tiistai 27. elokuuta 2013

Velkakatastrofin partaalla?

Otsakkeet julistivat, että Suomen julkisyhteisöjen velka on samaa tasoa kuin lamavuosina 1990-luvulla. Vertailussa käytetään tällöin ns. EDP-velkaa (Tilastokeskus: ”julkisyhteisöjen velka on julkisyhteisöjen sulautettu bruttovelka nimellisarvoisena” = EDP-velkatieto). Juuri tämä prosenttiluku on noussut vuonna 2013 57,7 prosenttiin BKT:stä ja on täsmälleen sama kuin vuonna 1994, jolloin kirjattiin myös 57,7 prosentin velkaosuus BKT:stä.

EDP-velka on EU:n seuraama velkataso. Siinä kipurajaksi on asetettu 60%, jonka ylittää nyt 14 (!) EU-maata (mutta ei siis Suomi). Velan taso ei ole Suomen ongelma, velan kasvunopeus on. Seuraavan parin vuoden aikana nousemme nipin napin 60 prosentin kerhoon hyvään seuraan, onhan siellä mm. Saksa (80 %).

Sen sijaan EKT95:n mukaisessa rahoitustilinpidossa rahoitusvarat ja -velat arvotetaan markkina-arvoon.

Jos verrataan valtionvelkaa vuonna 2013 lamanaikaisiin velkoihin päädytään toisenlaisiin lukuihin. Valtionvelka on vuonna 2013 46,5 % BKT:stä. Jos tätä lukua verrataan lama-ajan lukuihin saadaan mielestäni relevantimpaa tietoa talouden tilasta. Korkeimmillaan lamanaikainen velka oli vuonna 1996, jolloin se oli 66,7 prosenttia BKT:stä, ero on siis 20 prosenttia!

Viime mainittu tilasto kertoo mielestäni sen, missä mennään arkipäivän havaintojen perusteella. Olemme siis kaukana lamavuosien tasosta. Miksi kukaan ei viitsi tuoda esille näitä tilastolukujen eroja? Soppajonoja ei ole näkynyt, ei myöskään hurjistuneiden ihmisten mielenosoituksia, puhumattakaan 500 000 työttömästä. Olemmeko siis matkalla tuhoon ensimmäisen luokan vaunussa?

En halua antaa tilanteesta liian hyvää kuvaa, mutta kuitenkin….

Me voimme Juhana Vartiaisen tavoin ajatella, että olemme nyt suuremmassa liemessä kuin 1990-luvun alussa. Tämä johtuu siitä, että 1990-luvun alussa työssä käyvän väestön määrä kasvoi. Nyt eläkkeellesiirtyminen on korkealla tasolla (tosin suurimmat ikäluokat 1945-1949 ovat jo pääosin eläkkeellä) ja velanmaksajia on vähemmän tulevaisuudessa. Aktiiviväestön määrä ja huoltosuhde pysyvät siis joko ennallaan tai heikkenevät.

Olen käynyt tätä problematiikkaa läpi blogikirjoituksessa ”Työvoimapula muuttuu jälleen kerran suureksi työttömyydeksi” 19.8.2013 Jaakko Kianderin faktalukujen pohjalta. En näe eläköitymistä (=aktiiviväestön vähenemistä) Kianderin lukujen valossa umpikujamaiselta, kaukana siitä. Työllisyysastetta hieman ja pysyvästi nostamalla asia on korjattavissa.

On tyypillistä, että kun tänä päivänä julkistetaan hiuksia nostattavaa tietoa vaikkapa velasta, niin media ei harrasta lainkaan tutkivaa journalismia valaistakseen tiedon taustoja. Tärkeintä on saada ihmiset lukemaan juttu räväköiden otsakkeiden avulla!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti