Kauppalehti (pääkirjoitus 17.4.2013) nosti esille Saksassa käytössä olevan matalapalkkamallin esimerkkinä Suomelle. Samasta aiheesta on ilmestynyt Etlan ”Miksi Saksa menestyy?”, Osmo Soininvaaran ja Juhana Vartiaisen ”Lisää matalapalkkatyötä” sekä Evan ”Elämänlaadun supervaltaraportti”. Kaikissa näissä hehkutetaan enemmän tai vähemmän matalapalkkatyön siunauksellisuutta osana maamme talouden ongelmanratkaisua.
Saksassa ns. minitöistä maksetaan 400 euron kuukausipalkkaa (ei makseta sosiaaliturvamaksuja) ja miditöistä 400 – 800 euron kuukausipalkkaa (sosiaaliturvamaksujen porrastus). Kauppalehden pääkirjoitus aivan oikein toteaa, että työmarkkinoiden suora vertaaminen Suomeen ei onnistu, koska Saksassa osapäivätöitä tekevien määrä on niin suuri. Myös työsuhteen ehdoissa on merkittäviä poikkeamia Suomen järjestelmään.
Erikoista pääkirjoituksessa on, että matalapalkkatöiden yhteydessä viitataan viennin huippuosaajiin ikään kuin näillä asioilla olisi jotain oleellista tekemistä toistensa kanssa. Matalapalkkaisista työntekijöistä ei taida olla kovinkaan paljon apua huippuviennin asiantuntijatöihin.
Mikä minulle tässä matalapalkkatöiden luomisessa on niin vaikeaa? Ehkä päällimmäisenä on se peruste, että juuri kun on saatu aikaiseksi laaja-alaisesti - hyvinvointiyhteikunnan puitteissa - kohtuullinen palkkataso niin ryhdytään tietoisesti rakentamaan palkkaköyhälistöä. Meillä Suomessa matalimmista palkkatöistä on siirrytty nopeasti itsepalveluun, kun työstä maksettava palkka on käynyt työnantajalle liian raskaaksi. Tämä kehityksen erityispiirre on ollut varsinaisten matalapalkkatöiden katoaminen ainakin palvelualalta.
Matalat palkat eivät piristä kulutuskysyntää. Kuluttamisen aneemisuus on juuri nyt meidän ongelmamme. Matalapalkkatrendi ei sovi tähän tilanteeseen, mutta sopiiko se korkeasuhdanteeseenkaan?
Minulla on epäily, että työmarkkinat joka tapauksessa hyljeksivät syrjäytyneitä. Loisivatko matalapalkkatyöt Saksan malliin töitä tälle joukolle. Epäilen, että tulos olisi heikko, vaikka jonkin verran työllistymistä tapahtuisikin. Vastalauseeni matalapalkkasystematiikalle perustuu tiettyyn optimismiin, jolla suhtaudun tulevaisuuteen. Emme ole mielestäni ajopuumaisesti ajautumassa ahdinkoon, vaan 1-2 vuoden kuluessa noustaan taas. Mitään 4-6 prosentin BKT-kasvua ei ole odotetavissa, mutta ei sitä tarvitakaan, kohtuullinen kasvu riittää. Silloin eläköitymisen seurauksena työvoiman kysyntä lisääntyy. Työttömyyden kova ydin sen sijaan pysyy. Aina - ja kaikissa yhteiskunnissa – on niitä, jotka eivät hevillä työllisty. On hyvin vaikea päästä 4-5 prosentin työttömyyden alle.
Moni on valmis antamaan periksi hyvinvointiyhteiskunnan tavoitteista. Kaatukoon suhteellisen tasaiseen tulonjakoon perustuva järjestelmä! Tärkeintä on, että ihmisillä on töitä – mitä töitä tahansa! En ajattele näin. Kyllä meillä Suomessa on jo valmiiksi matalapalkkatöitä aivan tarpeeksi suhteutettuna elinolosuhteisiimme (korkeat vuokrat, kallis ruoka ym.).
Kauppalehden pääkirjoituksessa viitataan Saksan mallin valikoivuuteen: matalapalkkatöihin on valikoitunut naisia. Myös eteneminen matalista palkoista korkeampiin takkuilee. Leimaavatko matalat palkat työntekijöitä? Rags to riches ei taida toimia enää ennenvanhaiseen malliin.
Johtaako matalien palkkojen hyväksyminen siihen, että vaativimmistakin töistä pyritään maksamaan aiempaa vähemmän? Onko Suomessa kysymys ensisijaisesti työn tarjonnan vai työn kysynnän ongelmasta? Jos kysymyksessä olisi työn tarjonnan ongelma matalapalkkatyöt kenties voisivat toimia osaratkaisuna, mutta kun ongelma on työn kysynnässä. Aneemista työn kysyntää ei ratkaista käsitykseni mukaan tarjoamalla matalapalkkatyötä.
Meillä on benchmarkattu milloin mitäkin maata. Arvoon arvaamattomaan on nostettu vuoronperään Tanska, Uusi-Seelanti, Ruotsi muinoin ja nyt uudelleen ja viimeksi Saksa. Yleensä vertailut tehdään lyhytjänteisesti ja usein jopa tarkoitushakuisesti omaa maata mollaten: katsokaa, miten ne osaavat muualla!
Esimerkkejä ylidramatisoinnista: vuoden alussa Saksan työttömyys oli 6,9 prosenttia , meillä 8,7 prosenttia. Onhan siinä ero, mutta ei se dramaattisen suuri ole. Sitä paitsi molemmilla mailla on suurtyöttömyyden alueensa, Saksassa työttömyys pahimmilla alueilla on 20 prosenttia. Suomessa palkat ovat nousseet parin viime vuoden ajan Saksaa nopeammin. Nyt Saksa kirii ja lyö pöytään 5,6 prosentin kaksivuotisia sopimuksia. Uskaltaisin lyödä vetoa, että meillä jäädään näistä luvuista ensi syksynä. Palkkakehitys maiden välillä tasoittuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti