”Varo vaaraa vasemmalta!” 1/2

Käytän seuraavassa taustalähteenä EVAn tuoretta arvo- ja asennetutkimusta ”Neljäs Suomi” (kevät 2014). Tässä tutkimuksessa ihmiset itse arvioivat itseään EVAn asettamilla erilaisilla arvo- ja asennemittareilla. Johtopäätökset tutkimuksen tuloksista ovat omiani. Pohdin asiaa nimenomaan vasemmiston näkökulmasta, vaikka käsitteet vasen ja oikea ovatkin selvästi muuttuneet ja voi olla, että joidenkin mielestä asetelma ei ole relevantti. Tärkeä ulottuvuus on konservatiivisuus-liberaalius-aspekti, jota käsittelen oikeisto-vasemmisto-akselin rinnalla.

Kuva EVAn arvo- ja asennetutkimuksesta "Neljäs Suomi" (napauta isommaksi hiirellä, Escillä pienemmäksi).

Oheisessa EVAn nelikentässä (vasemmisto/oikeisto ja konservatiivit/liberaalit) asettuvat vasemmistoliiton, vihreiden ja SDP:n kannattajat liberaalit-vasemmisto-lohkoon. Liberaalit-oikeisto-lohkoon asettuvat RKP:n, kokoomuksen ja keskustan kannattajat. Konservatiivit-oikeisto-lohkoon asettuvat perussuomalaisten (lievästi) ja kristillisten (selkeästi) kannattajat. Konservatiivit-vasemmisto-lohko jää ilman kannatusta.

Hämmentävää on, että kun EVA vertailee vuosien 1986 ja 2014 tutkimuksia keskenään ei vasemmisto-oikeistoakselilla ole tapahtunut juurikaan siirtymistä: vasemmisto: 1986: 31 prosenttia, 2014: 32 prosenttia ja vastaavasti oikeisto: 1986: 46 prosenttia, 2014: 43 prosenttia. Pieni muutos on tapahtunut, mutta ei lainkaan odotettuun suuntaan. Keskellä on tapahtunut muutos 23 prosentista 26 prosenttiin. Eikö yhteiskunnan keskiluokkaistuminen olekaan aiheuttanut vasemmiston kutistumista?

Mitä nämä kaksi näkökulmaa kertovat? Kaksi asiaa tulee mieleen. Ensinnäkin puoluekenttä on siirtynyt kokonaisuudessa kohti keskustaa ja toiseksi puolueiden on täytynyt sisäisesti muuttua, koska kannatusmittauksen tulokset akselilla vasemmisto-oikeisto eivät ole muuttuneet oleellisesti, vaikka olisi voinut kuvitella tapahtuneen oikeistosiirtymää.

On siis käynyt niin, että kokoomus on siirtynyt selkeämmin keskusta-oikeistolaiseksi puolueeksi, eli siis vasemmalle ja vasemmalla ollaan siirrytty keskemmälle. Tämä selittäisi osin vasemmisto-oikeistoakselin kannatuksen muuttumattomuuden 1986-2014.

On toisenlainenkin selitys. Nykyisten gallupien kannatusmittausten perusteella EVAn tutkimuksen 32 prosentin vasemmistokannatus saavutetaan vain laskemalla yhteen SDP:n (15 %), vasemmistoliiton (9 %) ja vihreiden (8 %) kannatukset. Tämän hiukan kaavamaisen laskentatavan mukaan vihreät on siis yhä selkeämmin vasemmistopuolue. Oletus on, että perussuomalaiset edustavat pääosin (ja lievästi) konservatiivis-oikeistolaista (kts. nelikenttä!) maailmankatsomusta, joskaan kannan pysyvyydestä ei voi olla takeita.

Vihreä liitto puolueena ei määritä itseään puoluekartalla sen enempää oikealle kuin vasemmalle, joten heidän tarkempi käsittelemisensä jääköön tällä kertaa. EVAn arvo- ja asennekartoituksessa heidän kannattajansa kuitenkin sijoittuvat keskiviivasta vasemmalle. Sekä ideologisesti että arvopohjan osalta vihreät kilpailevat vasemmistoliiton kanssa.

Arvoliberaali kokoomus on muuttunut hyvinvointivaltiopuolueeksi, samalla kun oikea reuna on jäänyt auki. Sitä eivät ole täyttäneet niinkään äärioikeistolaisesti ajattelevat ihmiset, vaan arvokonservatiivit perussuomalaisten, kristillisten sekä keskustan ja kokoomuksen oikean reunan kautta.

Vasemmalla on tapahtunut samantyyppinen siirtymä. Maltillinen vasemmisto on siirtynyt kohti keskustaa ja nähdäkseni osin ylittänyt vasemmisto-oikeisto-rajan. Tästä kielii perusuomalaisten (”työväenpuolue ilman sosialismia”) sijoittuminen lievästi oikeiston ja arvokonservatiivien puolelle. Oletukseni mukaan on siis tapahtunut kaksi muutosta: keskiluokkaistuneen työväestön siirtyminen arvokonservatismin suuntaan ja ideologisesti vasemmisto-oikeistorajan yli oikeistolaiseen suuntaan. Samaan aikaan SDP ei ole halunnut siirtyä entisten kannattajiensa perässä oikealle, vaan on jäänyt asemiin keskusta-vasemmalle odottamaan mahdollisen tulevan oppositioaseman aikaansaamaa kannatuksen lisäystä. Seurauksen on ollut kannatuksen putoaminen ensi vaiheessa 25 prosentista noin 20 prosenttiin ja viime vaiheessa 15 prosenttiin. Vasemmistoliiton kannatus ollut vakaampaa.

EVAn nelikenttä paljastaa, miten lähellä keskusta ja perussuomalaiset ovat toisiaan. Voitaneen sanoa, että keskustan oikeaa puoliskoa ja perussuomalaisia on vaikeaa erottaa toisistaan. Tämä näkyi puolueiden kannatuksessa erittäin selvästi vaalikausi sitten, jolloin perussuomalaiset söivät nimenomaan keskustaa.

Perussuomalaisten tunkeutuminen puoluegalleriaan on aiheuttanut valtavan säpinän puoluekentässä, jossa kokoomus ja keskusta ovat onnistuneet tukkimaan vuodot suurin piirtein, samoin kristilliset, RKP, vasemmistoliitto ja vihreät. ”Sijaiskärsijäksi” on selkeästi jäänyt SDP.

Perusuomalaisten kannatus ei ole purrut äärivasemmalla (tosiasiassa kysymys on maltillisesta vasemmistopuolueesta) oleviin. Vasemmistoliitto on jäänyt taistelemaan kannatuksesta vihreiden kanssa päätyen suurin piirtein tasapeliin. Vasemmistoliiton siirtyminen oppositioon on vahvistanut puolueen kannatusta. On tapahtunut muutakin. Vasemmistoliitto on onnistunut luomaan osittain itsestään kuvan modernina vasemmistoliberaalina puolueena (jopa vihreitäkin vakuuttavammin) joka kannattaa uusvasemmistolaisia arvoja (suvaitsevaisuus, vihreys, tasa-arvo, tuloerokielteisyys). Tämä on kova isku demareille, mutta kaivertaa myös vihreiden kannatusta.

Työväenpuolue perussuomaiset ja vasemmistoliitto ovat tosiasiassa arvojen ja asenteiden kannalta kaukana toisistaan, mutta taistelevat samojen äänestäjien sieluista! Todennäköisesti vasemmistoliitto on löytänyt uusia kannattajia pienituloisten palveluammattien naisista ja toisaalta cityvihreistä koulutetuista. Finanssikriisin jälkeensä jättämiä kriitikoita on hyvin paljon vasemmistoliitossa. Työväestön konservatiivit ovat jääneet perusuomalaisten ja SDP:n keskinäisen taistelun kohteeksi ensin mainittujen olleessa selvästi vahvoilla.

Jatkuu