Toisen maailmansodan jälkeen koitti keskituloisten ja keskiluokan kulta-aika. Luokka muodosti ammatti-ihmisten rungon sekä palveluissa että varsinkin teollisuudessa. Keskituloiset kirivät vuosikymmenten varrella hyvään ja yhä paranevaan elintasoon ja muodostivat koko hyvinvointiyhteiskunnan tukipilarin.
Keskituloiset sekä maksoivat hyvinvointiyhteiskunnan ylläpidosta raskaasti että saivat universaaleista (kaikille maksettavista) hyvinvointipalveluista hyödyn. Odotukset tulevaisuuden suhteen olivat korkealla 1960-luvulta alkaen. Hyvää kautta kesti 1980-luvulle ja 1990-luvulle saakka. Yhdeksänkymmentäluvun lama ei tuhonnut niiden keksituloisten taloutta, jotka säilyttivät työpaikkansa ja heitä oli paljon.
Helsingin Sanomat lainaa tuoretta Tilastokeskuksen tulonjaon kokonaistilastoa artikkelissaan ”Jako hyvä- ja vähätuloisiin jyrkentyy” (1.2.2019) ja toteaa, että tilanne on muuttunut dramaattisesti parinkymmenen vuoden kuluessa. Tilastokeskuksen mukaan keskituloisiin kuului vuonna 1995 yli puolet suomalaisista, 52,3 prosenttia. Vuonna 2017 osuus oli pudonnut 44,3 prosenttiin. Sekä tulot että varallisuus keskittyvät. Hesarin artikkelissa Pekka Ruotsalainen Tilastokeskuksesta toteaa , että tulohajonta on kasvanut ja että on ”vaikea sanoa, mistä se johtuu”. Yritän tässä kirjoituksessa löytää joitakin syitä tapahtuneelle kehitykselle, mutta sitä ennen vielä muutamia faktoja Hesarin artikkelista.
Vuonna 1995 pienituloisia eli korkeintaan 60 prosenttia suomalaisten mediaanipalkasta ansaitsevia oli 7,8 prosenttia. Vuonna 2017 osuus oli 12,8 prosenttia. Pienituloisuus on toki suhteellista: vuonna 1995 pientuloisuusraja oli 10 200 euroa ja vuonna 2017 noin 14 750 euroa vuodessa. Toki hinnatkin ovat tällä välillä nousseet. Pienituloisuuden alapäässä ihmisillä on tosi tiukkaa.
Hesari käyttää hyvätuloisuuden rajana kymmenystä hyvätuloisimpien tulojen alarajasta laskien. Tähän ryhmään kuului vuonna 2017 noin 9,6 prosenttia suomalaisista. Vuonna 1995 osuus oli 6,4 prosenttia. Yksinasuvien käytettävissä oleva tulo kasvoi vastaavasti 29 800 eurosta 43 000 euroon vuodessa. Erittäin hyvätuloisten osuus kasvoi vielä nopeammin.
Monissa perheissä on voitu todeta, että lapset eivät saavuta vanhempiensa keskiluokkaista elintasoa. Puuttuu sopiva koulutus ja työpaikat ovat kaukana asuinkunnasta. Muutos on ollut raju eikä jätä ketään koskemattomaksi.
Onko tämä poikkeava kehityssuunta länsimaissa? Ei ole, sama ilmiö on todettavissa kaikkialla lännessä. Otan tähän rinnalle Yhdysvalloissa tapahtuneen keskiluokkaa kohdannen muutokset, joka on paljon dramaattisempi kuin Suomessa. Sen avulla saadaan joitakin osviittoja sysistä ja sepistä.
::::::::::::::::
Suomen muutokset ovat selviä ja suuria, mutta eivät kuitenkaan aivan mullistavia vuosikymmenten aikajänteellä. Yhteiskunnan palvelujen kustannusten rakenteen kannalta muutokset ovat huomattavia, sillä keskituloiset ovat – kuten alussa todettiin - hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitävä voima, eivät suurituloiset eivätkä pienituloiset.
Yhdysvalloissa keskituloisten negatiivinen tulokehitys on ollut nähtävissä 40 vuoden ajan. Keskiluokan kutistuminen näkyy verrattaessa USA:n tilannetta esim. Belgian, Ranskan, Saksan, Italian ja Ison Britannian vastaavaan. Näissä maissa todellinen tulotaso on noussut, kun taas Yhdysvalloissa on taannuttu.
USA:ssa on laajalti selvitetty syitä tapahtuneeseen keskiluokan kutistumiseen. Joiltakin osin tapahtunutta voitaneen soveltaa myös Suomeen.
Yksi selitys on globalisaatio. Alemman palkkatason maat ovat hyötyneet, kun yhä suurempi osa työstä on paennut esimerkiksi Kaukoitään. Vastaavasti kehittyvissä maissa keskiluokka on laajentunut huomattavasti.
Toinen selitys on, että noudatettu politiikka (verotus) on suosinut pääomatulojen kasvattamista palkkatulojen sijasta. Tämä kehitys on alkoi jo 1970-luvulla ja jatkui 1980-luvulla, kun ns. reagonomics on vallannut alaa.
Kolmas selitys on teknologinen kehitys, joka on syönyt pienituloisten, mutta myös keskituloisten työpaikkoja ja kehitys jatkunee. Toisaalta uusia työpaikkoja on myös syntynyt teknologisen kehityksen myötä, joka on taas johtanut työpaikkojen ja työntekijöiden kohtaanto-ongelmaan, kun (uudelleen)koulutus ei ole pysynyt ajan tasalla.
::::::::::::::::
Yhdysvalloissa tuloerot ovat kasvaneet nopeammin kuin Euroopassa, koska politiikan muutokset ovat kohdanneet ”paljaammin” työntekijät kuin muualla lännessä, jossa hyvinvointiyhteiskunta ja hyvä sosiaaliturva on pehmentänyt vaikutuksia. Globalisaatio on kohdellut kaltoin amerikkalaisia työntekijöitä verrattuna eurooppalaisiin, joskin vaikutukset toki näkyvät vanhalla manterellakin, kuten Suomen esimerkki osoittaa.
Työn tuottavuuden ja kotitalouksien reaalisten mediaanitulojen käyrät ovat irtautuneet Yhdysvalloissa toisistaan 1970-luvun puolesta välistä lähtien: Työn tuottavuus on kasvanut huomattavasti nopeammin. Ero on lisääntynyt koko ajan lähestyttäessä nykypäivää. Syynä on pidetty sitä, että pääomatulojen ja maaomaisuuden osuus bkt:stä on kasvanut voimakkaasti verrattuna palkkojen osuuteen.
Konkreettiset luvut luovat dramaattisen kuvan tapahtuneesta. Reaaliset mediaanitulot vuoden 1999 huipusta, 57 000 dollarista putosivat 52 000 dollariin vuonna 2013 (9 prosenttia).
Palkkojen osuus bkt:stä putosi 47 prosentista vuonna 2000 43 prosenttiin vuonna 2013. Viime vuosina ansiokehitys on kuitenkin kohentunut, joten mihinkään tuhkan pään päälle ripotteluun ei ole aihetta.
Top 1 prosentti ansaitsi kaikista tuloista 23 prosenttia vuonna 2012, kun osuus 1950-70-luvuilla oli 10 prosenttia.
Pew Research Centerin mukaan Yhdysvaltain keskiluokka menetti johtoasemansa tulotilastossa suhteessa pieni ja suurituloisiin (yhteen laskien) vuoden 2015 alkupuolella, jolloin molempiin kuului noin 120 miljoonaa ihmistä. Muutos on tapahtunut siten, että pienistuloisten suhteellinen osuus on pysynyt suurin piirtein ennallaan, kun taas suurituloisten asema on parantunut dramaattisesti vuosien 1970 ja 2014 välillä.
Yhdysvaltain keskiluokan rimpuilu elintasokilpailussa on ollut hätkähdyttävää seurattavaa. Ensin vaimot menivät töihin, sitten työaikoja pidennettiin ja lopuksi elintasoa ylläpidettiin pankkilainoilla. Viime mainittu kehitys huipentui finanssikriisiin, kun omistusasuntojen nopeasti nousseita arvoja käytettiin aivan yleisesti kulutusluottojen vakuutena. Kaikki tämä loppui aikanaan tunnetuin seurauksin.
Onko Suomessa tapahtumassa sama kehitys kuin Yhdysvalloissa? Varmaankin, ainakin osittain. Kaikilta osin vertailu ei kuitenkaan toimi. Meillä molemmat aviopuolisot ovat usein töissä. Työaikojen pidentäminen on vaikeaa, koska meillä on vahva ammattiyhdistysliike. Yhdysvalloissa palkat joustavat helpommin alaspäin, Suomessa jähmeämmät palkat johtavat irtisanomisiin. Meillä hyvinvointiyhteiskunnan kunnianhimoiset tavoitteet pitää kiinni hyvistä työpaikoista kaatavat yrityksiä, jotka eivät pysty vastaamaan kansainväliseen kilpailuun.
Koska Yhdysvallat on tämän trendin ajuri, on syytä muutamalla sanalla referoida sitä, miten maailmankaupan ja teollisuustuotannon tasolla on päädytty nykytilanteeseen.
Teollisuustuotteiden valmistus siirtyi 1990-luvulta lähtien yhä laajemmin Kauko-Itään. Samaan aikaan teollisuuden osuus BKT:stä putosi USA:ssa lähelle 10 prosenttia (tällä hetkellä 11-12 prosenttia). Teollisuuden tuotanto ja hyvätuloinen keskiluokka irtautuivat toisistaan. US Steel ei työllistä enää 400 000 työntekijää, kuten maailmansodan jälkeen, vaan vaivaiset 30 000 työntekijää.
Teollisuus loi aikanaan myös runsaasti hyväpalkkaisia palveluelinkeinojen työpaikkoja, jotka nekin luonnollista syistä vähenivät. Sen sijaan syntyi valtava määrä heikkopalkkaisia palveluelinkeinojen työpaikkoja. Wallmart ei työllistänyt ketään vuonna 1961, mutta nyt työntekijämäärä on 2,2 miljoonaa. Vähimmäispalkka yrityksessä on noin 11 dollaria tunnilta.
::::::::::::::::
Myönnän, että edellä esitetyt ansioita koskevat luvut ovat osin kiistanalaisia. Palkkakehityksen taustalla on monenlaisia tekijöitä, joihin en tässä syvenny. Palkkojen nousun ja tuottavuuskehityksen eroja ei voida selittää pelkästään automatisaation, vapaakaupan, maahanmuuton tai edes noudatetun talouspolitiikan avulla.
Ilmeisesti amerikkalainen palkkakehitys ei ole ollut niin murheellinen kuin joitakin palkkaindeksejä seuraamalla voisi luulla. Todellisen palkkakehityksen selville saamiseksi on seurattava myös ansioiden muiden osien kehitystä.
Osin ristiriitaisista tiedoista huolimatta on todettava faktisesti, että seurauksena on ollut yhteiskunnallisia muutoksia, jotka heijastuvat noudatettuun politiikkaan. Populistiset liikkeet, autoritaarisen hallinnon saama jalansija, nationalismi ja globaalit muutokset ovat sekoittaneet vanhaa totuttua järjestystä. Kaiken taustalla on yhteiskunnan eri ryhmien liike toisiinsa nähden maailmalaajuisesti. Keskiluokan aseman muuttuminen on yksi näistä varteenotettavista muutosajureista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti