keskiviikko 30. syyskuuta 2015

Populismin tuolla puolen

Mitä on populismin tuolla puolen? Siellä on republikaanien presidenttiehdokkuudesta taisteleva Donald Trump! Katsoin CBS-kanavan ”60-minuuttia” -ohjelman haastattelun Trumpista. Hänen gallup-kannatuksensa on hieman notkahtanut, mutta vauhti on edelleen kova, kuten TV-show osoitti.

On mielenkiintoista pohtia, mihin Trumpin vastaukset perustuvat. Ne tuntuvat siltä, että hänen päässään on muutama ranskalainen viiva, joiden pohjalta hän silmänräpäyksessä laukoo viisauksiaan. Jos hänen puheensa asetetaan kyseenalaiseksi, hän keksii perustelut extempore ”päästään”.

Donald Trump tavoittelee kuuta taivaalta.

Tänä päivänä on muotia tehdä asiat eri tavalla kuin ennen. Tuntuu, että politiikan pyörä on keksitty uudelleen, mutta totta kai uusi pyörä on aivan erilainen ja parempi kuin vanha pyörä. Siis vaikka se ei olisikaan.

Donald Trump on ohittanut jo kauan aikaa sitten sen vaiheen, jossa keskustellaan asioista asiallisesti. Koko presidenttiehdokaskamppailu on suurta showta. Kun CBS:n haastattelija Scott Pelley yritti kytkeä Trumpin todellisuuteen, hän viittasi kintaalla moiselle. Hän on varustaututunut siihen, että puheet ovat viihdettä ja presidentiksi pääsyn jälkeen tehdään asiat omalla tavallaan: ei oteta tätä niin vakavasti!

Pelley yritti pitää Trumpin aisoissa, mutta vaikutelmaksi jäi, että haastattelija ja haastateltava puhuivat eri kieltä.

Pelley: mikä on verosuunnitelmanne?

Trumpin mukaan tarkoitus on saattaa valtaosa kansasta (”large segment”) nollaverotuksen piiriin. Erityisesti pitää alentaa pieni- ja keskituloisten verotusta. Ja tietenkin yritysten verotusta. Entä suuri- tuloiset? Trump rajaa suurituloiset esimerkinomaisesti Wall Streetin väkeen, joka saa ”epäreiluja verovähennyksiä”. Ei kuulosta kovin republikaaniselta. Pelley kysyykin aiheellisesti, että ”minkä sortin republikaani te oikein olette?”.

Ymmärrettävästi haastattelija epäilee, että 19 000 miljardin dollarin talous ei pyöri Trumpin vero-ohjelmalla. Tähän iso-Donald vastaa klassisella tavalla: tulot lisääntyvät hänen politiikkansa ansiosta niin voimakkaasti, että veronalennukset rahoittavat itse itsensä.

On mielenkiintoista nähdä kuinka kauan rivirepublikaanit pysyvät Trumpin mukana. Hänhän ohittaa kaikki kilpailijansa reippaasti vasemmalta ja pärjäävätkö demokraatitkaan tässä keski- ja pienituloisten myötätuntokisassa.

Miljardööri Trump aikoo tuoda Meksikoon ja Kiinaan menetetyt työpaikat ”takaisin” Yhdysvaltoihin. Miten ihmeessä? No, Kiinan ei anneta devalvoida valuuttaansa. Lisäksi Trump uhkaa verottaa tuontia näistä maista. Pelley: Verottaa? Tästähän tulee kauppasota! Trump: Ei vaan ”reilu sota” (fair war). Vielä Trump esittää vanhan suunnitelmansa rakentaa muuri Meksikon rajalle. Kun Pelley ihmettelee, miten tällainen onnistuu, kun USA on mukana vapaakauppasopimuksessa, tulee vastaus, että sopimukset voidaan purkaa: ”Me tarvitsemme reilua kauppaa!”

Trump moittii nykyhallintoa, että se käyttää rahaa Lähi-itään, kun sen pitäisi käyttää rahat rapistuvien siltojen ja muun infran korjaukseen kotimaassa. Tästä riippumatta hän haluaa, että Yhdysvaltain armeija on paras armeija. Lähi-idän ongelmat ratkaistaan näppärästi: ensin Isis tuhoaa Syyrian Assadin ja sitten Yhdysvallat tulee perästä ja hoitelee loput. Venäjän väliintulo on tätä kirjoitettaessa sotkenut varmaan Trumpinkin kuvion. Ehkä hän nyt ajatelee, että annetaan al-Assadin ja Venäjän hoitaa Isis.

Entä Irakin Isis? Trump miettii kaksi silmäräpäytystä, ja ilmoittaa sitten pahaenteisesti, että alueelle voidaan lähettää joukkoja.

Samalla periaatteella hoidetaan Pohjois-Korea: ”annetaan Kiinan tehdä se”, ja jos se ei tee, lakataan ostamasta kiinalaisia tavaroita, jolloin Kiina romahtaa ”kahdessa minuutissa”. Tätä ei kuitenkaan tarvitse tehdä, koska Kiina luottaa Trumpiin!

Obamacare perutaan luonnollisesti. Trumpin ratkaisu on, että liittovaltio maksaa terveydenhoitomenot ja käyttää olemassa olevia sairaaloita palvelun tarjoajina. Miten ilmainen sairaanhoito rahoitetaan? Se on yksinkertaista: ”Koska saamme niin paljon rahaa muualta (”other side”). Jos tämä ehdotus lähtisi toteutumaan, niin sanoisin, kuten John Kenneth Galbraith Ronald Reaganin voodoo-taloudesta: pelastukoon ken voi!

Haastattelija epäilee, että Trumpin kampanja on tosi-TV-show. Kun Pelley jossain vaiheessa epäilee, että Trump on erehtynyt luulemaan olevansa seuraava Yhdysvaltain toimitusjohtaja eikä presidentti, huitaisee Trump moisen sivuun ja toteaa kaiken olevan kiinni leadershipistä, joka maasta nyt puuttuu. Mitenkähän on? Jos leadership määritetään kyvyksi ottaa kiinni tunteista niin Trumpin voisi kuvitella onnistuneen, mutta täysin satumaailmasta kansalaisille tarjotut toivo, into ja energia aiheuttavat vain turhautumisen.

Ei voi välttyä ajatukselta, että tässä liikemiesvetoisuudessa on kysymys epäluottamuksesta demokratiaa kohtaan. Liikemiehen yksinkertaistukset ja pelkistykset tehoavat ainakin jonkin aikaa – mutta vain jonkin aikaa. Puheisiin tulee ylimääräistä bisneskuorrutusta, joka saa ihmiset kokemaan valheellisin perustein, että tässä on jotain uutta luovaa.

Tästä eteenpäin Donald Trump on kaiken populismin mitta. Kyllä Soinilla on vielä paljon opittavaa. Suoralta kädeltä voi sanoa, että jos Trump pääsisi jollain ihmeen kaupalla republikaanien presidenttiehdokkaaksi, ja sitten presidentiksi, hän tekisi kaikkien aikojen takinkääntöennätyksen.

Trumpin kampanjan myötä olemme siirtyneet vahvasti viihteen puolelle. Vertauskohteita voitaneen etsiä nimenomaan TV:n show-ohjelmista. Otsaryppyiset älkööt vaivautuko! Silti on syytä vaivautua. Miksi? Koska kysymys on kuitenkin kansakunnan menestyksen kannalta tärkeistä valinnoista.

Vaikutelmaksi jää, että tässä simuloidaan karrikoiden todellisuutta. Vastuu on siirtynyt jo kauan sitten puheiden kuulijoille.

Kootut jälkiviisaudet vielä tähän:

Miljardööri voi aina sanoa jälkeenpäin, että kokeilin presidenttibisnestä, mutta ”ei se ollut minun lajini”. Miljardööri voi vielä todeta omahyväisesti, että valitettavaa tässä on vain se, että ”minun johdollani Yhdysvalloista olisi tullut jälleen suurenmoisin kansakunta maan päällä”.

3 kommenttia:

  1. Tulipa mieleeni, jospa onkin kysymys uudenmaailmanjärjestykse, eli väistämättä eteemmetulevan yhtiövallan hyvyyden markkinoinnista, ja trump on yhtiövallanmies jos kuka, eli häpäisemällä poliittisenvallan arvokuuden ihmisten silmissä, hän tekee palveluksen modernille fasismille, uudelle korporaatioiden aikakaudelle. Kissinger viimeisimmässä teoksesaan puhui festfaalenin järjestelmän olevan päättymässä, uuteen maailman järjestykseen. Lasse Lehtisen junailema Ahtisaaren presidettiys tähtäsi meillä Kekkosen jälkeen vahvan presidentti institution arvon alentamiseen kansansilmissä.

    VastaaPoista
  2. Kissingerin "World Order" tarkoittaa yksinkertaistettuna "suurvaltojen rauhaa". Westfalenin rauha 1648 ja Wienin kongressi 1815 olivat juuri tällaisia valtioiden suvereniteetin vahvistuksia ja toisten asioihin puuttumattomuuden julistuksia. Ne edustavat Kissingerin reaalipoitiikkaa. Syyrian, Irakin , Ukrainan jne. konfliktit edustavat uhkaa tälle järjestelmälle, joka nytkin on voimassa, mutta uhkaa rakoilla.

    Yhtiövalta on toinen näkökulma joka siis voisi asettua nykyisen demokratian sijaan.Björn Wahlroos on tätä vaihtoehtoa "tarjonnut" jo pitkään kirjoissaan. Donald Trumpin populismi voisi sisältää tämän suuntaisia ajatuksia, jos hän erittelisi aikomuksiaan järjestelmällisesti. Pystyykö hän siihen? Kumpikin herroista on epäuskottava. Mihin yhtiövalta lopulta johtaisi? Rikkaiden harvainvaltaan? Johtaisko se kaiken omistamiseen, meret, ilmakehä.......

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Karl Marxhan aikoinaan puhui kapitalismin täydentymisestä,kypsymisestä, ehtona sosialismiin siirtymiselle Marx piti juuri kaiken tulrmista markkinoiden ja kapitalistisen vaihtosuhteen alaiseksi ja siksi välttämättä myös laillasäädellyksi, tuon prosessin lopputulos ja päätelmä on sosialismi. Edistykselliset kansakunnat, kuten saksa ja ruotsi ovat lajentaneet demokratiaa yrityssektorille henkilöstön myötämääräämis lainsäädännöllä. Polittisesti viimevuosisadan antikapitalistiset liikeet toimivaat hätäisesti ja täyttäymmärrystä vailla, kun sitoutuivat tuolloin saksan demareiden erfurtin ohjellmaan, josta tuli tuolloisen kansallisosialismin malli, tosin hyvinkin erilaisin muodonmuutoksin.

      Poista