Heureka!

Ilma on sakeana teorioita ja väitteitä koskien Suomen talouden tilaa. Keskeisen roolin ovat saaneet erilaiset rakenteelliset muutosvaatimukset (esim. eläköitymisikä, opiskeluaikojen lyhentäminen, asumisen hinta, tonttimaan saatavuus, työvoiman tarjonnan puutteet, maahanmuuton vähäisyys (tai liiallisuus), julkisen sektorin tehottomuus jne.).

Työmarkkinajärjestöt ovat myös väitteiden keskiössä. Meillä on liikaa konsensusta, sanovat arvostelijat. Palkoista päättäminen pitäisi viedä yritystasolle, sanovat toiset. Sitten on niitä, joiden mielestä palkat ovat liian korkealla. Kovimmat vaatimukset palkkojen alentamisesta ovat onneksi kirjaimellisesti menneen talven lumia.

Ja rahaa ohjataan vääriin paikkoihin: elinkeinotukiin. Haluaisinpa nähdä sellaisen pyrinnön, että vain sellaisia hankkeita tuetaan, jotka onnistuvat. Siis hukkainvestointeja ei syntyisi. Ei toimi.

Suosikkikohde haukuille on maan hallitus, joka ei osaa tehdä päätöksiä. Arvostelijat taas sanovat, että hallitus tekisi oikein, jos se tekisi juuri minun mieleisiäni päätöksiä.

On meneillään kaikkien syyttely toisiaan vastaan. Ei ihme, että Katainen lainasi Heurekassa 26.8.2013 Kalevi Sorsan puheenvuoroa Korpilammella 1977, jonka mukaan syyllisten etsiminen olisi helppoa, ”olemmehan kaikki täällä”.

Nyt kilpaillaan siitä, kuka osaa kuvata Suomen taloutta dramaattisimmin. Risto E.J Penttilä: ”Nyt ollaan viimeisellä rannalla”. Ei nyt sentään. On vastaranta, vastarannalla on joku, ja se joku on kuulema suomalainen.

Paniikin ja hysterian nostatus saa ennenkuulumattomia piirteitä. Ei ihme, että kansa huolestuu. En vain osaa sanoa, kummasta se on enemmän huolestunut, talouden tilasta vai päättäjien ahdistuksesta. Liikasen Heurekassa mainitsema kyynisyys, epäily muiden tarkoitusperistä, on vallalla.

Suomalainen yhteiskunta on polarisoitumassa skandinaavisen mallin vastaisesti. Päättäjien on syytä tunnistaa nyt ja seuraavan 10 vuoden aikana tehtävien päätösten hinta. Pidän selvänä, että jos laajamittaiset leikkaustoimet kohdistuvat keskiluokkaan, tämän laajan ryhmän myötätunto heikkenee pienituloisia, osin sosiaaliturvan varassa eläviä kohtaan.

Käsite ”kriisitietoisuus” on mielenkiintoinen käsite. Kaikki ovat yhtä mieltä käsitteen hyödyllisyydestä. Nyt pitäisi vielä konkretisoida ”yksimielisesti”, miten tuo käsite muutetaan lihaksi ja vereksi. Joidenkin eduille tallotaan. Tasapuolinen eduille tallominen tarkoittanee ”juustohöylätallomista”.

Sosiaalidemokraatit ovat kovan paineen keskellä. Leif Salmen on uudessa kirjassaan ”Maanalainen moskeija” osittain oikeassa, kun hän sanoo, että Tony Blair, Göran Persson, Paavo Lipponen ja Gerhardt Schröder ovat johtaneet hyvinvointiyhteiskunnan purkutoimia. Toiminta on ollut vastuullista, mutta epäsuosittua, ikään kuin oman asian pettämistä. Moni äänestäjä maksaa demareille nyt potut pottuina, mutta mikä taho tästä eteenpäin ajaa pienituloisten asiaa, kun Suomessa alkaa hyvinvointiyhteiskunnan hoikentamisen ”toinen kierros”? Osa demarien kannatuksesta on mennyt populistiryhmille, joiden tosiasialliset poliittiset kannat ovat arvoitus.

