Kansasin osavaltion kuvernööri päätti kokeilla – kuinkahan mones hän onkaan? - kuinka vaikuttavasti veroale ponnahduttaa osavaltion talouden nousukiitoon, jota muut saavat ihmetellä. ”Varo Texas”, huudahti kuvernööri. Näistä sattumuksista meille kertoo Paul Krugman taannoisessa kolumnissaan 29.6.2014 New York Timesissa.
Mutta Kansasin talous ei ole toimenpiteiden seurauksena korjaantunut, se laahaa alijäämissä.
Ja kukaan olikaan konsulttina kansasilaisille? Taloustieteen professori Arthur Laffer, kuuluisan Lafferin käyrän isä! Tarjonnan taloustieteen piti jälleen palata riemuvoittojen tielle ahdistavien finanssikriisin tappioiden jälkeen. Lafferin käyrän mukaanhan veroasteen noustessa tietyn rajan yli, verotulot kääntyvät laskuun. Paljon mahdollista, mutta nyt ei olekaan puhe siitä, vaan Lafferin käyrän tarjonnan taloustiedettä korostavasta osasta, eli miten veroja laskemalla saadaan positiivinen noususysäys talouteen. Itse asiassa konservatiivisessa propagandassa Lafferin käyrä on aina käsitetty näin: siitä on tullut pakkomielteinen keino saada talousyksikön – minkä tahansa yksikön, millä on verotusoikeus – talous nousuun veronalennusten avulla.
Kysymys on lähes noituudesta, jolla ihmiset yritetään vakuuttaa, että veronalennukset maksavat itse itsensä. Kun Bill Clinton 1990-luvun lopulla korotti veroja, väitettiin oikealla, että tekosesta aiheutuu taantuma. Tosiasiassa talous laajeni ja alijäämä katosi valtion budjetista.
Yhdysvalloissa on lobbareita, jotka pyrkivät painostamaan valtiota ja osavaltioita suurituloisten veronalennuksiin ja liikevaihtoverojen korottamiseen eli noudattamaan varsin epäsosiaalista verotuspolitiikkaa.
Tämän toteuttaminen on jo niin räikeää talouspolitiikkaa, että sen puolustukseksi tarvitaan talousteoria! Valitettavasti kyseinen talousteoria on kerta toisensa jälkeen osoittautunut toimimattomaksi. Kysymys ei olekaan viime kädessä taloudesta, vaan uudesta vallanjaosta, jolla jaetaan etuja niille, joilla on niitä jo valmiiksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti