Kun edistys on kirous

Hesarissa oli juttusarja, jossa pohdittiin tavallisten keskiluokan ihmisten pahoinvointia ja ärtymyksen kohteita eri puolilla Eurooppaa ja laajemminkin. Asia on tärkeä, koska olen pitänyt monien muiden tavoin vahvaa keskiluokkaa nykyaikaisen hyvinvointiin perustuvan yhteiskuntamallin perustana.

Olen itsekin pohtinut keskiluokan kipuja kohta vuosikymmenen ajan. Asiaan on herätty vasta viime aikoina, kun Yhdysvaltain ruostevyöhykkeellä kapinoitiin niin, että se ratkaisi presidentinvaalit, tai kun Pariisin keltaliivit panivat hyrskynmyrskyn pystyyn keskellä kaupunkia, tai kun vaalien tulokset länsimaissa tuottavat jatkuvasti (odotettuja) yllätyksiä.

Yhdysvalloissa nämä asiat ovat olleet vaikuttamassa taustalla jo muutamien kymmenien vuosien ajan.

Työttömyys ei näytä tällä hetkellä sittenkään kaikkein tuskallisimmalta ongelmalta. Yhdysvalloissa finanssikriisin aikainen työttömyysaste on laskenut miltei lineaarisesti kymmenessä vuodessa lähes 10 prosentista nykyiseen 3,6 prosenttiin. Työttömyys on edelleen korkea joissakin EU-maissa, mutta suurempi ongelma on aiempina hyvinä aikoina luotujen hyvinvointipalvelujen kustantaminen.

Modernin yhteiskunnan tavoitteisiin päästäkseen Emmanuel Macron yritti rakentaa palvelujen leikkaamisen ja verotuksen yhdistelmän, jota kansalaiset ryhtyivät kuitenkin ankarasti vastustamaan. Joskus mellakat syntyvät pienestä kipinästä. Ranskassa levottomuudet käynnistyivät autojen polttoainekulujen kallistumisesta. Työssäkäyntikustannukset kävivät monille pitkämatkalaisille ylivoimaisiksi. Mutta kysymys on lopulta laajemmasta pinnan alla kytevästä keskiluokan ja alemman keskiluokan kapinasta.

Globalisaatio noidutaan kaikkein alimpaan hornaan. Se on kuitenkin alentanut hintoja ja lähes poistanut aiemmin vallinneen jatkuvan inflaatiouhan (kuka muistaa 1970-luvun alun 17 prosentin inflaation!) jopa niin pitkälle, että inflaatio on talouskasvun näkökulmasta liian alhainen. Globaali kehitys on antanut mahdollisuuden ns. välituotteiden valmistamisen eri maissa kustannusten säästämiseksi. Kuluttaja näkee tuloksen halvempina lopputuotehintoina.

Mutta globalisaation kielteiset vaikutukset painavat vaa´assa monella enemmän.

Samaan aikaan ammattiyhdistysten heikkeneminen on johtanut niukkoihin palkankorotuksiin (tai suorastaan palkkojen alentamiseen). Palkkojen heikko kehitys esimerkiksi Yhdysvalloissa ja Ranskassa on kymmenen vuoden tai monien vuosikymmenien kehityksen tulos. Ihmisiltä on loppunut kärsivällisyys vyönkiristysten takia. Yhdistelmä heikosti kehittyvät palkat ja palvelujen leikkaukset (tai niiden kustannusten nousu) on saanut ihmiset hermostumaan.

Populististen liikkeiden yksi menestyksen salaisuus ovat heikkenevät alueelliset elämisen edellytykset. Kaupungistuminen on lisännyt vauhtia maaseudun taantumiseen. Eikä tässä kaikki: viime kädessä tuloerojen suureneminen ja eriarvoisuuden kasvu ovat saaneet maljan läikkymään.

Välttämättä kehitys ei näy tilastollisesti. Osa tapahtuneesta kehityksestä johtuu siitä, että on totuttu pitkällä aikavälillä hyvään kasvuun. Odotukset ovat olleet huomattavan korkealla ja pettymys vastaavasti suuri, kun poljetaan paikallaan.

Mitä laajalla maaseudulla tapahtuu aivan konkreettisesti? Esimerkiksi seuraavanlaisia asioita: julkiset ja yksityiset palvelut heikkenevät, palkat junnaavat paikoillaan, työpaikat muuttuvat yhä epävarmemmiksi, (työ)matkat pidentyvät, asuntojen hinnat romahtavat, poismuutto autioittaa laajoja alueita ja tulevaisuuden odotukset ovat näköalattomat.

Suomessa professori Sami Moisio on kiinnittänyt huomiota ns. väli-Suomen kuntien tilanteen heikkenemiseen, joka näkyy osaltaan perussuomalaisten vaalimenestyksenä. Vanhat perinteiset puolueet ovat menettäneet kannatustaan, koska eivät ole täyttäneet ihmisten odotuksia. Varsinkin keskustapuolue on kärsinyt tappioita vanhoilla juurialueillaan. Suomen keskusta tuntuu unohtaneen kokonaan lähtökohtansa.

Väestön vanheneminen ja huoltosuhteen heikkeneminen ovat tuttu ilmiö valtaosassa Suomen kunnista. Keskituloisten poistuminen eläkkeelle on mahdollistanut korvaavan työvoiman alemmat palkat. Myös koulutuksessa näkyy sama ilmiö: ensimmäistä kertaa monissa johtavissa länsimaissa edeltävä sukupolvi on ollut paremmin koulutettu kuin nykyinen. Varsinkin nuorten työpaikat ovat muuttuneet määräaikaisiksi meillä ja muualla, joskin muutos Suomessa on ollut maltillinen. Mutta jälleen vahvistuu kuva keskiluokkaan nousun vaikeutumisesta.

Kaupungistumisen seurauksena asuntojen hinnat ovat polarisoituneet ja näkyvät rintamaiden asuntojen hintojen kovina nousuina.

Finanssikriisiä (2008) on pidetty jonkinlaisena keskiluokan aseman taitekohtana. Se pitänee osin paikkansa, mutta Yhdysvalloissa kehitys on ollut pidempiaikainen.

::::::::::::::::::::

Mitä on tapahtunut, jotta ylläkuvattu paradigman muutos on ollut mahdollinen?

Anna-Sofia Berner artikkelissaan ”Töitä konsultille ja koiravahdille” (HS 4.5.2019) lainaa taloustieteilijä David Autoria, joka ryhmittelee nyt syntyviä töitä uudella tavalla.

Autor jakaa uudet työt kolmeen ryhmään:

1) Etulinjan työt, jotka ovat uusinta teknologiaa hyödyntäviä töitä. Korkeat palkat ja korkeakoulutus ovat tunnusomaisia tälle ryhmälle.

2) Vauraustyöt, joilla palvellaan hyvätuloisia. Tähän ryhmään kuuluvat esimerkiksi hyvinvointivalmentajat.

3) ”Viimeisen mailin työt”, joiksi Autor nimeää lähes automatisoidut rutiinitehtävät. Tätä ryhmää uhkaa etenevä työn automatisoituminen.

Huomattava osa työmarkkinoista jakautuu kahtia, niihin joissa vaaditaan korkeinta osaamista ja niihin, joissa osaamisvaatimus on kaikkein matalin. On selvää, että keskiluokka on liipaisimella. Sieltä monen vaiheen kautta ihmisiä valikoituu työmarkkinoilla vaativiin tehtäviin ja rutiinitehtäviin. Seurauksena ovat olleet suuret ja kasvavat tuloerot.

Entä miten on käynyt paljon puhutuille teollisuustyöpaikoille Yhdysvalloissa? Työpaikat ovat suhteellisesti vähentyneet, koska muut työpaikat ovat lisääntyneet. Pitkällä aikavälillä muutos on ollut myös absoluuttinen: teollisuustyöpaikkoja on nyt seitsemän miljoonaa vähemmän kuin huippuvuonna 1979.

Donald Trump on päättänyt ratkaista amerikkalaisten työpaikkojen ”suojelun” yksinkertaisimmalla mahdollisella tavalla eli korottamalla ulkomaisten tuotteiden tulleja. Tätä pidetään globalisoituvassa maailmassa tuhoisana tienä.

::::::::::::::::::

Selvästikin on kysymys jostakin sellaisesta kehityksestä, mihin emme ole olleet riittävästi varautuneita. Meillä on ollut liian ruusuinen kuva kehityksen kehittymisestä. Osa ihmisistä, jotka ovat päässeet vihreälle oksalle, eivätkä näe suuren enemmistön haasteellista asemaa.

Globalisaatiota on pidetty positiivisena megatrendinä. Sitä on pidetty edistyksen kiinteänä osana. Kritiikkiäkin on toki esitetty, mutta silloinkin on sanottu, että kehitys on vääjäämätöntä. Pienen ihmisen vaikutusmahdollisuudet ovat mitätöityneet. Ollaan selvästikin tultu tilanteeseen, jossa demokratian kannatinpilarit tutisevat.

Kaikkialla länsimaissa on nähtävissä puoluekentän pirstoutumista, joka johtaa juurensa ihmisten erilaisista kokemuksista maailman muuttuessa nopeammin kuin siihen on pystytty varautumaan. Ehkä perimmäisenä syynä puoluekentän pirstoutumiseen on eriarvoisuus työpaikkojen polarisoitumisen vuoksi ja epävarmuus tulevaisuudesta, joka loitontaa ihmisiä perinteisten puolueiden lupauksista. Eletään silti lupausten markkinoilla. Haetaan uutta, mutta tien päässä voi odottaa pettymys, sillä ihmelääkkeitä ei ole.

Toki olemme olleet yhteiskunnallisessa murroksessa aiemminkin, esimerkiksi 1970-luvun vaihteessa, jolloin elinkeinorakenteen nopea muutos aiheutti syvää epävarmuutta ja laajan muuttoliikkeen Ruotsiin. Silloinkin populistit toimivat ihmisten henkireikänä. Liberaalidemokratia kuitenkin on selvinnyt aina voittajana kriiseistä vuosikymmenien kuluessa.

Suomessa ja muissa Skandinavian maissa yhteiskunnallisten häiriöiden syntyä ovat tulpanneet suhteellisen tasainen tulonjako ja hyvinvointiyhteiskunnan palvelut (työllisyyden hoidossa automaattiset vakaajat). Tulevaisuus on arvoitus, koska esimerkiksi Suomessa koulutuksesta on leikattu aivan liian paljon.

::::::::::::::::::

Ihmisten vieraantumiselle voidaan määrittää profiili. Mistä vierauden tuntu koostuu? Se, mikä modernissa yhteiskunnassa on haluttu kokea edistyksenä, on monille varsinkin asutuskeskuksista syrjemmällä asuville kirous.

Edistys koetaan pikemminkin hävittävänä voimana kuin eteenpäin vievänä voimana. Edistyksen mahdollistajaan, politiikkaan suhtaudutaan joko välinpitämättömästi tai hakien turvaa moderniin maailmaan kriittisesti suhtautuvilta populisteilta.

Luonteenomaista on syyllistäminen , haetaan syntipukkia tapahtuneelle kehitykselle. Syyllisiksi sopivat etenkin poliitikot, maahanmuuttajat ja liberaalit ”edistykselliset”.