Hesarissa oli artikkeli, jossa viitattiin Tilastokeskuksen tutkimukseen suomalaisten vapaa-ajan käytön muutoksista (nykyiseltä nimeltään ”vapaa-ajan osallistuminen”) vuodesta 1981 alkaen. Oman vertailuni haluaisin ulottaa vielä pidemmälle taaksepäin, aina 1960-luvulle saakka. Tuoreimpana vuotena nykyisessä tilastoinnissa on vuosi 2017.
Suomalaisten vapaa-ajan käyttö muuttui erityisesti 1990-luvun jälkeen. Suurimpana muutosajurina pidetään nettiä. Muistan itsekin kuinka käynnistin työpaikallani internetin käytön mahdollisuuksien selvityksen. It-alan yhteistyökumppanimme mukaan kysymys oli ”yliopistopoikien touhusta”, johon ei kannattanut paljon tuhlata ruutia. Olin suunniltani, sillä tällaiset puheet kuulostivat jo silloin netin mahdollisuuksien aliarvioinnilta. Nyt Tilastokeskus pitää nettiä yhtenä harrastusmahdollisuuksien pääkatalysaattorina, joka on raivannut tilaa monilta vanhojen aikojen vapaa-ajan huveilta. Voi tietysti olla, että muutos olisi joka tapauksessa tapahtunut ilman nettiäkin, mutta pysytään tutkitussa tiedossa….
Nettiä käyttää nyt 88 prosenttia suomalaisista (Euroopassa ollaan tasolla 76 prosenttia). Valtaosa suomalaisista käyttää somea päivittäin. Joka neljännen mainitaan olevan siellä jatkuvasti. Etenkin nuoret ja nuoret aikuiset ovat aktiivisia netin käyttäjiä Itse ilmoittaudun netin suurkäyttäjäksi sekä läppärin että kännykän kautta. Käytän nettiä vaikkapa tämän blogin tekemiseen, tiedon hakuun mm. Wikipedia, YouTube), musiikin kuunteluun (YouTube), TV:n ja uutisten seurantaan ja moneen muuhun tarkoitukseen. Sen sijaan keskusteluketjuja seuraan vähemmän. Pelaamisen olen jättänyt suosiolla muille, vaikken sitä mitenkään paheksukaan.
”Kirjoitamme vähemmän”, sanoo tutkimus. Pudotus on todella dramaattinen ja se on tapahtunut parissa kymmenessä vuodessa. Omalta osaltani on käynyt aivan päinvastoin: lähes 1600 blogikirjoituksen laatiminen kahdeksan vuoden aikana on alkanut käydä työstä. Kirjoitan ”aineita”, siis pikkuesseitä. Vain kaksi prosenttia suomalaisista harrastaa bloggaamista.
Some on syrjäyttänyt osan kirjeiden kirjoittamisen markkinoista. Muuta some-viestintä kuin bloggaamista käytän hyvin säästeliäästi.
Huolestuttavaa on lukemisen vähentyminen. Vuonna 1991 lähes 90 prosenttia luki sanomalehtiä, mutta vuonna 2017 vain 60 prosenttia. Olen taistellut valtavirtaa vastaan tässäkin: luen noin 40-50 kirjaa vuodessa ja osittain luetut päälle. Seuraan päivittäin noin 6-8 sanomalehteä ainakin kursorisesti.
Kolmannes suomalaisista lukee pari kirjaa vuodessa. Miksi muuten kirja pitäisi aina lukea kannesta kanteen? Itse harjoitan kirjan lukujen valikoivaa lukemista. Suosikkejani ovat poliittista historiaa ja taloushistoriaa käsittelevät kirjat. Tietokirjailija Kai Ekholm kirjoittaa HS:n kolumnissa ”Kansakunta, joka lakkasi lukemasta” yllä kuvatusta ongelmasta. Painetut kirjat vaativat pitkäjänteistä syventymistä ja taitavat olla satunnaiselle selaajalle liikaa. Ekholm aivan oikein tuo esille positiivisena piirteenä verkossa tapahtuvan lukemisen. Olemmeko turhaan huolestuneita?
Epäilen, että lukemisen luonne on muuttunut tarjonnan myötä. Yhä enemmän luetaan otsaketason tietoa, lööpit kiinnostavat ja saavat koukkuun, mutta valikoiden. Tietävämmät kertovat, että nuorten sanasto on ”hätkähdyttävän kehno”. Tunnen hyvin ongelman, sillä blogikirjoittaja joutuu koko ajan pohtimaan sanojen luonnetta.
Lukemattomuus ilmenee useilla tavoilla. Monen aikuisen viimeinen kirjakokemus on Peppi Pitkätossu. Opiskelijat ovat hätää kärsimässä paksumpien tenttikirjojen kanssa.
Yllättävää on, että musiikin kuuntelu ja valokuvaus ovat hieman vähentyneet. Kun ottaa huomioon kännykkäkuvaamisen tuntuu epäuskottavalta, että kuvaaminen on vähentynyt. Valokuvauskameralla kuvaamisen vähenemisen ymmärrän, onhan tavallisten zoom-kameroiden ostaminen vähentynyt dramaattisesti.
Oma kuvaamiseni on muuttanut muotoaan, mutta säilynyt korkealla tasolla. Suosikkini on tätä nykyä järjestelmäkameran ohella superzoom kompaktikamera. Vanhojen kuvien ja filmien skannaus (2000 kappaletta) on tullut tehdyksi ja siirretyksi jälkipolville. Olen monta kertaa kertonut, kuinka vaikeaa oli kuunnella omaa suosikkimusiikkia 1960-luvulla. Jostain tuli jäätyä paitsi. Siksi kuuntelun helppous esim. YouTuben kautta innostaa jatkamaan harrastusta nyt ja tulevaisuudessa. Erityisesti YouTuben kautta mahdollistunut musiikin eri genrejen historian kertaaminen ja uuden oppiminen vetää puoleensa.
Kansalaisten liikuntaharrastus on tilastojen mukaan vähentynyt ja rytmittyy päivään ja viikkoon muuttuneella tavalla. Ennen liikuttiin säännöllisesti päivittäin, nyt muutaman kerran viikossa. Oma liikkumiseni on säännöllistynyt ja tihentynyt sen jälkeen, kun omaksuin 15 vuotta sitten saliliikunnan neljä kertaa viikossa tapahtuvalla rytmillä.
Myönnän omakohtaisesti, että muutosta liikuntatottumuksissa on tapahtunut. Nuorena liikunta oli pakotonta ja spontaania, nyt kysymys on ”liikuntavuoroista”. Liikuntatapojen muutos on yhteydessä elämän rytmiin ja sille on etsittävä paikka viikoittaisessa tai päivittäisessä rytmissä. Ongelma taitaa monen kohdalla olla siinä, että liikunnan harrastaminen jää vähäiseksi kaiken kaikkiaan.
Tilastokeskuksen tilastoinnissa ovat mukana myös marjastaminen ja kalastaminen. Molemmat ovat vähentyneet varsinkin työikäisten keskuudessa. Meillä eläkeläisillä on enemmän aikaa, mutta silti täytyy nolona tunnustaa, että omalla kohdalla sekä marjastus että kalastus ovat vähentyneet dramaattisesti. Sienestäminen on osin korvannut luonnossa liikkumisen.
Miksi ”vapaa-ajan osallistumisen” muutosta on tapahtunut? Hesarissa viitataan Minna Santalan väitöskirjaan, jossa todetaan osuvasti, että tietotekniikan harrastus on vienyt luontoharrastukselta aikaa. On helppoa olla yhteydessä muihin ihmisiin somen kautta, kun taas luontoharrastus tarvitsee usein alkaakseen samanhenkisten hakeutumisen luontoon samaan aikaan.
:::::::::::::::::::
Tultaessa 1960-luvulta tähän päivään, suurin muutos on varmaan tapahtunut, kun ihmisten ajankäyttö ja vapaa-aika on jakautunut yhä pienempiin osiin. Harrasteiden määrä on paisunut suunnattomasti. Yltäkylläisyys näkyy myös harrasteissa. Muutos ei ole erityisesti suosinut luonnossa liikkumista tai liikunnallisia harrastuksia. Liikunta oli aiemmin aivan normaaliin elämänrytmiin kuulunut asia, se oli osaltaan hyötyliikuntaa. Toisaalta sisäliikunta on lisääntynyt liikuntatilojen määrän kasvaessa.
Pelit ja leikit ovat vaihtuneet tietokonepeleiksi. Eipä näy pihoilla leikittävän ”kymmentä tikkua laudalla”. Kädentaidot ovat muuttuneet taidekäsitöiden suuntaan ja vaatteiden teko on vähentynyt dramaattisesti. Toisaalta valokuvaus on muuttunut jokamiehen ja -naisen näppäilyksi ja valokuvauslaitteiden, kuten muunkin elektroniikan hinta on halventunut dramaattisesti, muuttaen monet aiemmin kalliit harrastukset jokamiehen rahapussille sopiviksi.
Myös tavassa järjestää harrastuksia on tapahtunut muutoksia. Harrastusten tarjonta on suurelta osin muuttunut liiketoiminnaksi……
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti