Meillä Suomessa on vuosia taisteltu sote-uudistuksen kanssa. Kunnianhimoinen hanke nytkähti liikkeelle oikeastaan keväällä, kun oppositio tuli hallituksen avuksi ja sovittiin viidestä suuresta sote-alueesta. Taistelu tietenkin jatkuu budjettineuvotteluissa syksyllä ja uusi hallitus vuoden päästä saa taatusti osan haasteista niskoilleen.
Samaan aikaan Yhdysvalloissa on taisteltu mullistavasta terveydenhuoltouudistuksesta, joka ainakin ideologisesti kepittää muutoksen suuruudessa omamme. Terveydenhuoltouudistuksen epävirallinen nimi kertoo kaiken: Obamacare. Vastustajat ja kannattajat ovat sitoneet hankkeen likipitäen täysin presidentti Obamaan. Uudistuksen avulla kymmenet miljoonat tähän saakka ilman vakuutusta olleet amerikkalaiset saatiin sairausvakuutuksen piiriin. Köyhät amerikkalaiset ovat uudistuksesta eniten hyötyviä.
Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun eurooppalaisittain katsottuna takapajuista ja suunnattoman kallista terveydenhoitojärjestelmää yritetään järkevöittää. Truman, Nixon ja Clintonit ovat kukin vuorollaan yrittäneet uudistaa järjestelmää huonolla menetyksellä.
Republikaanit ovat täysin henkilöineet hankkeen Obamaan ja vastustavat sitä edelleen, vaikka uudistus on hyväksytty korkeimmassa oikeudessa, jonne republikaanit sen veivät. Hiuksen hienon hyväksynnän jälkeen republikaanit ovat jarrutelleet hanketta kaikin mahdollisin jäljelle jäänein keinoin. Viimeinen keino on haukkua hanke pataluhaksi kerta toisensa jälkeen.
Käynnistysvaihe näytti synkeältä ja arvostelijat saivat katetta väitteilleen. Järjestelmään pääsy takkuili pahasti ohjelmointivirheiden takia ja vahingoniloiset vastustajat nauttivat tilanteesta täysimääräisesti.
Obamacaresta on tullut amerikkalaisen polarisoituneen poliittisen järjestelmän symboli. Pidän ihmeenä, että uudistus on selviytynyt kaikista koukeroista loppujen lopuksi hyvin.
Hyökkäykset hanketta kohtaan ulottuivat sen tolkuttomaksi väitetystä hinnasta aina hallituksen kyvyttömyyteen tehdä mitään järkevää. Sitä mukaan kun Obamacare on selättänyt haasteet yhden toisensa jälkeen, on oikean laidan ärtymys kasvanut. Paul Krugman valaisi kolumnissaan asiaa seuraavasti: pelottaa, että republikaanit ärsyyntyneenä tekevät jotain ajattelematonta jossain muussa asiassa.
Suomen sote-uudistusta on syytetty epäjohdonmukaisuudesta, valmistelun sekavuudesta ja monimutkaisuudesta. Hieman kauempaa katsottuna hanke vaikuttaa hiljakseen kypsytellyltä lainsäädännön demokraattiselta valmistelulta: hanke tarvitsi tietynlaisen prosessin ennen kuin oli kypsä hyväksyttäväksi. Tuskin kukaan saa pisteitä lopputuloksen etukäteen tietämisestä. Tästä syystä en kuulu niihin, jotka panettelevat valmisteluvaiheen virheitä.
Sekä Yhdysvaltain että oma esimerkkimme osoittavat, että terveydenhoito on äärimmäisen herkkä asia, josta ollaan valmiita taistelemaan viimeiseen saakka. Suomen ratkaisut vaikuttavat kuitenkin amerikkalaisten vastaaviin nähden melkoiselta sopuilulta positiivisessa mielessä. Meillä taistelu on kestänyt muutamia vuosia, Yhdysvalloissa välillä kiihtyen välillä rauhoittuen useita kymmeniä vuosia. Ehkä pääsyy on ollut se, että meillä uudistusta ei ole ideologisoitu eikä henkilöity, kuten USA:ssa.
Toki uudistukset ovat eri maailmasta ja niiden vertaaminen on monessakin mielessä kyseenalaista. Yhteistä molemmille on pyrkimys rationalisoida terveydenhoito, päästä järkeviin kustannuksiin pitkällä aikajänteellä ja vastata ikääntyvän väestön asettamiin haasteisiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti