Suomessa käydään kiihtyvää ja kierroksilla käyvää ulkopoliittista keskustelua juuri nyt Ukrainan tapahtumien johdosta. Historian avulla on vaikea muodostaa tulevaisuuden kuvaa, mutta historiasta voi löytää tapahtumasarjoja, joiden avulla nykypäivän ymmärtäminen on helpompaa. Otan esille muutamia katkelmia historiasta kertauksen vuoksi valaistakseni sitä tilannetta, jossa nyt ”geopoliittisesti” ja talouden osalta olemme.
1) Talous
Olemme riippuvaisia Venäjän kaupasta mitä suurimmassa määrin. On sanottu, että Suomella menee hyvin, kun Venäjällä menee hyvin. Eksaktisti tämän todistaminen on vaikeaa, mutta kyllä siinä vinha perä on. Yltiöpäinen meno mukaan erilaisiin pakotteisin tuntuu pahasti Suomen muutoinkin horjuvassa taloudessa. Minua ihmetyttää tämä ideologissävyinen haukkamainen käytös, jolla nyt kriisiä lähestytään. Ilmeisesti nämä tahot luottavat siihen, että leikkaukset hoitavat kansantalouden tulonmenetykset ulkomaankaupassa. Logiikka kulkee siis niin, että mitään vaihtoehtoa ei kannata pelätä, koska omaa taloutta voidaan supistaa tarvittavassa määrin, kävi miten kävi. Pelottaa.
2) Olemmeko tärkeitä Venäjälle?
Tilsitissä 1807 Napoleon väkisin painosti Aleksanteri I:n Ruotsin (ja Suomen) vastaisiin toimiin. Aleksanterilla ei ollut moisia intressejä Suomen suunnalla. Hänen oli kuitenkin pakko suostua Napoleonin painostuksen alla. Tämä tuli mieleeni, kun mietin Suomen merkitystä Venäjälle. On se toki tärkeämpi kuin tuolloin 1800-luvun alussa, mutta epäilen, että vanhaan tyyliimme näemme vain itärajamme, jonka takana Venäjä pohtii, mitä pahaa se voisi meille tehdä.
3) Rauhan raja
Suomen ja Venäjän raja on rauhan raja. On ollut jo 70 vuotta. Venäjällä on hyvin harvoja raja-alueita, joilla se voi huoleti olettaa, ettei konflikteja synny. Tähän sopii opetukseksi Nikolai I:stä kerrottu tarina: kun Nikolain virkamiehet halusivat supistaa Suomen autonomiaa, totesi Nikolai, ettei hänelle kannata tuoda Suomea koskevia asioita, koska se on ainoa kolkka Venäjän rajoilla, josta ei tarvinnut kantaa huolta. On äärimmäisen tärkeää, että rauhan rajan status säilyy, vaikka Nikolai I:n ajasta on kulunut kohta 200 vuotta.
4) Haemmeko turvaa Ruotsista?
Vuonna 1939 Kyösti Kallio luotti Ruotsilta saatavaan apuun ja henkisesti suorastaan romahti, kun suurten lupausten jälkeen tuli paha pettymys. Paremmin perillä olleiden suomalaisten kanta oli alun perinkin, että Ruotsi ei likaa käsiään Suomen asialla. Ne, jotka haikailevat nyt Suomen ja Ruotsin puolustusliitosta ovat mitä todennäköisimmin samalla pettymyksen tiellä. Suomen ja Ruotsin aselaji- ja hankintayhteistyö on sovelias keino vahvistaa Pohjois-Euroopan status quota. Sen oleellinen osa on Suomen ja Ruotsin itsenäisesti toimivat puolustusvoimat. Suomen ja Ruotsin uskottava puolustus on uskomattoman tärkeä osa Pohjois-Euroopan vakautta. Tätä vakauttavaa elementtiä horjuttaa Ruotsin uusi sotilasstrategia, jossa on piirteitä turvautumisesta ison veljen apuun hädän tullessa. Ruotsin puolustusvoimat rakentavat strategiansa ”yhteistyöhön” muiden samat intressit jakavien osapuolien kanssa.
5) Venäjän luoteisrajan turvallisuus
Vuonna 1972 Neuvostoliiton silloinen sotilasasiamies Andrushkevitsh veti erään Helsingin suurlähetystössä pidetyn tilaisuuden jälkeen sivuun Suomen armeijan yleisesikunnan päällikön kenraaliluutnantti Paavo Junttilan ja ehdotti alustavasti Suomen ja Neuvostoliiton yhteistyötä Neuvostoliiton luoteisrajan turvaamiseksi.Suomi - monien vaiheiden jälkeen - kieltäytyi yhteistyöstä. Tämä Venäjän luoteisrajaintressi ei ole hävinnyt mihinkään, se on realiteetti, joka pitää hyväksyä. Venäjän luoteisrajan turvallisuus on osa Venäjän puolustusstrategiaa. Siihen liittyvät sen taloudelliset ja sotilaalliset intressit Pohjoisella jäämerellä, jossa toimii myös Nato. Toinen tärkeä alue on Pietarin turvallisuuden varmistaminen. Maantieteelle emme mahda mitään. Kun Hesarissa oli piirros Venäjän tukikohdista, on nähtävä, että nämä kaksi intressiä ohjaavat tukikohtien strategista sijoittelua. Suomen puolustusvalmiuden on oltava niin korkealla tasolla, että se osaltaan – oman alueen puolustamisen lisäksi – ”suojaa” myös Venäjää sen luoteisrajalla. Viholliskuvista on tässä yhteydessä naivia puhua mitään. Suomi puolustautuu kaikista ilman suunnista tulevaa hyökkäystä vastaan.
6) Ja sitten aikatauluista….
Mitään edellä esitettyä ei saisi ohjata mikään ajankohtainen kriisi. Kysymys on pitkän aikavälin strategisista asetelmista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti