Helsingin Sanomat on ottanut asenteellisen tuntuisesti kantaa Suomen talouden tilaan ja sen tulevaisuuden näkymiin. Kysymys ei ole siitä, etteikö talous olisi haasteiden edessä, mutta kaiken näkeminen mustana ei ole hedelmällistä tulevien tilanteiden ennakointia.
Mielenkiintoista oli panna merkille OP:n tuore ennuste tämän vuoden talouskasvusta, pankki nimittäin korotti ennakoimaansa kasvuprosenttia 1,2 prosentista 1,4 prosenttiin. Sekä palveluvienti, laivatoimitukset että vähittäiskaupan myynti ovat piristyneet. Toki OP pitää ensi vuoden kasvuennustuksen 0,5 prosentissa. Tärkeää on kuitenkin havaita, ettei Suomen talous ei ole missään taantuman syövereissä, vapaasta pudotuksesta puhumattakaan. Myös työllisyysaste on edelleen selvässä nousussa, vaikka tavoiteltava 75 prosenttia on kaukaisissa haaveissa. Maailmankaupan kasvu ei ole vajonnut synkimpien ennusteiden mukaan, vaan tilanne on toiveita herättävä, tosin vain hiukan.
Hesarin päästessä vauhtiin 22.11.2019 pääkirjoituksessaan ”Komissio kaipaa hyvää selitystä”, se manaa pahimmat skenaariot horisonttiin. Kontrastikseen se ottaa suomalaisten ylemmyydentunteen suhteessa Kreikkaan, kun se ajautui aikanaan ojasta allikoon. Esiinnyimme oppimestarimaisesti oikean taloudenpidon mallimaana. Nyt Hesari antaa ymmärtää, että olemme itse mieron tiellä.
Hesarikin myöntää pääkirjoituksessaan positiiviset muutokset talousennusteissa, mutta jatkaa välittömästi sen jälkeen madonlukujaan Suomen taloudelle. Se nostaa arvostelunsa kärkeen EU:n ”alijäämämenettelyn”, jossa maa joutuu eräänlaiseen puhutteluun. Siinä sitä ohjataan korjaamaan talouden vinoumat. Jos muutosta ei tapahdu joudutaan sanktioiden tielle.
Alijäämämenettelyssä ovat olleet monet maat, mutta rankaisutoimiin ei olen ryhdytty. Tämä osoittaa, miten herkkä aihe on, ja kuinka viimeiseen saakka yritetään välttää isoa keppiä. Hesarissa ei sitä suoraan sanota, mutta pääkirjoituksen rivien välistä näkyy tyypillinen jo kotimaassa asetettu synkistelevä uhka, joka kohdistetaan omaan maahan.
Komissio nähdään suurena mörkönä, joka uhkaa antaa sapiskaa talouttaan epäkelvosti hoitavalle. Se mitä Hesari ei kerro on, että Kreikan julkisen sektorin EDP-velat olivat vuonna 2018 noin 180 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen. Samana vuonna Italia oli 130 prosentissa, Portugali 120 prosentissa, Belgia 100 prosentissa, Ranska 95 prosentissa, Britannia 85 prosentissa, Itävalta 70 prosentissa. Luvut ovat noinlukuja, mutta kuvaavat hyvin vallitsevaa tilaa. Suomi on saman vuoden tilastoissa alle 60 prosentissa, joka on EU:n hälytysraja. Emme siis kuulu holtittomiin velkamaihin, päinvastoin sijoitumme eurooppalaisessa vertailussa vahvaan keskikerrokseen.
Tilaston ”kärjessä” ovat monet talouden voimamaat, kuten edellä käy ilmi. Alhaisia prosenttilukuja sen sijaan näyttävät monet Itä-Euroopan heikot demokratiat ilman, että niiden saavutuksia pitäisi ihailla. Vain muutama elintasoltaan vahva maa on velkojen vähäisyydessä Suomen edellä: Ruotsi, Tanska, Alankomaat.
Hesari käyttää Suomen talouden hoidosta ilmaisua ”löperö”. Mitähän termiä pitäisi käyttää eräiden muiden maiden taloudenhoidosta? Lehti antaa ymmärtää, että Suomen on turha selitellä mitään: olemme hukkateillä. Kaikki oleelliset tahot - HS luettelee instanssit - ovat tuominneet Suomen taloudenhoidon.
Vähättelemättä Suomen talouden haasteita, pidän Hesarin ryöpytystä asenteellisena pirun maalaamisena seinälle.
PS
Tämä blogikirjoitus on kirjoitettu 23.11.2019. Tätä julkaistaessa Hesarissa (28.11.2019) oli talouden näkymistä lohdullisempi kuva ("Väärä hälytys taantuman suhteen?"). Edellä esitettyä ei olekaan kirjoitettu suhdannelähtöisesti vaan synkistelyyn taipuvan mielialan näkökulmasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti