Todettakoon aluksi, että olen ”vanhan koulun” (1960-luku) kasvatti. Tarkoitan nyt koulua, joka yleissivistävässä mielessä opetti vähän kaikkea tai kaikesta jotakin. Ainakin kuvittelin luoneeni kohtalaisen yleissivistyksen pohjan tämän vanhan hyvän koulun aikana. Vasta myöhemmin lukion jälkeen erikoistuttiin ammattiin johtaviin opintoihin tai syvennettiin yleissivistystä jollakin tai joillakin aloilla. Tietenkin oli myös ammattikouluvaihtoehto.
Paljon on aikaa kulunut noista päivistä.
Sain idean tähän kirjoitukseeni Hesarin artikkelista ”Lukio astuu uuteen aikaan” (7.11.2019), jossa esiteltiin lukioiden uuden opetussuunnitelman periaatteita, jotka otetaan käyttöön paikallisesti elokuussa 2021. On suoraan myönnettävä, etten ole seurannut kovin tarkkaan opetussuunnitelmaan tehtyjä muutoksia kuluneiden vuosikymmenien aikana, mutta en todellakaan kaipaa aikaa, jolloin päntättiin, mitä tapahtui Thermopylain solassa 2500 vuotta sitten.
Keskityn ohessa historianopetukseen.
Kirjoitin koulun historianopetuksesta edellisen kerran 22.12.2013 otsakkeella ”Miksi lukion historia on tärkeä aine?”. Silloin totesin mm. seuraavaa: ”Mielestäni historian opetuksen keskeisenä tavoitteena tulisi olla nykypäivän ymmärtäminen historian avulla. On mielenkiintoista löytää/pohtia/ymmärtää tapahtumien A, B, C ja D syy- ja seuraussuhteita. Historia ei varsinaisesti opeta (tai jos opettaa, niin opettaa joko oikein tai väärin), mutta se muodostaa osan kokemuksesta ja kokemuksesta voi oppia.”
Huomaan, että oma ajatukseni historian merkityksestä ja historian opetuksesta on muuttunut tai ainakin tarkentunut kuluneiden kuuden vuoden aikana. Lukion opetussuunnitelman perusteet 2020-luvun vaihteessa tuntuvat juuri tähän aikaan ympättynä perustelluilta.
En puutu tässä oppimääriin (opintojaksoihin), jotka on määritetty opsin perusteissa, vaan keskityn oppisisältöihin perustana Hesarin haastatteleman apulaisrehtori Risto Sarvilinnan määritykset.
Nyt tavoitteena ovat laajemmat kokonaisuudet, ja ”pyritään näkemään entistä paremmin asioiden väliset yhteydet ja linjat”. Oikein! Tämä vastannee omaa kuuden vuoden takaista linjaustani (”A,B,C,D”).
Toinen tärkeä periaate kuuluu näin: ”Tätä nykyä halutaan korostaa ymmärrystä ja analyyttista otetta. Etenkin historia mielletään joskus aikajanalla olevien faktojen opetteluksi. Siitä halutaan pois. Samalla halutaan tuoda historiaan tulkintaa sekä menneisyyden ja nykyisyyden vuoropuhelua.
Tässä tullaan ydinkysymykseen, ”ymmärtämiseen”. Viittaan tässä Hannah Arendtiin, jonka uran ja elämän avainlauseita oli ”haluan ymmärtää”. Hän halusi ymmärtää, mitä natsismi syvällisimmin merkitsi ihmisille ja mitä oli totalitarismi. Arendtin ajattelun ytimessä on, että kehityskulkuja ei voida seurailla pelkästään empiirisesti ja kronologiana, vaan täytyy luoda yleisempi kehys, jonka avulla hahmotetaan ilmiön so. vaikkapa totaalisen järjestelmän luonne.
Erittäin relevantti on opsin perusteiden kohta, jossa korostetaan a) tulkintaa ja b) menneisyyden ja nykyisyyden vuoropuhelua. Menneisyyttä voi peilata nykyisyyden ymmärtämisen lähtökohtana, vaikka historiasta oppimielessä ei olisikaan kysymys. Tätä korostin jo kuuden vuoden takaisessa kirjoituksessani.
Uusissa opsin perusteissa painotetaan käsitteiden oppimista, jota itsekin pidän avainasiana. Käsitteiden ymmärtäminen, josta Hesarin haastattelussa mainitaan esimerkkinä ”demokratia”, on avainasia. Lienenkö oikeassa, jos sanon, että oman yhteiskunnan käsittämisen ja sisäistämisen välineenä käsitteiden tuntemisella on arvaamattoman suuri merkitys?
:::::::::::::::::
Uuden opsin perusteiden toteuttamisen ja soveltamisen haasteena on varmaankin niiden sovittaminen ylioppilaskirjoituksiin, koska yksi tavoite näyttää olevan historian yhdistäminen muiden oppiaineiden kanssa. Ylioppilaskirjoituksissa kokeet jakautuvat edelleen oppiaineittain, jos olen oikein ymmärtänyt.
Kirjoittamieni noin 1600 blogikirjoituksen kokemuksella painottaisin kolmea asiaa: 1) Faktojen merkitystä historian kulkujen kuvaajana (ml. vuosiluvut!) nykyisten vaihtoehtoisten totuuksien ja valeuutisten aikana, 2) Historian syy- ja seuraussuhteiden tulkintaa ja sisäistämistä sekä 3) Historian prosessien syvällistä ymmärtämistä.
Vielä haluaisin painottaa, että historia ei ole siis staattista: jokainen aika kirjoittaa oman historiansa. Tämän ymmärtäminen on mielestäni tähdellistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti