumentti tarjosi hyvät eväät. Hedelmäyhtiöiden vallan juuret ulottuvat 1800-luvun loppupuolelle. Vuonna 1871 Costa Rica halusi rakentaa rautatien maan sisäosista rannikolle. Hanke ajautui talouden romahduksen seurauksena kohtalokkaisiin vaikeuksiin. ”Auttavan käden” tarjosi 1899 perustettu United Fruit Company (UFC). Se teki tarjouksen - Costa Rican valtion ahdinkoa hyväksikäyttäen - josta ei voinut kieltäytyä: rautatien rakentamisen vastineeksi yhtiö halusi valtavat määrät hedelmällistä maaperää omistukseensa ja rautateiden käyttöoikeudet.

Banaanit saapuivat Yhdysvaltoihin 1900-luvun vaihteessa. Ensin ne olivat ylellisyystuotteita, mutta pian nuo pilaantumisherkät hedelmät muuttuivat arjen ruoaksi.

United Fruit Company otti haltuunsa koko elintarvikeketjun banaanien viljelymaan hankinnasta lopputuotteen jakeluverkostoon saakka. Markkinointiin valjastettiin lääkäreitä ja tiedemiehiä, jotka todistelivat hedelmän terveellisyyden puolesta.

Banaanien tuotanto osoittautui häiriölle herkäksi bisnesalaksi: heikot sadot vuorottelivat hyvien kanssa. Tuotannon varmistamiseksi yhtiö hankki lisää maata määrätietoisesti. Sitähän sai halvalla. Intiaanit häädettiin asuinalueiltaan bisneksen tieltä. Koko Keski-Amerikkaa (Guatemala, Honduras, Salvador, Costa Rica, Panama) sanottiin ”banaanimaaksi”. Alue laajeni Etelä-Amerikan puolelta Kolumbiaan. United Fruit Company nappasi valtion kerrallaan toiminta-alueekseen. Veroja UFC ei maksanut isäntämaalle lainkaan tai vain minimaalisen summan.

Ohjelmassa ”banaaniekspansion” rinnakkaisesimerkiksi otettiin Britannia, jossa maanviljelijät häädettiin maatilkuiltaan teollisuuden työvoimaksi 1500-luvulta 1700-luvulle siirryttäessä.

Banaanintuotannon esimerkkiä noudattaen sama kehitys koettiin mm. kahvintuotannossa. UFC riensi Guatemalassa ”apuun” kahvintuotannon vaikeutuessa.

Korruptoituneet valtionpäämiehet tukivat verohelpotuksin United Fruit Companya. Tuon ajan verohelpotukset vastaavat tämän päivän verosuunnittelua.

Banaanimaakokonaisuus jakautui ajan myötä halventavasti ”banaanitasavalloiksi”, jota nimeä käytettiin ensimmäisen kerran vuonna 1904. Yhtiön luomat omat ”lait” määrittivät hallinnon luonteen Keski-Amerikan alueella. Alue näyttäytyi ”Yhdysvaltain läänitykseltä tropiikissa”. UFC loi oman yhteiskuntamallin kylineen, asuntoineen, neuvoloineen, sairaaloineen ja kouluineen. Nämä eivät luonteeltaan edustaneet työntekijöiden edunvalvontaa vaan yhtiön harjoittamaa holhousta. Sosiaaliturva yksityistettiin. Palkat maksettiin ostokuponkeina, jotka kävivät vain yhtiön omissa kaupoissa.

Banaaniviljelmien työntekijät luokiteltiin kansallisuuksittain. Korkeimmalla asteikossa olivat jamaikalaiset työläiset. Myös työnantajapuolella tapahtui jakoa: valkoinen keski- ja ylempi johto oli Yhdysvaltain pohjoisvaltioista ja etelävaltioiden kulttuurin piirissä olleet valkoiset siirsivät rasistia käytäntöjä yhtiön toimintaan. Luonnollisesti ammattiyhdistykset oli kielletty.

Ajat kuitenkin muuttuivat. Ensimmäinen lakko koettiin vuonna 1928 Kolumbiassa. Se tukahdutettiin väkivaltaisesti: 1000 kuolonuhria.

Vuonna 1929 United Fruit Companyn luoja Minor C. Keith kuoli, mutta uusi itsevaltias johtaja Samuel Zemurray valtasi yhtiön yrityskauppojen seurauksena.

Eräs United Fruitin menestyksen salaisuuksista oli, että se omaksui kulutusyhteiskunnan pelisäännöt ensimmäisten joukossa. Sen tavaramerkiksi muodostui Chiquita-banaani, jonka mannekiiniksi yhtiö palkkasi brassitähden Carmen ”Miss Chiquita” Mirandan. Myös itse tuotetta jalostettiin sen kestävyyden parantamiseksi. Kuitenkin yhden kasvin yksipuolinen viljely köyhdytti maata ennen pitkää ja edisti sienitautien leviämistä. Tuholaisten torjumiseksi aloitettiin laajamittaiset viljelysten myrkyttämiset. Vanhat alueet hylättiin ja uusia vallattiin. Myrkyttäjät sairastuivat ja osa menehtyi saastumisen jälkiseuraamuksiin.

Keski-Amerikan diktaattorit loivat edellytykset yhtiön vallalle kymmenien vuosien ajan. Mutta muutos oli tapahtumassa… Uudet vallanpitäjät Keski-Amerikan valtioissa olivat valistuneita patriootteja eivätkä hyväksyneet enää 1940-luvulla ja 1950-luvulla yhtiön itsevaltaisia menettelyjä. Jacopo Arbenz Guzman (Guatemalan presidenttinä 1951-1954) nousi yhtiötä vastaan. Arbenz kansallisti maat United Fruitilta ja toteutti maareformin jakaen maat talonpojille. Maista 2/3 oli United Fruitin hallussa.

Yhdysvalat otti kylmän sodan vainoharhaisessa maailmassa käyttöön uudet keinot valta-asemansa säilyttämiseksi. Koekenttänä toimi Iran jonka kansallismielisen johtajan Mohamed Mossadeqin Yhdysvallat CIA:n avulla syrjäytti vuonna 1953. Samaa kaavaa toteutettiin Keski-Amerikassa Eisenhowerin aikana: Arbenz joutui syrjään vuonna 1954 CIA:n käyttämien bulvaanien avustuksella. Molemmissa tapauksissa kansallismielinen johtaja leimattiin kommunistiksi ajan henkeen sopivasti.

Väliintulosta Guatemalaan (kuten Iraninkin tapauksessa) Yhdysvallat maksoi kovan hinnan. Guatemalan vakaus ja turvallisuus romahtivat sisällissodan seurauksena. Maan repivä konflikti saatiin päätökseen vasta vuonna 1996.

Fidel Castron valtaannousu 1958-59 Kuubassa toimi monille latinalaisen Amerikan mailla symbolina uudelle ajalle. Yhdysvaltojen asema kyseenalaistettiin laajalti. Kansallistamisohjelmat sorruttivat USA:n saavuttamaa yliotetta. Samuel Zemurray menetti hänkin itsevaltiaan statuksensa ja kuoli vuonna 1961.

Yhdysvaltain käyttämät interventiot joko sen armeijan omina toimenpiteinä tai vastavallankumouksellisten aseistettujen joukkojen avulla johtivat lukuisiin konflikteihin alueella. Tänäkään päivänä Etelä-Amerikan valtiot eivät halua aseellista toimintaa Venezuelan Maduroa vastaan juuri johtuen Yhdysvaltain menneistä synneistä.

United Fruit sulautui toiseen yritykseen vuonna 1970. Chiquita Brands International on United Fruit Companyn perillinen ja jatkaa johtavana banaanin jakelijana Yhdysvalloissa.

Tänä päivänä Dole ja Chiquita ovat johtavat banaanien tuottajat Yhdysvalloissa. Dole Food Company mainostaa itseään suurimpana hedelmien ja vihannesten tuottajana maailmassa. Molempien ympärillä käydään edelleen keskustelua toiminnan eettisyydestä.

United Fruit Company on edelleen symboli yhtiöiden vallalle kaikkialla maailmassa. On perusteltua puhua UFC:n käytänteiden soveltamisesta monilla aloilla tämän päivän maailmassa. Mielenkiintoista on, että monikansalliset yritykset ja pääomasijoittajat käyttävät nyt valtaansa myös kehittyneissä maissa maksimoidakseen voittonsa.

Nykyisin it-alan jättiyritysten mahti on eri luokkaa kuin United Fruitin. Nyt ei toimita tropiikin siimeksissä, vaan kehityksen eturintaman valtioissa. Markkinatalouden yleinen hyväksyntä peittää alleen suuryhtiöiden (monopolistisen) vallan. Suurten varallisuuksien kehittymisen aika jatkuu.

Mikä oli United Fruitin osuus yhteiskunnallisten uudistusten torjumisessa latinalaisessa Amerikassa? Mikä oli yhtiön rooli sissiliikkeiden tukemisessa tuossa jättimäisessä kolkassa maailmaa? Paljon olisi kysyttävää, mutta ainakin voidaan sanoa, että kuusikymmentäluvun ”sikakapitalismi” ja ”imperialismi” -käsitteet eivät ole vanhentuneet.

::::::::::::::::

Entä Stora Enson nopeasti kasvavat eukalyptusviljelmät Brasiliassa? Paikalliset ovat kyseenalaistaneet hankkeet ja taistelevat asumustensa puolesta. En halua verrata Stora Enson puuviljelmiä banaaniviljelmiin, mutta yhtymäkohtiakin voi olla.

Kestääkö oma pohjoismainen toimintamme kritiikin?

3 kommenttia:

  1. Kansaivälinen järjestys on oikeastaan aina ollut kovinkin muuttuvainen ja mukautuvainen kulloisiinkin erilaisiin voimasuhteiden muutoksiin,valitettavasti uo muutokset ovat yleensä olleet erimuotoisten konfliktien juurisyitä,ei vähiten viimevuosiadan pari maailmansotaa.
    Nykyinen kansaivälinen järjestys, joka syntyi toiseen maailmansodan lopputuloksena, jossa Yhdysvaltain tosiasiallinen hegemonia on toteutettu Yhdysvaltain määräävässä asemassa kansainvälisen valuttarahaston ja muiden ylikansallisten organisaatioiden määräysvalllalla.
    Esimerkiksi kansaivälisen järjestelypanmin BIC määräysvallata Yhdysvallat edustaa kahta kolmasosaa.
    Noilla säännöillä juuri Yhdysvallat kykenee ottamaan puristuksiinsa minkä tahansa,sen etuja maailmalla loukkaavan kansantalouden,viimeisimpänä tapaus Venezuela.
    Yhdysvallat ei tule luopumaan asemastaan vapaaehtoisesti,eikä se salli yhtään voimakaampaa kilpailijaa itselleen,vaikka sen tosiasialliset asemat maailmantaloudessa on heikkenemässä, velkaantumisen ja yleisen yhteiskunnallisen,sisäisen polarisaation vuoksi.
    On kutakuinkin selvää että edessä on suuria mullistuksia, etenkin Kiinan voimistumisen vuoksi,sekä Europan taloudellisen yhdentymisen tuottaman haasteen aglosaksiselle maailmalle,kanssa.

    VastaaPoista
  2. Hei, olen Albertiina Aleksandra Suomesta Haluan antaa teille todistuksen siitä, miten sain lainan Ryan Cliftonilta. Sain 60000 euron lainan 2 prosentin korolla. HUOM: Se on luotettava ja aito. Jos olet kiinnostunut saamaan lainayhteyden EMAIL: ryancliftonfirm@gmail.com

    VastaaPoista