Kävin Helsingin Taiteiden yössä. Hieno sää siivitti menoa, väki oli liikkeellä. Kaiken markkinahumun keskellä erottuivat muutamat hienot musiikkiesitykset. Mieleenpainuva oli esimerkiksi Esplanadin sähköviulisti.
Tilaisuuden loppuvaiheessa tieni johti Päivälehden museoon, vanhaan suosikkipaikkaani. Museo on talven jälkeen ”digitalisoitunut”. Uutta tekniikkaa on hyödynnetty näyttävästi historian tapahtuminen havainnollistamiseksi uutisoinnin näkökulmasta. Kysymys on kahden toisiaan seuranneen lehden, Päivälehden ja Helsingin Sanomien yhteisestä taipaleesta 1800-luvun lopulta nykypäivään.
Kuvat ovat Päivälehden museosta.
Käsinladonta on tarkkaa puuhaa ja kirjaimet sijoitetaan väärinpäin
Teksti on peilikuva ladonnasta.
Valmista tuli! Kiitokset!
Erityisesti lehtien kattava digitointi on hieno urakka. Nyt kaikkien ilmestyneiden lehtien seuraaminen käy sivu sivulta isolta näytöltä. Myös vuosikymmenien uutistapahtumien havainnollistamiseen kuvamateriaalein on kiinnitetty suurta huomiota, kuten myös internetin käyttöön esimerkiksi sananvapauden kehittymisen näkökulmasta. Niin, sananvapaus, se onkin ehkä koko museon kaikkein kirkkaimmin esille nostettava tunnusmerkki. Päivälehti ja Helsingin Sanomat loistavat briljantteina suomalaisen sananvapauden kehittymisen historiassa. Eikä kysymys ole ainoastaan Suomesta. Kaikkien kansakuntien historiasta saa hakea yhtä loistavaa yhtäjaksoista sanavapauden merkkipaalua kuin mitä nämä lehdet yhdessä edustavat.
Museossa käynnin yhteydessä oli mahdollisuus tutustua käsinladontaan. Tähän kokemukseen oli mahdollista liittää oman lööpin tekeminen haluamastaan aiheesta. Minäpä tartuin tarjoukseen ja niin sain seurata ”oman mainokseni” tekemistä yli sadan vuoden takaisella tekniikalla. Kunnioitus latojan työtä kohtaan kasvoi, on se niin kovaa ja hidasta uurastusta. Oheinen kuvasarja kertokoon työn eri vaiheista.
Lööpintekoprosessi siirsi minut hetkeksi lehdenteon maailmaan vuosisadan vaihteeseen ja tuon ajan kuumana vellovaan ”esi-itsenäistymiskeskusteluun”.
Päivälehden perustamisen historia on täynnä suurta intoa, vähäistä tietotaitoa ja aivan liian pieniä resursseja. Venäjän sananvapautta kuristava ote leijui lopettamisuhkana lehden yllä. Luulenpa, että tämä vaihe täytyi kuitenkin käydä läpi ennen kuin saavutettiin jotain pysyvämpää lehdistömme historiassa. Päivälehden ”piiristä” kasvoi lopulta poliittinen liike. Nuorsuomalaiset ovat monen myöhemmin perustetun poliittisen puolueen alkujuuri (edistyspuolue, kokoomus, maalaisliitto/keskustapuolue, jopa sosiaalidemokraatit). Vallitsi valtava odotus, että tapahtuu jotain suurta ja ihmiset, jotka olivat mukana lehtimaailman myllerryksessä odottivat itseltään merkittävää roolia juuri tuossa historian vaiheessa.
Tavan mukaan odotuksissa joko petyttiin tai saavutettiin vain osa siitä, mitä oli asetettu tavoitteeksi. Saavutusten puolella on varmaan se esi-itsenäistymisen tuntu ja kokemus, joka tapahtumiin liittyi: ei haluttu olla venäläisiä eikä ruotsalaisia.
Kaikki tuo käsinladonnan historia elävöittää tuon ajan taustatapahtumia, naisasialiikettä, raittiusliikettä, työväenliikettä, darwinismia, teollista kehitystä ja teollisia innovaatioita….
Mullistukset ajatustavoissa olivat liikaa monille niin kuin ne ovat tänäkin päivänä, kun ajattelee mitä tapahtuu tänään tai jo näkyvissä olevassa tulevaisuudessa. Kirjoitan tätä blogia pilveen, jonkin konehuoneen palvelimeen ja ihmettelen iäkkään käsinlatojan kärsivällisyyttä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti