Aloitetaan tämä blogikirjoitus rakentavalla kysymyksellä: mitä hyötyjä perinteisille puolueille on populistien tulosta poliittisille markkinoilla? Hyviä vastauksia antaa mielestäni Juha Herkman kirjassaan ”Populismin aika”. Referoin Herkmania väljästi omassa blogikirjoituksessani jokin aika sitten:
”Populismiin suhtaudutaan liberaalidemokratioissa yleensä kriittisesti, mutta on myös näkemyksiä, joissa populismi toimii eräänlaisena demokratian korjausliikkeenä. Se toimii tällöin ”havahduttajana”, kuten Herkman sen määrittelee. Populismi on tällöin - ihmisten oman kokemuksen perusteella - syrjään joutuneiden tarpeellinen vaikutuskanava myös liberaalidemokraattisissa olosuhteissa. Se voi herättää ennen näkemätöntä aktiivisuutta politiikassa (äänestysprosentin nousu) ja joskus se voi saada aikaan kiinnostuksen politiikkaa kohtaan ensimmäistä kertaa ihmisen elämässä.
Populistinen lähestymistapa voi erottua perinteisestä politiikan harjoittamisesta kielen tai kielikuvien perusteella. Populistit ovat usein normaaliin poliittiseen jargoniin kyllästyneitä ihmisiä. Monet populistipoliitikot ovat supliikin mestareita.
Populistipuolueet voivat löytää sellaisia uusia politiikan tekemisen väyliä, joita perinteiset puolueet eivät ole onnistunet löytämään, eivät ainakaan riittävän painokkaasti. Populismi yhdistelee usein sellaisia arvo- ja ideologia-asetelmia, joita ei aiemmin arvattu olevan olemassakaan. Populismi voi siis toimia perinteisten puolueiden kannustimena uusien näkökohtien löytämisessä.”
Mutta asialla on myös kääntöpuolensa. Monilla populisteilla on luurankoja kaapissa, jotka poliittiset kilpailijat mielellään ottavat esille. Osa myöntää vanhat erheensä, mutta monet eivät näe mitään katumisen tarvetta. Tästä seuraavassa.
Populistijohtajan (-johtajien) politiikassa on kysymys dramaattisella tavalla johtajan ja kannattajien välisistä suhteista. Mutkikkaaksi side kannattajan ja poliitikon välillä käy sen jälkeen, kun populisti pyrkii tai on jo päässyt vastuunalaiseen asemaan: jatkaako hän ryöpytystä kansalaisten väärästä kohtelemisesta vai siistiikö hän kielenkäyttöään?
Timo Soini sovitteli päälleen vastuunalaisen poliitikon roolia, niin kuin hallituspuolueen edustajan ja ulkoministerin tietysti kuuluukin. Mikä oli seuraus? Hän joutui tekemään aivan liian paljon kompromisseja hallitusneuvotteluissa, puhumattakaan vaalikauden aikaisista nöyrtymisistä. Kannattajat eivät seuranneet Soinin ”herrapolkua”, vaan hylkäsivät mestarinsa.
Niinpä niin: ”kyllä kansa tietää”, sanoi jo kaikkien kotimaisten populistien isä, Veikko Vennamo. Ainakin ”kansa” on halunnut osoittaa, että vanha rosoinen jäynälinja on parempi kuin pussillinen uusia.
::::::::::::::::::::
Miten menetteli Donald Trump? Jälleen viittaus varhempaan kirjoitukseeni, jossa käsittelin ajankohtaa, jossa Yhdysvalloille oli juuri (2016) valittu presidentti. Miten käyttäytyivät kannattajat? ”Clinton lukkojen taakse, Clinton lukkojen taakse”, huusi väkijoukko ja vastavalittu presidentti kommentoi takaisin: ”Älkää olko hulluja, vaalit ovat ohi, me voitimme ne”. Moraalisesta näkökulmasta tämä tarkoittaa, että niin kauan, kun tilanne on auki (vaalit ovat meneillään) saa panetella ja muunnella totuutta niin paljon kuin kerkeää, mutta kun vaalit ovat ohi, kaikki soopan puhuminen voidaan lopettaa. Yhdellä poikkeuksella: presidentti saa jatkaa kampanjaansa valetwitter-uutisilla ryyditettynä niin kauan kuin haluaa.
Trumpilla on kaksi keinoa pärjätä julkisuudessa. Ensimmäinen on avata peli jollakin väitteellä, vaikkapa että Hillary Clinton on pistettävä vankilaan ”väärinkäytöksistään”, jota sitten väkijoukko toistaa hurmoksessa. Se, joka ensimmäisenä hallitsee ilmatilaa saa etulyöntiaseman. Kannattajat eivät välitä vastaväitteistä, vaan toistavat messiaansa ”totuutta”, vaikka syytteelle ei löydy mitään perusteita ja ”mestari” itse haluasi jo unohtaa sanomansa.”
:::::::::::::::::
Saska Saarikoski tarkastelee kolumnissaan ”Halla-aholla on tilaisuus tehdä iso palvelus” (HS 28.4.2019) edellä mainittua problematiikkaa siitä näkökulmasta, että populisti voisi pyytää vanhoja karkeita puheitaan anteeksi. Pystyisikö Halla-aho todellakin katkaisemaan siteet kannattajien kosiskeluun menneisyydessä julistamalla nyt, että kaikki tuo on taakse jäänyttä elämää ja on aika siirtyä uuteen vaiheeseen? Ei se helppoa ole. Varoittavana esimerkkinä toimii Timo Soini, joka yritti jättää menneet taakseen, mutta ”kansapa” oli toista mieltä ja katsoi tulleensa petetyksi, jota ei annettu anteeksi: haluttiin säilyttää vanhat Soinin tavat ja tottumukset.
::::::::::::::::
Eipä olisi kuvitellut, että palataan vanhoihin kolmekymmentäluvun vulgääreihin puheisiin. Jälleen esimerkki siitä, että liberaalin demokratian mukainen korrekti kielenkäyttö ei ole voittanut. On tapahtunut päinvastaista kehitystä, jossa ruokottomuudet ovat lisääntyneet. Saarikoski: ”Törkeissä puheissa on sekin huono puoli, että se, mikä järkytti eilen, ei järkytä enää huomenna. Tarvitaan vielä törkeämpiä puheita ja sitten ehkä jo tekoja”.
Eräänlaisen ennätyksen kansalaistottelemattomuudessa tehneenä -- minut tuomittiin raastuvanoikeudessa niin sanotussa aseistakieltäytyjien yllytysjutussa vuoden ja neljän kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen sellaisten lakipykälien perusteella jotka Suomen lakiin oli kopioitu suoraan natsi-Saksan lainsäädännöstä -- olen ihmetellyt, miksi Halla-ahon tuomiosta ei puhuta kansalaistottelemattomuutena, jota se de facto on, vaikka de jure tuomio tuli kansanryhmää vastaan kihottamista ja uskonrauhan rikkomista koskevien pykälien pohjalta.
VastaaPoistaSillä kansalaistottelemattomuudesta siinä ennen muuta oli kyse. Hän kyseenalaisti lain ja testasi lakia heittämällä täkyn syyttäjälle. Se oli tietoista testaamista ja tietoista tottelemattomuutta, mikä on ihan toisen kategorian teko kuin mistä ne pykälät puhuvat joita tuomitessa käytettiin.
Itse olen kokenut sen miten yhteiskunta on viidessäkymmenessä vuodessa muuttunut niin, että nyt niitä "liberaalin demokratian arvoja" joita me aikoinaan oikeustaisteluillakin ajoimme kannattavat kaikenlaiset saarikosketkin. Itse asiassa aika valtava "jäljestätulevien lauma" ajattalee nyt aikailla samoin kuin edelläkävijät puoli vuosisataa sitten ajattelivat. Heillä ei tosin ole itsellään mitään käsitystä siitä miten onttoja ja ulkoaomaksuttuja heidän "arvonsa" ovat.
Nyt tämä liberaalien demokraattien ja muiden itseään kunniallisina pitävien hyväihmisten joukko tuomitsee jonkun Halla-ahon ihan, toistan: ihan samalla tavalla kuin meidät liberaalin demokratian edelläkävijät tuomittiin ihmisikä sitten. Ette usko miten naurettavalta tämä kuohkaaminen halla-aholaisten ja "populistien" yms kimpussa nyt silmissäni näyttää.
Eurooppa romahtaa tällaisen typeryyden ja älyllisen kyvyttömyyden seurauksena. Niillä jotka nyt noteeraavat itsensä hyväihmisinä -- ja jopa intellektuelleina -- ei ole enää kanttia sanoa mihinkään selvästi: "Ei!" Ainoa mihin nyt pystytään on mässyttäminen "persuista" -- ikään kuin mikään todellinen ongelma sijoittuisi edes siihen suuntaan. Se on varsinainen liberaalin demokratian irvikuva -- otetaan haasteet sieltä missä on helpointa heitellä herjoja, vaikka omalla vertaistasolla olisi oikeita ja todella vakavia ongelmia. Sellaisia kuin Eurooppaa uhkaava kansainvaellus.
Markku Ruotsila viimeisimmässä kirjassaan kertoo amerikan sydänmaiden kapinasta, näillä taloudellisesti syrjääntyneillä alueilla on on omanlaisensa polittinen eetos, kaikki on heille hyvin, kunhan saavat elää rauhassa ,ilman liittovaltion heidän rauhaansa häiritsemättä.
VastaaPoistaRuotsilan mukaan keskilännen aseelliset konservatiivit olivat Obaman aikaan lähtemään pääkaupunkiin vaikuttamaan maanasioihin aseellisesti.
Ruotsilan neutraalia todistusvoimaa alentaa hänen selkeä oikeistokonservatisminsa
VastaaPoista