Kapitalismin ja sosialismin hikityöpajat

Saska Saarikoski kirjotti 22.8.2015 HS-analyysissa verkkokauppa Amazonin johtamistavoista vähemmän mairittelevaan sävyyn. Hän lainaa New York Timesin asiasta kirjoittamaa juttua laajasti. Kirjoituksessa luodataan perusteellisemminkin Yhdysvalloissa ylläpidettävää kovaa työtahtia ja kilpailuhenkeä. Toisaalta tähän ajatteluun kohdistetaan myös paljon ihailua.

Erityisesti huomio kiinnittyy amazonilaiseen työkulttuuriin. Pieni lainaus tähän alkuun: ”Amazonissa on kiintiöt siitä, kuinka monta työntekijää joka vuosi erotetaan . Työntekijöitä kannustetaan arvostelemaan toisiaan julkisesti, mutta myös selän takana esimiehille lähetetyissä viesteissä”. Tuli mieleen karkea kärjistys: Josef Stalin antoi NKVD:lle vuosittaiset teloituskiintiöt. Samoin kehitettiin ilmiantojärjestelmä, jolla luokkaviholliset paljastettiin. Molempien järjestelmien funktiona on pyrkiä mahdollisimman suureen työtehoon. Stalin totesi 1930-luvun alussa, että Neuvostoliitto oli 50-100 vuotta jäljessä länttä, mutta kehityksen kärkimaat tuli tavoittaa 10 vuodessa. Amazonissa tavoitteena on paitsi maksimoida osakkeenomistajan saama hyöty (Amazonin kurssi nousi selvästi, kun NYT:n juttu julkaistiin) niin myös pysyä maailman johtavana verkkoyhtiönä. Henkikulta toki säilyy.

Työntekijöiden karsimisten kanssa ei enää näperrellä, vaan ”poistaminen” on laajamittaista, mutta samalla poisraivaaminen muuttuu summittaiseksi.

On luonnollista, että Amazon (ja muu ICT- ja teknologiateollisuus) tarttui NYT:n juttuun aggressiivisesti. Toimitusjohtaja Bezos arvosteli juttua siitä, että lehti kuunteli enemmän tai vähemmän katkeroituneita yrityksestä irtisanoutuneita työntekijöitä. Myös monet yrityksen nykyisen työntekijät reagoivat jutussa esitettyä (väitettyä) leimaamista vastaan: ei tarvitse vastata yöllä sähköposteihin, ei tarvitse työskennellä myöhäiseen yöhön jne. Epäilenpä kuitenkin, ettei savua ilman tulta.

Asia on käännetty niin, että Amazonissa on poikkeuksellisen tehokas työkulttuuri positiivisessa mielessä, jossa ihmisillä on mahdollisuus ”muuttaa maailmaa”. Annetaan myös ymmärtää, että työntekijät ovat kovassa työkulttuurissa omasta vapaasta tahdostaan.

Vaikuttaa siis siltä, että jos hyväksyy Amazonin periaatteet, työpaikka on suurenmoinen, mutta jos ei hyväksy muuttuu työ painajaiseksi. Vain tehokkaimmat pärjäävät ja se on Amazonin tarkoituskin: suorittaa jatkuvaa työntekijöiden rankkausta.

Itse asiassa Neuvostoliiton 1930-luvun stahanovilainen työkulttuuri perustui juuri tähän samaan ajatukseen, lyödä ahkeruudessa entiset ennätykset ja toimia muille esimerkkinä. Tavoitteena Neuvostoliitolla oli valtion mahdin kasvattaminen, ei yritysten menestyminen.

Toimitusjohtaja Bezosin aikana ei ole uskottu ”työelämätasapainoon” työntekijän perhe huomioiden. Sen sijaan on uskottu työelämään pelkästään työtulosten näkökulmasta. Tämä jää lopulta ehkä kovimmaksi kritiikin kärjeksi NYT:n jutussa. Amazon ei todellakaan ole perheellisten naisten työpaikka.

Luultavasti Amazonissakin on tajuttu, että edellä esitetty tie on kuljettu päätepisteeseen ja ihmisten polttaminen loppuun on tuhoisaa yrityksen kannalta.

Edellä kuvattu yrityskulttuuri luo kovan paineen tavallisten ihmisten tavallisia työpaikkoja kohtaan. Ne ovat häviämässä tai ainakin harvenemassa. Muistan kymmenien vuosien takaa konsultin kysymyksen, mikä on kaikkein tärkeintä oman työn hallinnassa? Hän antoi itse vastauksen: ”rutiinin hallinta”. Tuskinpa Amazonilla kukaan valkokaulusporukasta päästäisi suustaan tällaista. On yhä vähemmän työpaikkoja, joissa rutiinin hallinta riittää – ei ainakaan korkeatasoista osaamista vaativissa työpaikoissa. Pienipalkkaisten työpaikat lisääntyvät ja niissä rutiinin hallinnalla on merkitystä.

Onkin nostettu esille Amazonin todellinen skandaali. Se ei koske ensisijaisesti valkokaulustyöpaikkoja, vaan duunarityötä, Amazonin tapauksessa kysymys on varastotyöntekijöistä (Amazon on maailman suurin verkkokauppatoimittaja), jotka joutuvat työskentelemään tukahduttavassa kuumuudessa ja muutoinkin lohduttomissa olosuhteissa. Saatujen tietojen mukaan Amazonin varastotyö on todellinen lännen vastine Kaukoidän hikipajoille. Viimeisimmät tiedot kertovat, että Amazon on ruvennut varustamaan logistiikkatiloja ilmastointilaitteilla. Tämä kaikki on tapahtunut vasta asian julkisuuteen nostamisen seurauksena.

Laajemmin ajateltuna, mitkä ovat Suomen kovimmat haasteet menestyä maailmalla? Ehkä ykkössijalla on Kaukoidän kova työkulttuuri osin olemattoman matalilla palkoilla, mutta hyvänä kakkosena tulee Amazon-tyyppinen työkulttuuri, joka taistelee Kaukoitää vastaan tehostamalla tehostamisesta päästyään työolosuhteita. Meidän teknologia- ja ICT-yrityksemme joutuvat taistelemaan Amazon-tyyppisiä yrityksiä vastaan, joilla työsuhdeasiat ovat aivan toisella tolalla kuin Suomessa. Siinä ei paljon 5 prosentin työmäärän lisäys paina. Kysymys on yritysten säilymisestä Suomessa, työpaikkojen säilymisestä Suomessa ja lopulta erillisten työtehtävien säilymisestä Suomessa. Vai kannattaako näistä asioista enää puhua kansallisvaltiotasolla?

Palkkatyö on muuttunut ja muuttumassa: kysymys ei ole enää läheskään aina työpaikalla viihtymisestä yleensä, vaan paikasta, jossa vain tehokkaimmat viihtyvät. Heidänkin osaltaan viihtyminen on sidottu ylennyksiin, saataviin yrityksen osakkeiden omistusosuuksiin tai kohoaviin palkkoihin. Vaihtoehtona on oman yrityksen perustaminen, vaikka se johtaisikin vajaatyöllistymiseen.

Amazonissa on jo vahvasti näkyvissä uumoiltu tulevaisuus, ylityöllistetty ”etevistö” ja toisaalta osaamistasoltaan alhainen, matalapalkkainen duunariryhmä, joka saa pelätä tietotekniikan vievän työpaikan. Kysymys ei siis ole pelkästään teknisestä muutoksesta (keskiluokan työpaikkojen katoaminen ym.), vaan myös työn laadun muuttumisesta ja sen vaikutuksista esim. ”työelämätasapainoon”, siis perheen sijoittumisesta työelämäkehikkoon.