Miten saan ystäviä, menestystä ja vaikutusvaltaa?

Timo Soini on kehittänyt oivan tavan kerätä kannatusta puolueelleen. Puolueessa on passiivista maahanmuuton vastusta, jolla kannalla on otaksumani mukaan enemmistö puolueen kannattajista. Liberaalimmat hallituskumppanit näyttävät olevan tyytyväisiä, kunhan vastustus ei ole aktiivista. Samaan aikaan puolueen kolmanneksi varapuheenjohtajaksi valittu Sebastian Tynkkynen vastustaa aktiivisesti monikulttuurisuuspolitiikkaa. Hän edustaa ”kentän ääntä”. Tällä yhdistelmällä voidaan siis pärjätä. Riittää kun avataan ”vastustuskanava”, jota kautta paineet saadaan puhkuttua ulos. Näin puolue pysyy hallituksessa, vaikka suuri osa sen kannattajista käytännössä vastustaa hallitusohjelmaa. Puolueella on ikään kuin ulkosuhteet ja sisäsuhteet, jotka pidetään erillään toisistaan.

Suomalaisten poliitikkojen esittämät äkkiväärät mielipiteet ovat kesyjä verrattuna Yhdysvalloissa presidentiksi pyrkivään Donald Trumpiin, jonka retoriikka on aivan omaa luokkaansa. Fox Newsin toimittaja Megyn Kelly korvensi Trumpia hänen naisia halventavista kommenteista. Trump oli kutsunut naisia, joista hän ei pidä, ”lihaviksi sioiksi, nahjuksiksi ja inhottaviksi eläimiksi”. Vastaiskuna Trump arvosteli Kellyn verestäviä silmiä, vihjaillen tämän johtuvan kuukautisista. Normaalin kaavan mukaan tällaisen käytöksen pitäisi johtaa anteeksipyyntöön Trumpin taholta. Sen sijaan Trump ilmoitti, että toimittajan pitäisi pyytää häneltä anteeksi ärsyttävinä pitämiään kysymyksiä.

Väärinkäsitysten välttämiseksi Foxin toimitusjohtaja ilmoitti, että tukea löytyy Trumpille jatkossakin!

Toki Trumpilla on vanhojakin keinoja käytössään. Suurella äänellä hän ilmoittaa palauttavansa Amerikan suuruuden, joka ilmeisesti on kadonnut jonnekin mystisesti. Tätä puhki kulunutta retoriikkaa kannattaa tietenkin aina kokeilla, vaikka mikään ei kuitenkaan muutu. Trump haluaa olla voittajien puolella, ja ne, jotka eivät voita (ja heitä on paljon) saavat luvan kuvitella olevansa menestyjiä.

Olemme siis saaneet uuden kierroksen poliittisen syyttelypeliin: odotettu anteeksipyyntö vaihtuu karkeaksi vastasyytökseksi ja kansa (osa siitä) riemuitsee. Pitäisikö kansa vaihtaa? No, Trumpin kannatus on republikaanien keskuudessa 24 prosenttia tällä hetkellä. Jos republikaanien kokonaiskannatus on kaavamaisesti laskien 50 prosenttia amerikkalaisista, niin koko kansaan suhteutettuna Trumpin takana voisi olla reilut 10 prosenttia amerikkalaisista.

Suomessa äärilaidan poliitikot ovat pyytäneet anteeksi toilailujaan. Meillä on vielä näkemättä, että joku ei anna tuumaakaan periksi kohulausunnostaan.

Joka tapauksessa poliittinen keskustelukulttuuri on saanut uusia muotoja: ollaan entistä räivempiä. Melkein mikä tahansa kömmähdys tai provokaatio selvitetään supliikilla. Epäilen, että osa vanhan tyylin poliitikoista saa mahanpuruja uudesta tyylistä, jossa ”millään ei ole mitään väliä”. Kuitenkin luotetaan ilmeisesti siihen, että järki lopulta voittaa.

Trumpin kaltainen hahmo saattaa muuttaa tyyliä (johon en kyllä jaksa uskoa) ja ruveta alkuhuomion jälkeen puhumaan ”järkeviä” avustajiensa ohjeiden mukaan. Tällä menolla päästään johonkin saakka presidenttikamppailussa.

Länsimaissa kärsitään kovasta vuosikymmeniä jatkuneen nousuhumalan jälkeisestä krapulasta. Osa taloudellisesta menestyksestä, joka saatiin vuosikymmenien aikana - sotien jälkeen - on pyyhkiytynyt pois. Ajatellaan vaikka keskiluokkaa, josta olen niin monta kertaa kirjoittanut; sen asemassa on tapahtunut ratkaisevaa heikkenemistä, joka on realisoitunut USA:ssa suoraan palkkoihin. Takaiskujen syyksi Trump ja hänen kannattajansa pistävät maahanmuuttajat, Kiinan, Meksikon jne. Vastaava populistinen, oikeistolainen liike on suosiossa laajalti ympäri länsimaita.

Suomessa on voimassa sama ilmiö, mutta palkkojen ei anneta jähmettyä amerikkalaisen tapaan (USA:ssa keskivertopalkat ovat vuosikymmeniä polkeneet paikallaan). Työn puute ilmenee Suomessa työttömien määrän nopeahkona kasvuna. Yhtä kaikki kansalaisten protesti on ilmeinen kummassakin maassa. Ongelmaa on pyritty ratkaisemaan helppohintaisella populismilla, mm. maahanmuuttajia yksioikoisesti syyllistämällä, mutta taustalla ovat isot ongelmat elintason laskuineen.

Hesarin Laura Saarikoski puhui politiikan stand up -koomikoista. Olemme siis päätyneet vaiheeseen, jossa populistipoliitikon täytyisi menestyäkseen olla BB-menestyjä tai Late Night -showisäntä. Seurauksena osa äänestäjistä ottaa sinut vakavasti – ainakin aluksi.

Yhdysvalloissa Kochin miljardööriveljekset ovat poliittisen lobbauksen kauhuesimerkki. Heidän rahoillaan – tietenkin vastapalveluksia vastaan – monet menevät senaattiin ja joku ehkä presidentiksikin. Nyt meillä on miljardööri Trump, joka pilkkaa Kochin veljeksiä heidän tavastaan manipuloida poliittista markkinaa. Itse hän on tietenkin moisen yläpuolella ja maksaa omilla taskurahoillaan kampanjansa.

Pikku hiljaa alkaa vaatia vahvaa uskoa, että lahjomaton asiakeskeinen poliitikko menestyy toreilla ja turuilla. Politiikan hyvät tavat täytyy ilmeisesti määritellä väljemmin. Nykyisiä pitää laajentaa räväkämpään suuntaan.