Helsingin Sanomien toimittaja Anna-Liina Kauhanen haastatteli juttuunsa ”Kun Venäjästä tuli uhka” (28.12.2014) useita asiantuntijoita (mm Krista Raik, Hanna Ojanen, Hanna Smith….). Jutussa spekuloidaan Venäjän uhalla tavalla, joka ansaitsee kommentoinnin. Palaan aiheeseen myöhemmin blogikirjoituksessa. Heti seuraavassa Hesarissa (29.12.2014) laineet löivät vielä näyttävämmin, nimittäin paljon pidemmälle spekuloinnin vie tunnettu Nato-intoilija, Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Charly Salonius-Pasternak, joka Hesarin vieraskynässä ”Sotilaallista voimaa voidaan käyttää pelkästään Suomeen” (29.12.2014) pyrkii - jos nyt hieman, mutta vain hieman, karrikoin - luomaan kuvan, että hyökkäysuhka on aivan ovella.
Ero välillämme on siinä, että kun minä yritän löytää kaikki järkevät yhteistyön muodot, joita Suomi voisi harjoittaa Venäjän kanssa EU-pakotteiden ollessa voimassa, niin Salonius-Pasternak yrittää kehittää kaikki vaihtoehdot, joita hyväksikäyttäen Venäjä voisi hyökätä Suomen kimppuun.
Kainostelematta hän ilmoittaa kantanaan, että ”ennakoitavissa on skenaarioita”, joissa Suomi olisi ”ensimmäinen ja …… ainoa Itämeren alueen maa, johon sotilaallinen isku kohdistettaisiin”. Mitkä olisivat perusteet? Tässä hänellä onkin vaikeuksia keksiä syitä. Epämääräisesti hän viittaa ”poliittiseen päätöksentekoon vaikuttamiseen, liikkumavapauden rajoittamiseen Itämerellä tai harhautukseen, jolla pyritään ohjaamaan huomiota pois muualle suuntautuneesta, merkittävämmästä sotilaallisesta toiminnasta”.
Voin sanoa, että jos joskus jostain syystä joudutaan sodan uhan alle, niin tällaiset arvailut ovat yhtä tyhjän kanssa. Ne ovat spekulaatioita spekulaatioiden vuoksi. Nämä muistuttavat joidenkin läntisten ns. asiantuntijoiden loppumattomia arvailuja, miten Venäjän karhu lopulta murtautuu läpi kaikkien esteiden. Vain Nato-maat säästyvät, sillä Venäjä pelkää niitä kuollakseen.
Todisteluketjun päätarkoitus on osoittaa, että Suomi joutuu yksin taistelemaan suurvaltaa vastaan, ja että ilman Natoa olemme kiipelissä, josta emme selviä.
Käsittääkseni ainoa merkittävä syy, millä Venäjä voisi uhata Suomea on juuri se peruste, jolla Salonius-Pasternak yrittää torjua Suomen suvereniteetin loukkaamisen, nimittäin Natoon liittyminen. Ainoa pelko, joka Venäjällä on Suomen suhteen, on maamme kautta potentiaalisesti tapahtuva hyökkäys Venäjän kimppuun. Natoon liittyminen vahvistaa tämän pelon.
En halua vähätellä muutoksia turvallisuuspoliittisessa kuvassa (esim. Ukrainan päätös luopua liittoutumattomuudesta), mutta spekulaatioiden ja pohdintojen foorumi ei nyt ollut mielestäni oikea.
Ymmärrän, että puolustusvoimien esikuntatyössä tällaiset pohdinnat kuuluvat itsestään selvinä työnkuvaan; siispä näillä pohdinnoilla maan päälehdessä on joitain muita tarkoitusperiä.
Kenen asialla Ulkopoliittinen instituutti on? Eduskunta huolehtii instituutin perusrahoituksesta. Provosointi sallitaan ilmeisesti riippumattomuuden nimissä?
Mistä tämä Helsingin Sanomien Nato-vyörytys johtuu? Miksi lähes kaikki merkittävien lehtien päätoimittajat ovat linnoittautuneet Nato-kannattajiksi lehtien lukijoiden enemmistön kannan vastaisesti?
UPIn tutkijoille voisi suositella venäjään ja venäläisiin vaikuttajiin tutustumista vaikka Pekka Viljakaisen opastuksella. Globalin liberalismin kriisi on käsillä,kun historia ei loppunutkaan. Hesari käy viivytystaistelua erkkolaisista poteroista,on meneilään yritys natotaa suomi.
VastaaPoistaNämä nato-touhuajat odottavat seuraavaa republikaanista presidenttiä, joka aloittaa uusia sotia, ja USA:n aseteollisuuden vilkastumista, joka sivussa toisi piristymistä maammekin teollisuudelle. Venäjän markkinoiden sulkeutuminen ei heitä huoleta.
VastaaPoista