Perusporvarit ja vasemmisto-oppineet

Ylen A-studiossa 17.4.2019 oli aiheena ”Mitä vaalitulos kertoo suomalaisista?”, joka perustui Ylen tekemään selvitykseen eduskuntavaaleista.

Paljastui mielenkiintoisia asioita, joita seuraavassa referoin ja arvioin. Tuloksia kommentoivat A-studiossa professori Hanna Wass ja tutkimuspäällikkö Timo Kauppinen.

Tuli esille, että perussuomalaiset keräsivät ääniä kautta koko maan sekä pieni- että isotuloisilta. Hanna Wass käytti tästä uudesta perussuomalaisten äänestäjätyypistä nimeä ”perusporvari”, joka perustuu siihen, että persuja oli nyt koulutetunkin (ja porvarin) helppo äänestää. Timo Soinin arvokonservatiivinen puolue on siirtynyt oikealle ja saanut talouspoliittisilla mielipiteillään kannatusta myös hyvätuloisilta. Perussuomalaiset siis kilpailee nyt kokoomuksen ja keskustan kanssa samoista äänestäjistä, kun edellisissä vaaleissa kilpailua oli erityisesti sdp:n kanssa.

Samantyyppinen kilpailutilanne on nähtävissä vasemmalla, jossa äänistä kilpailevat sdp, vihreät ja vasemmistoliitto. Wass ja Kauppinen havaitsivat tuloksissa myös sen, että perussuomalaiset sai kannatusta kaupunkien reuna-alueilta, jolloin selittyy monien perussuomalaisten aggressiivinen reaktio niitä vastaan, jotka puhuivat nestemäisten polttoainetta käyttävien autojen käyttökielloista. Nopea muutos polttomoottoriautojen käytössä on muille kuin ilmastoentusiasteille kova pala, suorastaan uhka.

Mutta merkitseekö edellä kuvattu populistisen puolueen muutosherkkyys heikkoa ennustettavuutta puolueen linjauksissa? Juha Herkman kirjassaan ”Populismin aika” (Vastapaino, 2019) vahvistaa kuvan: perinteiset puolueet pysyvät ideologialtaan tutunoloisina samaan aikaan, kun populistit – koko Euroopassa - kameleonttimaisesti vaihtavat ideologiaa ja poliittista katsantoa lennosta. Näyttää siltä, että maltillisessa mielessä perussuomalaiset ovat juuri tekemässä edellä esitettyä muutosta työväenpuolueesta ilman sosialismia perusporvaripuolueeksi. Mutta tiukan paikan tullen vasemmistolainen sävy täydentää kuvaa!

Äänestäjältä vaatii jonkinasteista tarkkuutta, että pystyy havainnoimaan muutoksen. Onhan tässä miettimistä: ovatko perinteiset puolueet aikojen muuttuessa juuttuneet liiaksi perusideologioihinsa ja populistit ryhtyneet tuuliviireiksi kalastellen ääniä sieltä, mistä niitä helpoiten saa? Vai ovatko perinteiset puolueet kuitenkin vahvoilla, kun vannovat äänestäjän kuluttajasuojan nimiin: kun äänestät meitä, tiedät ketä äänestät?

Selvältä tuntuu, että oikeiston ja vasemmiston raja on helpompi ylittää kuin arvoraja konservatiivit-liberaalit. Herkman näkee populistien säilyttävän poliittisen ohjelman ytimen – esimerkiksi maahanmuuttokannat – ennallaan, mutta ”vaihtamalla vastakkainasettelun kärkeä tilanteen mukaan”. Juuri käydyissä vaaleissa perussuomalaiset nappasivat ”ilmastohysterian” vaaliaseekseen erottuen sillä muista.

Perussuomalaisten strategian ja taktiikan onnistuminen jää nähtäväksi. Ne sisältävät kuitenkin riskin, koska niitä ei ole testattu hallituksessa nykymuodossaan. Soini onnistui hallitusvastuussa hajottamaan puolueensa päättyvällä vaalikaudella. Populistinen protestisiipi voitti näennäisvahvalta näyttäneet siniset. Juuri se, että siniset hävisivät puoluekartalta ja ”perusperussuomalaiset” jäivät ja jopa lihoivat osoittaa, että perussuomalaiset on melko pysyvä ilmiö Suomen politiikassa. Se selvisi tulikokeesta ehjänä.

Halla-ahon yksi suuri testi on se sama, jonka Soini kävi läpi edellisellä kaudella eli kysymys kuuluu: seuraavatko joukot johtajaansa? Soini epäonnistui melko pahoin, kun ei saanut joukkojaan sitoutumaan liberaalin demokratian muodollisiin periaatteisiin. Sama uhkaa Halla-ahoa. Ei ole mitenkään varmaa, että Halla-ahon sitoumukset pitävät perussuomalaisten kentällä, jos hän eksyy hallitukseen. Oppositiossa kaikki on niin paljon helpompaa, ellei sitten hallituskoalitio ole poikkeuksellisen yksituumainen.

::::::::::::::::

Keskusta on äänestyskäyttäytymisessä eniten perinneriippuvainen. Siksi puolueessa on syytä olla huolissaan äänestäjäpaosta. Vaalien tulos osoittaa, että persut tulivat vahvasti keskustan vahvalle kannatuspohja-alueelle.

Kaikki viittaa siihen, että markkinaliberalismi ja oikeistosuuntautuneisuus olivat liikaa keskustan peruskannattajille. ”Sipilä-Perner”-linja järkytti keskustan suurta ydinkannattajajoukkoa. Ylen selvityksessä kävi ilmi, että keskustan tyypilliset kannattajat ovat kuitenkin suurelta osin pienituloisia ja jopa työttömiä. Myös maaseudun iäkkäät pienituloiset äänestävät keskustaa.

Sipilän kokeilu osoittautui katastrofiksi, mutta itse olen päätellyt, että muutos alkoi jo ehkä Esko Ahon (toimi ilmeisesti Sipilän tärkeänä neuvonantajana) aikana ja kiihtyi Vanhasen, Kiviniemen pääministerikausilla. Sipilä lisäsi kierroksia käynnistyneeseen markkinaliberaaliin trendiin. Modernisoimalla puoluetta se säilytettiin ehkä elossa, mutta samalla se alistettiin suurten kannatusvaihteluiden kohteeksi.

Keskustan miljoonan euron kysymys on, kuinka se pystyy saamaan uusia kannattajia monilla eri tavoin poistuneiden tilalle. Taustalla keskustalla on merkittävä punamullan kannattajien joukko, joka Sipilän kaudella tyrkättiin syrjään. Olisiko tähän ongelmaan ratkaisuna modernisoitu versio Alkion ja Tannerin yhteiskuntapoliittisista näkemyksistä?

:::::::::::::::::

Erittäin mielenkiitoinen oli Ylen selvityksen kohta, joka osoitti, että vasemmistoliitto keräsi kannatustaan paitsi vanhoilta vasemmistolaisilta (”korpikommunisteilta”), niin myös kaupunkien korkeasti koulutetuilta. Hanna Wass käytti tästä ilmiöstä nimeä ”korkin aukaisu”: yhtäkkiä avautui uusi kanava uuteen kannattajakuntaan. Minun ikäpolveni kuitenkin muistaa, että taistolaiset olivat tulevaisuuden korkeasti koulutettuja aikoinaan.

Loppujen lopuksi korkeasti koulutetut vasemmistolaiset eivät ole kovin suuri yllätys. He ovat sitä osaa sivistyneistöä, joka on säilyttänyt kuusi- ja seitsemänkymmentäluvun solidaarisuuden perinteen ja todennäköisesti vaikuttanet myös lastensa (ja lastenlastensa) poliittisiin kantoihin.

Perussuomalaisten lisäksi vasemmistoliitto on monessakin mielessä säilyttänyt arkisen populistisuuden ilman, että sitä varsinaisesti sellaiseksi kutsutaan.

::::::::::::::::::

Arvonelikenttää olen puinut monesti näissä kirjoituksissa. Melkoinen haaste on sijoittaa nykyisiä trendejä arvonelikentän yksinkertaisen (taso)rakenteeseen. Mihin sijoittuvat alueellinen tasa-arvo, ilmastonmuutosarvot, tai EU? On tapahtunut monenlaista polarisaatiota ja sitä tapahtuu jatkossakin. Vaatii melkoisesti laskentaa saada arvoavaruus (sillä tasoulottuvuuksilla tätä ei ratkaista) todellisuutta vastaavaksi. Tässä joudun vain viittaamaan joihinkin arvokentän poliittisiin ja ideologisiin muutoksiin. On esimerkiksi vaikea sovittaa yhteen demarien hieman vasemmalle taipuneita kannanottoja perusuomaisten vastaavasti oikealle taipuneisiin kannanottoihin. Vai astuuko poliittinen taktikointi kuvaan mukaan?