Helsingin Sanomat on aktiivisesti julkaissut Suomen suhdetta Natoon eritteleviä mielipidekirjoituksia. Verrattuna mielipidetutkimusten tuloksiin kirjoituksissa on hämmästyttävän voittopuolisesti asetuttu tukemaan Natoon liittymistä.
Helsingin Sanomilta on myös pyydetty ”riippumatonta” arviota Natosta ja Suomesta. Hesari onkin julkaissut artikkelin nimellä ”10 kysymystä Natosta” (HS 23.3.2014) , jossa se ottaa kantaa siihen, mitä on olla Naton jäsen.
Ajattelin olla yhtä puolueeton kuin Hesari ja julkaista omat argumenttini, mitä on olla Naton jäsen ja siihen liittyvistä kysymyksistä.
Tällainen siitä tuli:
1) Suomi on Venäjän hyvä kauppakumppani. Venäjä ei pelkää Suomea, mutta se ei voi olla varma, etteikö ulkopuolinen taho käytä Suomea alustana hyökkäykselle Venäjää vastaan. Kun tuo mahdollisesti uhkaava taho ei voi enää olla Saksa, on sen paikan ottanut USA ja Nato. Liittymällä Natoon Suomi aktivoi Venäjän tunteman uhan.
2) Nato-maata ei pakoteta osallistumaan Naton operaatioihin, mutta Naton jäsenenä Suomi ”luokan kilteimpänä oppilaana” haluaa olla aktiivinen.
3) On täysin mahdollista, että Suomi Naton jäsenenä joutuu puolustamaan arvoja, joita se ei muutoin haluaisi puolustaa (diktaattorit, ei-demokraattiset valtiot).
4) Natoliittolaisuus merkitsee moraalista velvoitetta osallistua Naton operaatioihin. Nykyisin Suomi voi jäädä pois rauhankumppanuushankkeista, mutta Naton jäsenenä se joutuu erikseen kieltäytymään epämieluisista hankkeista.
5) Suomi ei ole nykyisellään este Venäjän pääsylle Itämerelle tai Jäämerelle. Baltian kanssa samaan sotilasliitoon kuuluvana se herättää Venäjässä epäilyn sulun muodostamisesta Pietariin ja Pietarista ulos mahdollisen sodan uhan vallitessa.
6) Suomi ei muodosta tällä hetkellä sotilasliittorajaa. Miksi se haluaisi jatkossa sellaiseksi, kun sillä on hyvät suhteet Venäjään? Venäjän suhtautuminen muuttuu, jos sillä on kauppakumppanina Nato-Suomi.
7) Nato esitetään maailmanrauhalle vaarattomana yhteenliittymänä, joka haluaa vain rauhaa. Olemme siis Natossa rauhan takaajina, kun YYA-sopimuksen aikaan olimme puolueeton muuten paitsi sodan ja rauhan kysymyksissä, jolloin olimme ”rauhan puolesta sotaa vastaan”. Omituinen yhteensattuma.
8) Nykyinen rauhankumppanuus riittää takaamaan Suomen rauhanturvaamistehtävätarpeet, siihen ei tarvita Nato-jäsenyyttä.
9) Annetaan ymmärtää, että kaikkien demokraattisesti hallittujen ja sivistyneiden maiden pitäisi olla Naton jäseniä. Niinpä on jotain perin omitusta, ettemme halua kuulua tähän Nato-kansojen suureen perheeseen. Samaa ihmeteltiin joidenkin neuvostoliittolaisten taholta aikoinaan: miksi Suomi ei halunnut vapaaehtoisesti kuulua suureen neuvostokansojen perheeseen?
10) Ukrainan tilanteen takia Suomen olisi huhujen mukaan pitänyt jo aiemmin liittyä Natoon, vieläkään se ei ole myöhäistä, mutta nyt ”tarvitsee odottaa vähän aikaa”, että pöly laskeutuu. Mutta kyllä asia ehditään vielä hoitamaan…. ”virhe” pystytään kyllä korjaamaan….
11) Putin on kuin Hitler: napsii pikkuvaltion toisensa perään ja me nukumme onnemme ohi. Suomen vuoro tulee, koska emme ole liittyneet Natoon, ja kun tieltä on hoidettu ensin vanhat neuvostotasavallat. Historia toistaa aina itseään, ”pitäisihän se uskoa”.
12) Suomi ja Ruotsi muodostavat sotilaallisesti sitoutumattoman valtiokumppanuuden, joka on Pohjois- Euroopan todellinen vakauselementti. Molemmilla valtioilla on intressi säilyttää alue sotilasliittojen ulkopuolella. Ne ovat uskottavine puolustusvoimineen yhdessä paras turvallisuustae kriisitilanteessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti