Tarkastelin huvikseni olympiakisoihin osallistuneen jääkiekkomaajoukkueen ikäjakaumaa, ja totesin monen muunkin merkille paneman huomion, että meillä on kokeneita huippukiekkoilijoita (30+) todella merkittävä määrä. Myös nuorten huippukiekkoilijoiden laatu on poikkeuksellisen korkea. Jos aloitetaan nuorista lupauksista, niin maajoukkueeseen pääsi kaksi alle kaksikymppisistä pelaajaa eli Olli Määttä ja Aleksander Barkov. Jos laajennetaan hiukan nuorten huippukiekkoilijoiden joukkoa, niin mukaan pääsevät ainakin Rasmus Ristolainen, Teuvo Teräväinen, Markus Granlund ja Kasperi Kapanen. Samaan ryhmään voidaan lukea kahdenkympin rajan yli juuri päässeet Mikael Granlund ja Sami Vatanen.
Hämmentävää on että ryhmään 23-26 vuotiaat pelaajat kuuluu vain Jori Lehterä ja Sakari Salminen. Ryhmässä 27-31 vuotiaat on sitten huomattava joukko pelaajia eli peräti 10 pelaajaa (johon olisivat kuuluneet myös Valtteri Filppula ja Mikko Koivu, jos eivät olisi loukkaantuneet). Tässäkään ryhmässä painopiste ei ole 27-28-vuotiaissa, vaan kolmekymppisissa pelaajissa kuten edellä todettiin. Yli 32 vuotiaisiin kuului kuusi pelaajaa (ja vielä kieltäytynyt/loukkaantunut Saku Koivu).
Meillä on selvä aukko maajoukkueen ”keski-ikäisissä” pelaajissa.
Nuorten osalta tilanne on parempi kuin aikoihin, oikeastaan hämmästyttävän hyvä. Itse asiassa tulevaisuuden maajoukkueen runko, jos ei satu vakavia loukkaantumisia, on yllättävästi (nykyisin) kaksikymppisissä pelaajissa. Näistä pelaajista muodostuu kahdeksan – kymmenen pelaajan ryhmä, joka luo rungon todella vahvalle maajoukkueelle.
Tulevaisuuden joukkue toki täydentyy kolmekymppisillä tai juuri sen rajan ylittäneillä kovatasoisilla pelaajilla.
Maalivahdeista tuskin tulee pulaa sillä maalivahtivalmennus on Suomessa erinomaisella tasolla. Meillä on korkeatasoisista maalivahdeista suorastaan runsauden pulaa.
Ehkä ”ikääntyneiden” ryhmäkin pysyy lähivuosina iskussa, sillä huippujääkiekkoilijoiden ikähaitari on kasvanut entisistä ajoista. Esimerkiksi 1960-lukuun verrattuna ero on todella merkittävä. Muistelen, että yli 30-vuotiata pelaajia pidettiin, jos ei nyt jäähdyttelijöinä, niin ainakin vähitellen lopettelevina pelaajina.
Koska ikäluokat ovat 1990- ja 2000-luvulla olleet suurin piirtein samankokoisia ja eri ikäluokkien lahjakkuudessakaan ei voi olla kovin suuria eroja, epäilen, että keski-ikäisten puuttumisessa on kysymys nuorten valmennuksellisista ongelmista 10-15 vuotta sitten.
Olympiakisojen menestys osoittaa, että meillä on huipputasolla odottamatontakin leveyttä. Kysymys lienee kiekkokulttuurin vahvuudesta: näennäisesti ”keskinkertainen” joukkue pystyy tarvittaessa huippusuorituksiin. Maajoukkue hyötyy suomalaisten pelaajien sijoittumisesta kovatasoisiin ulkomaisiin liigoihin. Enemmän on syytä olla huolissaan kotoisen liigamme tasosta. Siitä on tullut paitsi NHL:n, niin nyt myös KHL:n kasvattisarja. KHL (ja myös Ruotsin sarja) imee huipulla tai aivan huipun tuntumassa olevia jääkiekkoilijan ihanneiässä olevia 27-32 vuotiaita pelaajia, joita tarvittaisiin liigan vahvistamiseen.
Suhteessa muihin liigoihin Suomen liiga on ollut mielestäni parhaimmillaan 1990-luvulla. Nyt liigaa repivät eri suuntiin monet keskipakoisvoimat, kuten melko uutena öljy- ja kaasurahavetoinen KHL. Oman liigamme ainoaksi houkutustekijäksi on jäänyt nuorten mahdollisuus päästä pelaamaan liigatasoista jääkiekkoa aiempaa varhemmin. Tämä saattoi näkyä myös nuorten menestymisenä maailmanmestaruuskisoissa tammikuussa. Tuleeko liigasta eräänlainen väliinputoaja, jossa pelaavat aivan nuoret lupaukset, kohtalaisen lahjakkaat ”keski-ikäiset” pelaajat ja maailmalta tulevat iäkkäät paluumuuttajat?
Olen ollut näkevinäni katsojamäärissä pudotusta. Kuitenkaan mitään romahdusta ei ole ainakaan vielä tapahtunut. Jokereiden lähtö tulee näkymään katsojamäärissä.
Tarvitaan paljon töitä, jotta liiga pysyy pelillisesti korkeatasoisena ja busineksen kannalta iskukyisenä. Muussa tapauksessa liiga jää muistoksi suomalaisen urheilutoiminnan organisoitumisen tähtihetkistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti