Tasavallan presidentin Sauli Niinistön mielestä presidentin toimikausien pituutta voitaisiin lyhentää, kertoo Salon Seudun Sanomat 2.11.2019. Presidentin mielestä Suomessa käytössä oleva kuuden vuoden toimikausi on poikkeuksellisen pitkä. Maksimi toimikausien määrä on kaksi kertaa kuusi vuotta. Niinistö pitää parempana kolme kertaa neljää vuotta tai kaksi kertaa viittä vuotta.
Suomea voitaisiin verrata vaikkapa Ranskaan, jossa presidentin toimikausi oli ennen vuotta 2000 seitsemän vuotta, sen jälkeen viisi vuotta. Peräkkäisiä kausia voi olla kaksi. Yhdysvalloissa neljän vuoden presidenttikaudet ovat aiheuttaneet jatkuvasti käytävän vaalikampanjan, joka tuo levottoman elementin politiikan harjoittamiseen ja osaltaan kyllästymisen koko politiikkaan. Lisäksi äänestysprosentti on jäänyt alhaiseksi - monista eri syistä - mutta politiikan mutapaini on yksi syy.
Jos yleensä jokin elin, sanokaamme eduskunta valitaan neljäksi vuodeksi (europarlamentti viideksi vuodeksi), niin eikö silloin kuudeksi vuodeksi valittu presidentti luo vakautta? Tästäkään syystä en lähtisi muuttamaan presidentin toimikausien pituutta.
Ihmisiä vaivaa ainakin osin vaaliväsymys: on paikallisvaaleja, parlamenttivaaleja ja valtionpäämiesvaaleja. Tiheämpi presidentinvaalien järjestäminen on omiaan - vähäiseltä osaltaan - aiheuttamaan kyllästymistä vaaleihin. Nykyisellä vaalikausitiheydellä presidentinvaalien äänestysprosentti on säilynyt korkeana.
Meillä on onneksi viimeisten 40 vuoden aikana siirrytty normaaliparlamentarismiin siinäkin mielessä, että eduskunta ja hallitus istuvat koko vaalikauden. Meillä on kyllä näyttöä vuoden pituisista hallituskausista kymmenien vuosien ajalta. Hyvin moni oli iloinen, kun siitä ”käytännöstä” päästiin eroon. Netin sykkivä lyhytjänteisyys ei ole onneksi vielä tarttunut hallituskausien pituuteen.
Presidentin virkakausien rajoituksia (kaksi) tuskin kukaan asettaa kyseenalaiseksi. Autoritaarinen vallankäyttö lisääntyy väistämättä kausien moninkertaistuessa, vaikka presidentin valinta näennäisesti olisikin demokraattinen.
Pohdiskeluun tulisi liittää myös presidentin valtaoikeuksien mahdolliset tarkistukset. Monet kansalaiset haluaisivat, että tulisi joku, joka ”määräisi kaapin paikan”. En ole jäänyt kaipaamaan tällaista vaihtoehtoa. Yhtä kaikki pohdiskelua voi harrastaa lämpimikseen, mutta presidentti-instituutio on sen verran kiveen hakattu, että muuttaminen aivan vähäisistä syistä ei tunnu mielekkäältä.
Toisaalta on monia, joiden mielestä koko presidentti-instituutio on turha. Tätä mieltä, ovat varsinkin ne, joiden mielestä kansanvalta ei tarvitse toteutuakseen ”päällekatsojaa” eikä presidentin viran seremoniallista puolta. Jos katsotaan viime presidenttien kansansuosiota gallupien näyttämänä ja äänestysprosentteja vaaleissa, niin tälle ajatukselle löytynee vain vähän kannattajia.
Silti moni kannattaa presidentin tehtävien jakamista eduskunnalle ja hallitukselle periaatteellisista syistä: katsotaan, että kansanvalta saa siitä aidosti buustia. Toisaalta ulkopolitiikan johdon säilyminen nykyisellään on omiaan pitämään presidentin tehtävän päivänpolitiikan kamppailujen ulkopuolella.
On myös niitä, jotka haluavat presidentti-instituutioon sisälle rakennetun vakauden avulla tasoittaa poliittista kuohuntaa ja estää suoranaista riitelyä, jota nykyisen someviestinnän aikana muutoinkin on tarpeettoman paljon.
Presidentti-instituutio perustuu osaltaan kunkin istuvan presidentin hankkimaan arvostukseen. Esimerkiksi Niinistön gallupluvut ovat niin kovat, että presidentti-instituution arvostus säilyy saavutetun luottamuksen mukana korkealla tasolla. Kriitikot ovat hyvin vähissä. Presidentin kallisarvoisena tehtävänä on pyrkimys säilyä kaikkien suomalaisten presidenttinä. Vastaavasti presidentin tehtävänä on yleisellä tasolla yksituumaisuuden tukeminen, mutta ei tuomarointi poliitikkojen välillä. Päivän politiikan jatkuva kommentointi heikentää presidentin arvovaltaa. On vaikeaa ymmärtää, miten Donald Trumpin improvisoidut twiitit nostaisivat presidentti-instituution arvoa.
Autoritaariset hallinnot ovat viime aikoina haastaneet liberaalit demokratiat. Mikä on demokratian vastaveto? Lyhentää presidenttikausien kestoa? Vai pitäytyä kuudessa vuodessa, jos kerran ihmiset hakevat vakaata ja vahvaa presidenttiä? En näkisi tästäkään näkökulmasta erityisen suurta tarvetta muuttaa presidentin toimikausien pituutta.
Kansallisena symboolina presidentti on tarpeellinen, iin kauan kuin sllaista erillinen kansakunta kuin Suomi tai suomalaiset ovat olemassa.
VastaaPoistaItsenäisyyshän meiltä on kadonnut jo,silloin kun lityimme Yhdistyneisiin kansakuntiin.
Presitentti symboolina ja pysyvänä insttuutiona voisi olla vaikka elinikäinen, uusi valittaisiin vasta kun virassaoleva kuolee tai menttää toimintakykynsä.
Ei kai sentään elinikäistä presidenttiä, sillä on huono kaiku! Mutta presidentti Kekkosen aikaan hallitusten lyhytikäisyys oli suosiollinen toistuville presidentikausille, kunnes huomattiin pitkien kausien epäterveet piirteet. Alkoi tuntu siltä, että presidentti hajotti eduskunnan säilyttääkseen itse mahtiaseman. Asetelma kääntyi itseän vastaan.
VastaaPoista1980-luvulta lähtien demokratia on vakaantunut, joten lyhyempiä kausia voidaan kyllä pohtia vakavasti. Sanoisin kuitenkin niin, että puoluekentän pirstoutuminen aivan viime vuosina on taas omiaan suosimaan nykyistä presidentti-instituutiota pitkine kausineen.
Mitkä epäterveet piirteet? Suomellahan meni hyvin Kekkosen aikana, vaikka aika oli kylmä sota. Olisipa nytkin sellainen presidetti ja lisäksi hänellä riittävä valta. Presidentin tulee olla älykäs ja pystyä alistamaan vallankiihkoiset poliitikot, olivat nämä punaisia, vihreitä tai kirjavia.
PoistaOheinen lainaus vanhasta blogikirjoituksestani ehkä valaisee miten minä näen asian. Lähteenä on Timo Vihavaisen ym. arkistolöydöt Moskovasta.
Poista"Kuten tunnettua Vieno Sukselainen maalaisliiton puheenjohtajana menetti asemiaan tultaessa 1960-luvun alkuun. Hänet haluttiin kekkoslaisten toimesta keikauttaa pois vallankahvasta. Kekkonen näki hänet kilpailijanaan. Arkistojen kätköistä lyö silmille muistiinpano Brezneviltä 28.3.1964: ”Kekonen – pyytää / Kaatamaan Sukselaisen”. Siinä se on kirjaintarkasti neljä sanaa kaikkine kieliknoppeineen! Viikkoa myöhemmin Pravda julkaisi jutun, jossa se ankarasti arvosteli Sukselaista osallistumisesta virolaisten emigranttien tilaisuuksiin Ruotsissa ja Yhdysvalloissa. Sukselaisen lähtölaskenta oli alkanut. Kuvaan kuuluu, että paineen kasvaessa Sukselaista kohtaan Kekkonen tyynnytteli Neuvostoliiton tölväisyn aiheuttamaa hälyä Suomessa! Kaikki meni suunnitelmien mukaan ja kesän 1964 puoluekokouksessa Sukselainen vaihdettiin Virolaiseen.