Saksan tilastoviranomainen Statistische Bundesamt on vertaillut yksityisen sektorin palkkakuluja 27 EU-maassa. Suomessa palkkakulut ovat korkeahkot, mutta ei mitenkään poikkeuksellisen korkeat. Olemme Saksan kanssa tasoissa ja koko joukosta palkkamme ovat seitsemänneksi korkeimmat. Olemme suurinpiirtein elintasomme mukaisella sijalla. Ovatko palkat liian korkeat? Se on monitahoinen juttu, mutta jos tuotteidemme kilpailukyky on korkea, on sijoitus siedettävissä.
Blogissani olen monesti miettinyt olemmeko Suomessa riittävän innovatiivisia tuottaaksemme uusia tuotteita ja palveluja, jotka pärjäävät maailmalla. Juuri nyt tuntuu hieman vaikeammalta. Kilpailemme kovassa sarjassa ja meidän tulee pystyä tarjoamaan oman ”tasomme” mukaisia tuotteita. Me emme voi väliaikaisesti viennin vaikeuksien keskellä muuttaa sitä viiteryhmää, jossa olemme. Halpatuotemaa emme ole eikä meidän pidä yrittää sellaiseksi muuttua, vaikka monet haluaisivat hakea kilpailuetua palkkojen alentamisen kautta.
Entä työn sivukulut? Eivätkö ne meillä ole korkeat johtuen kalliina pidetystä sosiaaliturvasta. Tässäkin totuus on toisenlainen. Sadan euron bruttoansiota kohden suomalainen työnantaja maksaa sivukuluja 28 euroa, kun EU:n keskiarvo on 32 euroa ja esimerkiksi Virossa 37 euroa ja Ruotsissa 51 euroa.
Tästä tullaan ydinkysymykseen eli siihen, mistä kilpailukykymme väitetty vaatimattomuus johtuu? Yksi seikka on se, että työn hinta nousi viime vuonna enemmän kuin muualla (4,1 %) ja meillä on tapana reagoida viimeisimpään lukuun huomioimatta pidemmän aikavälin kehitystä. Entä palkkakehitys juuri tällä hetkellä? Harva näyttää kiinnittävän huomiota Saksan tuoreeseen korkeaan palkkaratkaisuun, joka nostaa palkkoja julkisella sektorilla 5,6 prosenttia.
Kilpailukykyongelma on Euroopan yhteinen ongelma. Globaalit muutokset ovat heilauttaneet voimatasapainoa ja nyt kehittyneet maat (ml. Yhdysvallat) ovat haastajina ainakin teollisuustuotteissa. EU-maiden osalta vallitsevat tietyt kilpailukyvyn jäykkyysasetelmat. On tärkeää huomioida, että vaikeudet eivät liity pelkästään nyt meneillään olevaan finanssikriisin jatkokertomuksen, vaan ovat pysyväluonteisia nykyisillä rakenteilla. Siis tulevaisuudessakin on hyvin vaikea hakea yhteisiä menestystekijöitä, aina joku tai jotkut ovat jäämässä kelkasta.
Suomessa paras ratkaisu olisi ohjata verotuksellisesti yritysten käyttäytymistä siihen suuntaan, että voittovaroja jätettäisiin yritykseen investointeja ja uusien työntekijöiden palkkausta varten. Tähän nykyinen hallitus pyrkiikin, mutta ehkä tavoitteissa on jääty puolitiehen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti