Paul Krugman kertoo, kuinka republikaanien kellokas senaattori Rand Paul antoi Bloomberg Businessweekille haastattelun. Ei mennyt ihan nappiin. Kun haastattelija kysyi kenet Paul (jonka isä on kuuluisa Ron Paul) haluaisi keskuspankin, Fedin johtoon, vastasi Paul: ”Milton Friedmanin, hän ei tosin ole itävaltalainen (”Itävaltalainen taloustiede”), mutta hän on parempi kuin, mitä (muita) meillä on tarjolla”. Kun haastattelija huomautti, että Friedman (1912-2006) on kuollut, tokaisi Rand Paul siihen, että ”otetaan sitten kuollut, koska emmehän me oikeasti halua paljon toimintaa FEDiin”.
Se, että Paul ei tiennyt, että Friedman – joka on yksi nykytaloustieteen kuuluisimmista hahmoista – kuoli jo 7 vuotta sitten, on tietenkin hämmennyksen aihe. Ja kuitenkin Paul on yksi kaikkein tunnetuimmista konservatiiveista ja potentiaalinen presidenttiehdokas.
Huolestuttavaa on tietenkin, miksi tosiasiat ovat näin heikoissa kantimissa. Krugman johtaa tästä ajatukset merkittävämpään kysymykseen nimittäin siihen, että Friedman on pudonnut teekutsulaisten ja jyrkkien konservatiivien suosikkien joukosta pois. Friedmania on totuttu pitämään monetaristina, elvytyksen vastustajana, julkisen sektorin pienentäjänä ja reaganilaisten ja thatcherilaisten esikuvana. Nyt hänet mainitaan republikaanien taholla harvoin talouspolitiikan suunnannäyttäjänä. Vaikka Krugman kritisoi kärkevästi Friedmania (kuten minäkin), on hän huolestunut siitä, että republikaanien oikea reuna korvaa hänet taikauskoisella ”voodoo- taloustieteellä”.
Esimerkiksi johtava republikaani ja Mitt Romneyn kampanjan varapresidenttiehdokas Paul Ryan suosii Ayn Randin fiktiivisiä hahmoja eräänlaisina talouden ja yhteiskuntapolitiikan airueina. Friedman on sentään kovan luokan taloustieteilijä.
Rand Pauliin viitaten näyttää siis siltä, että teapartylaisten eräs tunnuslause, "there is nothing to know", sinun ei tarvitse tietää mitään (koska tieto syntyy tarvittaessa intuitiosta tai voit ottaa asioista selvää), viettää riemujuhliaan edelleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti