Tieteen tiedotus ry teettää tiedebarometrin kolmen vuoden välein. Tiedebarometrilla tutkitaan suomalaisten asenteita tieteeseen ja teknologiaan. Tämän vuotinen tutkimus oli järjestyksessä seitsemäs.
Vastaukset saatiin yli kahdeltatuhannelta 18-70-vuotiaalta kaikkialta Suomesta.
Hyvin moni – muun muassa minä – on epäillyt, että ns. huuhaa-tieto on voittanut alaa ihmisten keskuudessa. Tämä käsitys johtuu pääosin some-viestinnän sisällöistä räjähdysmäisestä kasvusta sekä ulkomailta varsinkin Yhdysvalloista kantautuneista tiedosta, joiden mukaan ”valeuutisten” ja ”vaihtoehtoisten totuuksien” jokapäiväisyys on lisääntynyt. Kysymys on tietysti saadusta vaikutelmasta.
Uuden barometrin mukaan tieteen välittämään tietoon luotetaan ja paras osoitus positiivisesta suunnasta on, että luottamus tieteelliseen tietoon on kasvanut ja on kaiken kaikkiaankin tutkimushistorian korkeimmalla tasolla. Mistä uskon horjuminen tieteelliseen tietoon on sitten peräisin? Voisiko olla niin, että epätieteellisen tiedon levittäjien äänekkyys on luonut vaikutelman huuhaan kasvavasta määrästä?
Nyt tutkittiin ensimmäistä kertaa poliittisen kannan yhteyttä instituutioita kohtaan tunnettuun luottamukseen. Huomattavaa on, että puolueiden kannattajien välillä on eroa, vaikka keskimäärin luottamusluvut ovatkin korkeat. Suurinta luottamus tieteeseen ja tutkimukseen oli vihreillä, sitten tulevat jonkun matkan päässä kokoomuksen, vasemmistoliiton, sdp:n ja keskustan kannattajat lähes kiinni toisissaan. Kaikilla näillä epäluottamusluvut jäävät neljän ja 10 prosentin välille. Selvästi muista poikkeavat perussuomalaisten kannattajat, joilla luottamus tieteeseen ja tutkimukseen on selvästi heikompi kuin muilla. Samansuuntainen tulos, mutta vielä selvempänä saatiin äänestämättömiltä.
Tulos vastaa ainakin minun mielestäni hyvin odotuksia. Arvioisin, että kriittisimpien mielestä tiede yhdistetään eliitin hallussa olevaan totuuteen, johon vaistomaisesti tunnetaan epäluuloa.
Ilmastopolitiikka on viime aikoina selvimmin muodostanut jakolinjan: on niitä, jotka ottavat ilmastonmuutosvaaran vakavasti, ja sitten on niitä, joiden mielestä kysymys on ilmastohysteriasta. Ilmastonmuutosuhkista varoittaminen on kritikoiden mielestä silloin epäilyttävää, kun se haittaa esimerkiksi elinkeinojen harjoittamista tai työmatkaliikennettä. Suurin ero on jälleen vihreiden ja perussuomalaisten välillä, ja ero on räikeä.
Tieteen kehitystä seurataan kansalaisten keskuudessa yleisesti ottaen tarkasti. Kiinnostavinta kyselyn mukaan on tieteen yleinen kehitys, sitten tulee lääketieteen kehitys ja seuraavana ympäristön tilaa koskeva tutkimustieto. Heti tuntumassa tulee iloisesti yllättäen historiantutkimus, joka miellyttää tämän blogin kirjoittajaa. Tässäkin pohjana on varmasti yleistiedon kunnioitus Suomessa, on hyvä tietää kaikesta jotakin.
Selvä muutos on tapahtunut luottamuksessa huuhaaseen: sen suosio on laskenut pitkään. Testattavina olivat käsitteet kansanparannus, homeopatia, luontaislääkkeet, horoskoopit, ufousko ja telepatia. Kaikkien näiden suosio on laskenut vuosien varrella. Odotetusti kansanparannus herättää eniten luottamusta: kolmasosa uskoo sen voimaan. Perinne on niin vahva, että epäily kansanparannuksen epätieteellisyydestä saa väistyä kolmanneksen mielestä.
Tietenkin voidaan todeta, että huuhaaseen kohdistuva parinkymmenen prosentin kannatus on sekin korkeahko. Tämä vain todistaa, että vielä on tieteellä töitä.
Kun kysyttiin luottamusta instituutioita kohtaan, syntyi tulos, jossa kärjessä olivat poliisi ja puolustusvoimat. Tuntumassa seurasivat yliopistot ja korkeakoulut. Seuraavina tulivat tutkimuslaitokset. Luottamus opilliseen sivistykseen on siis korkealla tasolla.
Kohtuullisen korkealle sijoittuivat myös Euroopan unioni ja eduskunta. Viimeisessä – ja heikoimmassa - lohkossa olivat sitten poliittiset puolueet (heikoin luottamus kyselyssä mainituista), suuryritykset, kirkko, kansalaisjärjestöt ja ammattiyhdistysliike. Suomalaiset ovat epäluuloisia suuria mammutti-instituutioita kohtaan.
Demokratian toteutumisen kannalta ikävää oli, että poliittiset puolueet olivat suuren epäluottamuksen kohteena. Ne ovat ikään kuin yhteiskunnallisen pahoinvoinnin sijaiskärsijöinä, sylkykuppeja. Mielestäni ne eivät ansaitse heikkoa sijoitustaan. Peräti 50 prosentin mielestä luottamus oli melko tai hyvin vähäistä ja toisaalta hyvin suurta luottamusta poliittisia puolueita kohtaan tunsi vain yksi (1) prosentti vastaajista! Ongelma on, että poliittisten puolueiden epäsuosion kautta leimautuu koko edustuksellinen demokratia.
Tieteen tekijöitä ei odotetusti tunnettu kovin hyvin. Äänet kertyivät muutamille, kuten A.I. Virtaselle, Arvo Ylpölle, Esko Valtaojalle, Kari Enqvistille, Syksy Räsäselle, Linus Torvaldsille, Liisa Keltikangas-Järviselle ja Bengt Holmströmille.
Tiedettä seuraa vastaajista yhdeksän kymmenestä, josta on syytä olla ylpeä. Usko tieteen laatuun on myös korkealla tasolla. Tiedon hankinnan välineistä internet ja sosiaalinen media saavat korkean sijoituksen, mutta ehkäpä ihmiset ovat oppineet lähdekriittisesti tarkastelemaan näitä tiedonlähteitä. Sen sijaan televisio ja radio ovat menettäneet asemiaan tiedonlähteinä.
Odotetusti korkeakoulutetut suhtautuivat luottavaisimmin tieteen saavutuksiin, mutta yleensäkin kansalaisten keskuudessa tieteen mahdollisuuksiin luotetaan enemmän kuin tutkimussarjan lähtövuonna 2001.
Tutkimus kumoaa sen oletuksen, että ihmiset ovat pessimistisiä uskossa tieten mahdollisuuksiin. Muutosta on selvästi tapahtunut verrattuna vuoteen 2001. Jopa muuntogeenistä ruokaa kohtaan tunnetut epäluulot ovat vähentyneet.
:::::::::::::::::::::
Tutkimus vahvistaa uskoa, että tiedemaailma on edelleen vahvoilla ihmisten keskuudessa. Nykyaika tarvitsee yleissivistävän ”tiedon muurin” suojakseen, jotta voidaan taistella kvasitietoa vastaan. Jossain määrin arveluttaa on tutkimuksessa näkyvissä oleva polarisoituminen tieteeseen suhtautumisessa, mutta sekin on moniin muihin yhteiskunnallisiin ilmiöihin verrattuna vain kohtuullista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti