Näyttää siltä, että vuoden 2009 pudotuksen ja sitä seuranneen nousun jälkeen ollaan jälleen BKT-kehityksessä nollan tuntumassa. Monissa maissa mennään miinukselle. Vaikuttaa siltä, että monien maiden talouteen muodostuu kaksoisveekuvio, joskin niin että jälkimmäinen sakara ei tee niin jyrkkää kulmaa kuin vuonna 2009.
Tämä muotopuoli kaksoisvee herättää paljon ajatuksia. Onko talouden ahdinko niin syvä, että nousuun ei vaan päästä käsiksi? Vai onko tehty talouspoliittisia virheitä, joiden seurauksena talous mataa? Molemmat pitävät varmaan paikkansa. Finanssikriisin jälkiseurauksena on saatu jatkuvaa shokkihoitoa.
Rahamarkkinaepäonnistumiset johtivat finanssikriisin. Toipuminen näytti tapahtuvan kuitenkin normaalin kaavan mukaan, kunnes kävi ilmi, että kasvun eväät olivat laihat. Mikä mahtaisi olla syy uuteen notkahdukseen? Kolmekymmentäluvun opetukset tulevat taas mieleen. Yhdysvaltain taloudessa tapahtui elpyminen vuosikymmenen puolenvälin molemmin puolin, kunnes talous alkoi uudelleen taantua. Seuranneen syvän pudotuksen (1937) syynä hyvin monet pitävät talouden liian aikaisia kiristämistoimia (ja elvytyksen lopettamista). Saman tyyppisiä syitä on esitetty perustellusti nytkin: monissa Euroopan maissa ei kerta kaikkiaan olisi varaa kiristää taloutta, vaan edelleen velkaelvyttää niin hirveältä kuin se kuulostaakin. Koska rahaa markkinoilta ei hevillä saa, kääntyy syyttävä sormi Saksaan, joka on kuritalouden priimus.
Pakko viitata taas Paul Krugmaniin, joka on kiinnittänyt huomiota Yhdysvalloissa työttömyyden pahenevaan ongelmaan. Kysymys ei ole absoluuttisista kokonaistyöttömyyden luvuista vaan pitkäaikaistyöttömyyden räjähtämisestä. Kolumnissa ”Jobless Trap” 21.4.2013 Krugman toteaa, että työttömiä oli kaiken kaikkiaan 7 miljoonaa vuonna 2007 ja nyt 12 miljoonaa. Tämä ei kuitenkaan ole dramaattisin muutos, vaan pitkäaikaistyöttömien määrä: vuonna 2007 1,2 miljoonaa ja nyt 4,6 miljoonaa! Pahinta on se, että pitkäaikaistyöttömät leimataan häviäjiksi ja uudelleen työllistyminen on sattuman kauppaa.
Yhdysvallat on siis ajautunut samaan tilanteeseen, missä monet Euroopan maat ovat olleet jo pitkään ja vielä ei ole päivitetty nykyisen kriisin seuraamuksia. Sen jäljiltä pitkäaikaistyöttömiä tulee olemaan Euroopassa järkyttävän suuri määrä.
Jos pelkistää vaihtoehtoja, voisivat ne olla joko työttömyyden pienentäminen tai velan vähentäminen. Itse valitsisin työttömyyden torjunnan sen sosiaalisten vaikutusten vuoksi. Olisi siis panostettava työpaikkojen luomiseen vaikka velkarahalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti