Ei sitten tullut 80 prosentin (oikeammin 80-100 prosentin) asuntolainakattoa. Luotetaan siihen, että finanssivalvonnan 90 prosentin suositus pitää. Ei se kuitenkaan tähän mennessä ole pitänyt; katsotaan, mitä tapahtuu jatkossa, kun ”pankit ovat tiukentaneet käytäntöjä”, kuten Jan Vapaavuori lupaa.
Minusta 80 prosentin lainakatto on kova, mutta perusteltu. Pitäisi jälleen päästä siihen, että omarahoituksellakin olisi joku merkitys. Vapaavuori lupaa, että ”tottakai tähän (lainakattoon) voidaan palata, jos tarvetta syntyy ja tilanne vaatii”.
Säätelyn pelko ohjaa edelleen päätöksentekoa. Poliitikoille tämä on liian herkkä paikka. Oppositiokin on aivan hiljaa. Kukaan ei halua puuttua asunnonostajien ”etuihin”.
Minkälainen tilanne on tänään asuntomarkkinoilla? Asuntojen hinnat nousevat edelleen, vaikkakin hiukan maltillisemmin kun aikaisemmin. Hintojen nousu merkitsee isompia lainoja kotitalouksille. Liian vähäistä asuntotuotantoa voidaan aiheellisesti syyttää. Matalalla pysyvät korot lisäävät kysyntää ja sitä kautta hintapaineita. Korkojen verovähennysoikeuteen on nyt vihdoin puututtu, mutta vähennysoikeuden pienentämisessä edetään hitaasti. Ja ennen kaikkea jää nähtäväksi pystytäänkö aidosti vähentämään lainaosuuksia 100 prosentista. Viho viimeinen haaste on sitten vaihtoehtojen puute asunnon omistamiselle.
Pienillä tuloilla joudutaan umpikujaan. Ennakkosäästäminen ei ole mahdollista tulojen vähäisyyden takia ja asuntojen hintojen nopean nousun takia. Näin joudutaan helposti ottamaan maksukykyyn nähden ylisuuria lainoja. Heikko maksukyky taas on herkkä erilaisille häiriöille (taantumasta johtuvat seikat, esim. työttömyys). Samaan aikaan suurilla tuloilla nostetaan asuntojen hintatasoa, joka heijastuu myös vaatimattomampiin asuntoihin. Nyt lähestytään pistettä, jossa osa ihmisistä on kotinsa seiniin sidottuja ja käytettävissä olevat varat eivät riitä muuhun kulutukseen ellei sitten oteta kulutusluottoja. Siis jälleen jatketaan elämää luotolla.
Euroopan maat yksi toisensa jälkeen ovat kohdanneet asuntojen hintakuplan. Meillä luotetaan hyvään ansiokehitystasoon. Siitä ei kuitenkaan ole mitään takeita. Ollaan ikään kuin jouduttu korkeammalle kiipeävien palkkojen ja kohoavien asuntojen hintojen kierteeseen.
Lusikan pistää soppaan myös Finanssivalvonnan Anneli Tuominen, jonka mukaan 80 prosentin lainakatto onkin tarkoitettu pankkimaailman ja koko rahoitusmarkkinasektorin itsensä ”suojelemiseksi” liialta luotottamiselta (Hesari 6.4.2013). Se Fivan 90 prosentin suositus oli tarkoitettu kuluttajien suojelemiseksi: ”makrovakauteen liittyvä enimmäisluototusaste on eri asia”.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti