Amerikkalainen sukudynastia: Kennedyt (osa 2)

Tämä on osa kaksi Kennedyn dynastiaa käsittelevästä tarinasta. Tarkastelun pohjana on CNN:n dokumenttisarja ”Kennedyn klaani”, joka juuri on näytetty Yle Teemalla.

John F. Kennedyn presidenttikaudella kansalaisoikeusliike aktivoitui. Orjuus oli poistettu lähes 100 vuotta aiemmin, mutta rotusorto jatkui koko tuon kuluneen 100 vuoden ajan hellittämättä. Kennedyjen päälle lankesi synkkä varjo rotujen epätasa-arvoisuuden takia. Ongelma oli paha nimenomaan demokraattien (ja Kennedyjen) ydinkannatusalueella, joka tuohon aikaan muodostui eteläisistä osavaltioista. Kennedyn piti siis taistella omien kannattajiensa rasistisia ajatuksia ja tekoja vastaan. Pitkän empimisen jälkeen molempien Kennedyjen oli pakko tarttua asiaan, koska ongelma kasvoi suunnattomiin mittoihin juuri Kennedyn presidenttikauden alkuvuosina.

Kennedyjen maailma oli yläluokkainen. Dokumentissa tuodaan esille iloinen rantaelämän huolettomuus ja suunnaton vauraus lukuisten kaitafilmien välityksellä. Kennedyjen oli vaikeaa, jollei mahdotonta samaistua köyhien maanmiestensä asemaan. Kennedyt lähinnä ostivat palveluja mustilta amerikkalaisilta. Ongelmien syvimpiä sopukoita he eivät joutuneen kohtaamaan, vaikka ymmärsivätkin lähestyvän kriisin luonteen.

Kennedyjen työ jäi kansalaisoikeusasioissa kesken, mutta rehellisyyden nimissä on sanottava, että seuraaja Lyndon B. Johnson – jonka taustana oli opettajan ammatti - oli mies kansalaisoikeuslakien hyväksymisen ja köyhyysongelman torjumisen johtotähtenä. Hän tiesi myös, mitä siitä seuraa: ”taidettiin menettää etelä”, hän totesi, kun lainsäädännöllinen urakka oli valtavin ponnistuksin ajettu läpi kongressissa. Tämä demokraateille kiusallinen ”etelän menetys” on edelleen voimassa.

Johnsonin erittäin merkittävästä roolista kansalaisoikeuskysymyksissä dokumentti vaikenee epäoikeudenmukaisesti jättäen sen käsityksen, että Kennedy selvitti voitokkaasti rotukysymyksen.

Monista eri syistä johtuen Robert Kennedy nostetaan keskeiseen asemaan dokumentin sisällöissä. Veljensä kuoleman jälkeen Robert luopui oikeusministerin tehtävistä ja pyrki ja pääsi senaattiin. Sekä omasta tahdostaan että ympäristön paineesta Robert pyrki demokraattien presidenttiehdokkaaksi vuonna 1968. Poliittisesti hän asemoitui puolueensa vasemmalle puoliskolle, joskin on muistettava, että koko yhteiskunta oli - amerikkalaisittain katsottuna – vasemmistoliberalismiin kallellaan ennen sittemmin tapahtunutta oikeiston vastaiskua.

Robert Kennedy ajoi mustien ja köyhien asiaa sekä vastusti Vietnamin sodan eskaloimista. Tämä oli kaikkineen vaikea asetelma hänen kannaltaan, koska hän oli käynnistämässä uutta vaihetta Vietnamissa veljensä kanssa vuonna 1963.

Bob Kennedyltä puuttui veljensä valovoimainen dynaamisuus. Hän kuitenkin muuttui noina 60-luvun vuosina presidentin avustajasta - ”likaisen työn” tekijästä - vasemmistoliberaalien toivoksi, jonka pyrkimys presidentin tehtäviin katkesi brutaalisti murhamiehen laukauksiin.

::::::::::::::::::::

On oikeutettua käyttää ilmaisua suvun murhenäytelmä, kun poraudutaan Kennedyjen loiston alle synkempiin kerroksiin. Tragedioista suurimpina Johnin ja Robertin murhat järisyttivät koko maailmaa.

Presidentti Kennedy ja Jacqueline saivat neljä lasta. Heistä ensimmäinen syntyi kuolleena ja kuopus menehtyi vain kahden päivän ikäisenä. Jäljelle jäivät John Jr. ja tytär Caroline (ensimmäinen ja ainoa elossa oleva lapsi).

Kesällä 1999 John Kennedy Jr, Johnin vaimo Carolyn ja hänen siskonsa Lauren nousivat yksityiskoneen kyytiin. Kennedy jr itse oli koneen lentäjän paikalla. Kone syöksyi mereen ja kaikki kolme menehtyivät. Tämä merkitsi ankaraa menetystä suvulle, koska John jr oli perheen toivo aina presidentiksi saakka.

Veljiensä kuoleman jälkeen nuorin veli Edward nousi Kennedyn klaanin keulahahmoksi. Kohtalo puuttui jälleen peliin: Vuonna 1969 hän joutui auto-onnettomuuteen (oltuaan jo aiemmin vakavassa lento-onnettomuudessa), jossa hänen sihteerinsä Mary Jo Kopechne menehtyi Chappaquiddick Islandilla olosuhteissa, jotka heittivät synkän varjon Tedin päälle: hän pakeni onnettomuuspaikalta. Kaikesta huolimatta Ted Kennedy senaattorina rakensi vielä mahtavan poliittisen uran, joka kesti 46 vuotta. Presidenttiehdokkuuteen asti Ted Kennedy ei koskaan yltänyt.

Sairaudet, onnettomuudet ja ennenaikaiset kuolemat olivat ainainen varjo Kennedyjen yllä monien muidenkin suvun jäsenien osalta. Isä-Josephin halvaantuminen ja puhekyvyttömyys nujersivat vanhan miehen pian Johnin presidentiksi tulon jälkeen, joka oli armoton kohtalo vanhalle miehelle, joka henkisesti oli taistelijaluonne.

Suvun ikoniksi nousee Josephin puoliso Rose Kennedy tahdonlujuudellaan. Hän kuoli 104-vuotiaana vuonna 1995.

Kennedyn suvun merkkihenkilöiden jälkeläisistä moni on luonut merkittävän poliittisen uran, mutta on epäiltävää nouseeko enää kukaan veljesten Johnin ja Robertin jalanjäljillä politiikan huipulle.

::::::::::::::::::::::

Kaiken kaikkiaan CNN:n Kennedy-dokumentti on hieman sokerinen, mutta kuitenkin siinä käydään läpi keskeiset suvun tapahtumat moitteettomasti. Kennedyn kohuttuja naisseikkailuja mafiayhteyksineen ei sivuuteta, mikä sinänsä on huomionarvoista.

Bobby Kennedy nostetaan keskeiseen asemaan Jackin oikeana kätenä ja ”likaisen työn” tekijänä kaikissa Kennedyn hallinnon kriiseissä. Jackie Kennedyyn suhtaudutaan myötätuntoisesti miehensä tukijana.

Kuitenkin dokumentin arvoa olisi parantanut, jos Kennedy-kriitikkojen eritteleviä puheenvuoroja olisi otettu mukaan runsaammin. Nyt kritiikki – vaikkei sitä sivuuteta – upotetaan pumpuliin, hyväntahtoisen ymmärtävään sävyyn.

Yhteenvetona voisin sanoa, että dokumentti on ainakin osittain rakennettu ylläpitämään suvun mainetta jälkipolville. Ymmärrän niitä, jotka näkevät Kennedyn suvun saagana, joka on hyvin amerikkalainen tähtihetkineen ja murhenäytelmineen.