Poliitikon elämä ei ole helppoa

Poliitikon elämä ei ole helppoa. Nytkin istuvista kansanedustajista putosi peräti viitisenkymmentä ja lisäksi omasta tahdostaan jäi pois pitkälti yli 30 nykyistä kansanedustajaa. Tahtonsa vastaisesti pudonneiden joukossa oli huomattava määrä erittäin tunnettuja poliitikkoja. Kokonainen sinisten eduskuntaryhmä putosi eduskunnasta. Toki poisjääneiden joukossa oli varmoja läpimenijöitä, jos olisivat olleet ehdolla. Vaaleissa tapahtui monia varteenotettavia muutoksia. Tässä joitakin:

Peräti 83 uutta kansanedustajaa (73 edellisellä kerralla) joutuu opettelemaan talon tavoille alkavalla vaalikaudella. Vaihtuvuus on siis todella suurta, pienempikin olisi riittänyt!

Vaalien henkilöityminen näkyy ääniharavien kohonneina äänisaaliina. Peräti kuusi valittua ehdokasta ylsi noin 20 000 ääneen tai yli. Äänestysprosentti on vihdoinkin pitkän aneemisen vaiheen jälkeen kääntynyt hiukan reippaampaa nousuun. Siihen vaikutti varmaankin vaalien alla kiristynyt poliittinen ilmapiiri ja sellainenkin triviaalilta tuntuva seikka, että sää oli äänestyspäivänä hyvä, mutta ei kutenkaan mikään ”mökkikelisää”. Huhtikuu saattaa olla aika ihanteellinen aika järjestää Suomessa vaalit.

Vaalien herättämä innostus on kuitenkin vähentynyt: kuusikymmentäluvulla äänestysprosentti kiipesi parhaimmillaan 85 prosenttiin. Ennakkoäänestäminen lisää suosiotaan ja ohitti nyt varsinaisen vaalipäivän äänestystuloksen: 36,6 % vs. 35,5 %. Liikkeessä ja liikkeellä olevat ihmiset joutuvat huomioimaan ajankäytön haasteet.

Naisia eduskuntaan valittiin peräti 94 (47 prosenttia koko määrästä). Esimerkiksi sdp:ssä naisten osuus oli yli puolet eduskuntaryhmästä eli 23 ja vihreissä jopa kolmea lukuun ottamatta kaikki.

Helsingin Sanomien arvonelikentässä näkyy valittujen edustajien siirtyminen piirun verran vasemmalla, joka lienee seurausta edellisen hallituksen hyvin oikeistohenkisestä politiikasta.

Muitakin havaintoja tuli tehtyä, jotka ovat tosin enemmän tai vähemmän subjektiivisia. Rkp:llä ja skr:lla oli sosiaalinen tilaus saada reilu vaalivoitto, mutta ilmeisesti perussuomalaisten eteneminen söi niiden potentiaalista kannatusta.

Puoluekentän pirstoutumisen on katsottu vaikeuttava puolueiden yhteistyötä ja hallituksen muodostamista. Kuitenkaan kenelläkään ei ole kokemusta nykyisenlaisesta ”välikoon” puoluekentästä. Sami Borg leukaili, että Suomessa on läntisen maailman ”pienin suurin puolue”.

Julkisuudessa on kiinnitetty huomiota siihen, että kolmen perinteisen suuren puolueen (sdp, kok., kesk.) yhteinen kannatus on vaali vaalilta laskenut. Vastaavasti suurimman puolueen kansanedustajamäärä on pudonnut jatkuvasti.

Vasta käytännön hallitusneuvotteluissa pystytään arvioimaan hallituksen muodostamisen todellinen haasteellisuus.

Keskustan veret seisauttava vaalitappio johtui todennäköisesti keskustan kenttäväen kannalta liian markkinaliberaalista politiikasta ja konkreettisesti niistä leikkaustoimista, joihin ryhdyttiin juuri päättyneellä vaalikaudella. Asiat ovat näyttäneet siltä, että leikataan tunteetta välittämättä, miltä leikkaukset tuntuvat kansalaisista. Tämä on paljon tärkeämpi argumentti kuin tietyt talouspoliittiset edistysaskeleet, joihin on vaikuttanut hallituksen omat toimet ja hyvä suhdanne. Tultiin liian monen äänestäjän rahapussille. Lopputuloksena oli sitten Juha Sipilän eroaminen puoluejohtajan tehtävistä.

Ilmapiirikysymykset ovat siis hyvin tärkeitä, kun markkinoidaan päätöksiä kansalaisille!

::::::::::::::

Kokoomus on Suomen politiikan Hannu Hanhi. Silloinkin, kun se ei onnistu, se saa ”takuuvarmat” hieman alle 20 prosentin kannatusluvut. Jos se jää pienemmälle kannatukselle, niin kuin nyt, se hyötyy puoluekentän pirstaloitumisesta eikä asema edes hallitusvastuussa paljon tunnu. Perussuomalaisten nousua on ällistelty (paitsi ne jotka pitivät asiaa itsestään selvänä). Puolueen puheenjohtajan merkitys näkyy perussuomalaisten kohdalla erityisen selvästi. Persujen kautta mannermaiset populistiset virtaukset ovat saapuneet meille jo aikoja sitten. Toisaalta populististen tahojen esiinmarssissa on paljon suomalaista kehittelyä Veikko Vennamosta alkaen. Myös hallitusvastuun tarjoaminen populisteille on meillä kokeiltu asia.

Maahanmuuttokriittisyys ja väitetty ilmastohysteria hyödyttivät perussuomalaisia. Mutta myös median jatkuva spekulointi persujen kannatuksen jatkuvalla kasvulla ruokki perussuomalaisten menestystä (galluppien luotettavuutta en sinällään arvostele) . Myös kyllästyminen perinteisiin puolueisiin näkyy populistien kannatuksen nousuna.

Ehkä tärkein syy kasvuun oli kuitenkin eriävän mielipiteen esittäminen useisiin yhteiskunnallisesti merkittäviin trendeihin. Suuressa kuvassa konservatiivinen (ja oikeistolainen) ajattelutapa kanavoitui perussuomalaisten kautta, samalla kuin muissa puolueissa siirryttiin piirun verran vasemmalle.

Demarit säilytti kannatusykkösen asemansa myös vaaleissa, mutta vain niukin naukin. Ehkä se on vaaleista vaaleihin suorastaan toistuva ilmiö: vaalien loppuvaiheissa kannatuseron tasoittuvat. Voitaneen myös sanoa, että valtava mediamyllytys vaikuttaa taustalla halusimmepa tai emme. Ehkä kaikkien kovimmin maalitauluksi joutui johtava puolue.

Vihreät ja vasemmistoliitto olivat vaalien voittajia ja vahvistivat vasemmistosiirtymää näissä vaaleissa.

Yhteistyön vaikeuskerrointa politiikassa on lisännyt paitsi puoluekentän pirstoutuneisuus, niin myös puolueiden sisäiset jakaumat. Esimerkiksi keskustassa ne voimat, jotka eivät kannattaneet Juha Sipilän markkinaliberaalia linjaa pystyivät nyt numeroin osoittamaan noudatetun linjan vinouden.

Myös perussuomalaiset ovat tosiasiassa heterogeeninen ryhmä varsinkin, jos mittapuuksi otetaan populistisen radikalismin aste. Mukana on paljon räiväporukkaa. Vasemmiston osalta haaste koskee suhtautumista vanhaan duunaripohjaiseen kannattajakuntaan, jota voi rinnastaa ilmastonmuutokseen ja maahanmuuttajiin. Uudet teemat hajottavat puolueita sisältä päin:

Politiikka ei todellakaan ole helppo laji. Olen pyrkinyt välttämään näissä kirjoituksissa yletöntä poliitikkokritiikkiä, koska se juuri on merkki populismista. Ylivoimainen enemmistö politikoista paneutuu tehtäväänsä huolella.

PS

Kirjoituksessa mainitut luvut on tarkistettu, mutta toki jokin virhe on voinut jäädä.