Keskusteluun pitäisi saada ”toinen”, liike-elämälähtöisempi avaus. En tosin väitä, etteikö uusia avauksia olisi osin jo tehtykin, mutta tarkoitan teollisuuden uutta tulemista uusin tuottein, uusin ajatuksin.

Otetaanpa esimerkki. Toimitusjohtaja Timo Koivumäki toteaa tuoreessa Kauppalehdessä, että vika onkin tuotetasolla eli vientituotteiden laadussa eikä palkoissa. Tässä tullaan mielestäni lähelle totuutta. Meillä on tuudittauduttu liiaksi ajatukseen, että me tuotamme laatua. Kriittinen silmä kyllä havaitsee puutteita suomalaisen työn laadussa. Ensinnä huomio pitäisi keskittää itse tuotteisin, sitten tuoteryhmiin ja sen jälkeen toimialoihin.

Palaan vanhaan suosikkiaiheeseeni eli itse asiassa tämän kirjoituksen otsakkeeseen. Tarvitaan uusia heureka-huudahduksia, keksintöjä, uusia tuotteita, joilla valloitetaan maailmaa. Niitäkin meillä on. On monia lupaavia aloja kuten esimerkiksi lääketieteen instrumentit, peliteollisuus, biokaasu- ja bionestetuotteet ja Nokian raunioille syntyneiden itc-yritysten tuotteet vain muutamia mainitakseni. Uusi lupaava alue on koulutusvienti. Onhan näitä. Kasvun on löydyttävä näistä ja monista muista uusista aluevaltauksista. Julkiselta taholta tarvitaan rahoitusta uusien kasvualojen pukkaamiseksi liikkeelle ja yleisen elinkeinoilmapiirin tukemista.

Näitä Heureka huudahduksia tarvitaan vain paljon enemmän. Tässä on sekin hyvä puoli, että menestys kerätään pk-yritysten puroista eikä vain muutamilta toimialoilta, joka on lisännyt haavoittuvuuttamme vuosien varrella. Se on vienti, joka on romahtanut. Kysymys ei ole siitä, että valtion budjetin menopuoli olisi kasvanut rutkasti.

Heureka 26.8.2013 näyttäytyy jälkikäteen hengennostatustilaisuudelta. Tällaisessa tilaisuudessa ollaan kohteliaita ja vältetään ”mutta” -sanaa. Myös ”heureka” -huudahdukset puuttuivat. On miltei mahdotonta, että joku esittäisi tällaisessa tilaisuudessa konkreettisen ehdotuksen, että todellinen palkankorotusvara on nollan ja yhden prosentin välillä (kaksi-kolmevuotinen sopimus, jossa palkankorotusprosentti sovitaan ensimmäiseltä vuodelta) ja palkkasopimusta täydennetään valtion kohtuullisella vastaantulolla veroissa.

Puhutaan paljon siitä, että tulevien elintärkeiden ratkaisujen tekeminen vie 10 vuotta. Jos asia käännetään toisinpäin niin ilmeisesti joitakin tärkeitä ratkaisuja on jäänyt tekemättä viimeisen 10 vuoden ajanjaksolla. Käytännössäkin on tullut sellainen tunne, että merkittävää päätettävää on kertynyt liian paljon liian lyhyen ajanjakson sisälle. Kysymys on vain osittain ”päätöksentekijöiden kyvyttömyydestä” tässä ja nyt. Ratkaisujen viivästymiselle voi esittää monta syytä: vuosien 1994-2008 yhtäjaksoinen noususuhdanne harhautti, Nokia-illuusio projisoitiin koko ajanjakson ja kaikkien toimijoiden menestykseksi, turvallisuushakuinen hyvinvointiyhteiskunta sulki meidät pahan maailman ulkopuolelle, poliittisten kannattajien kuviteltujen mielipiteiden takia ikäviä päätöksiä on ollut hankala tehdä, ja jos itse olisi haluttukin muutoksia, niin ajatus on katkennut epäilyyn, että muut eivät vastaavasti suostu muutokseen.