Jussi Melkas kirjoittaa Tieto&trendit -lehdessä (toukokuu 2013) asiantuntijuuden arvostuksen vähenemisestä kolumnissaan ”Asiantuntijuus alamäessä”. Melkas on oikeassa. Syyksi hän kertoo asiantuntijuuden kriteerien löystymisen: ”Asiantuntijaksi voi ilmoittautua kuka tahansa”.
Tapaus Pekka Himanen on esimerkki siitä, kuinka asiantuntijaraporttiin voidaan suhtautua jopa vihamielisesti. Himanen tosin sai osansa Kataisen tilaaman tulevaisuusraportin tilaamisprosessin väitetyistä erikoisuuksista, joista hän ei ollut vastuussa. Prosessi kuitenkin lisäsi löylyä kiukaalle. Kaiken takaa löytyi ihmettely, miten filosofi pystyy tuomaan jotain uutta lisäarvoa lukuisten erilaisten työryhmien työlle, joilla Suomea on pyritty pelastamaan. Vaikeaa on kuitenkin löytää perusteita Himasen kohtaamalle etukäteistuomiolle keskeneräisessä asiassa. Loppuraporttihan on tulossa syksyllä.
Himaseen on ladattu tarkoitushakuisesti niin suuret odotukset, ettei hän pysty niitä täyttämään. Syy ei todennäköisesti ole Himasessa, vaan ihmisten ärtyneisyydessä, kun pelastusohjelmia ei saada käyntiin. Tosiasiassa mitään pelastusohjelmaa ei tietenkään tule. On vain jatkuvaa taistelua paremman huomenen puolesta ja Himanen on yksi osa tätä kamppailua.
Asiantuntijuuden alennusmyynti on yhteydessä sosiaalisen median mielipidemyllyyn, jonka Melkaskin mainitsee. Internet ja sen erilaiset mielipiteiden esittämisväylät (kuten tämä blogi!) antavat lukemattomille ihmisille mahdollisuuden ”suorademokratiaan” ilman oikeastaan minkäänlaista karsintaa (no, hyvillä tavoilla on ehkä vielä jokin merkitys). Minkälaisia nuo mielipiteet ovat? Yleensä ne ovat twitterin mittaisia. Syntyy uskomaton tilanne, kun vaikeita ja monitahoista asioita ”ratkaistaan” muutamalla lauseella. Ja aivan oikein: muutamat mielipidevaikuttajat ovat todenneet, ettei pidempiä analyyseja tarvitakaan! Usein tällaiset henkilöt esiintyvät kaikkien alojen asiantuntijoina, jotka ovat tottuneet laukomaan mielipiteitään rutiininomaisesti päivät pääksytysten. He saavat kritiikkiä, mutta se valuu pois kuin vesi hanhen selästä. Ja taas mennään.
Oikeastaan nämä mielipideautomaatit elävät omaa elämäänsä. Siinä maailmassa kaikelle on nopea ratkaisu: on kivaa älyttää itseään tyhmempiä ihmisiä.
Yksi väline, jota käytetään mielipidesivustoilla on huumori. Onkin totta, että kun saa naurajat puolelleen, on saanut kannanotoilleen melkoisen puollon. Osa huumorista on onnistunutta ja rakentavaa, osa pelkkää ilkeilyä ja kateuden ja vahingonilon läpitunkemaa. Olen useasti todennut, että entinen kansallisaarteemme Nokia saa osakseen tämän kaltaista ilkkuvaa mielipidesoopaa.
Politiikassa ”asiantuntevat” pilkkapuheet ovat tehokas ase saada kannattajia: pöljemmänkin pitäisi käsittää, että nykyisiin talouden ongelmiin on selkeät ratkaisut. Vaalien lähestyessä tosin vedetään takaisin ja todetaan, että EU on mätä, mutta ei siitä pois kannata lähteä tuosta noin vaan …. katsellaan ja mietiskennellään.
Hallitus-oppositio -asetelmassa käy selvästi ilmi, että hallituksen ei pitäisi oikeastaan olla pystyssä, mutta kun katsoo ns. asiantuntijoiden mielipiteitä, niin voi todeta, että lääkkeet konkreettisiin kysymyksiin ovat kullakin ekspertillä hyvin erilaiset, hyvin hajautuneet…. Varsinaiset päättäjät ovat kuitenkin yhteinen vihamielisyyden kohde, eräänlainen yhteinen nimittäjä arvostelulle. Mielenkiintoista näissä sote/kuntakartta- ym. kysymyksissä on juuri se, miten asiantuntijuus on hajautunut. Se on osin sekoittunut eturyhmien lobbaustyöhön ja poliittiseen voimainmittelöön. Huomionarvoista on, miten virkamieskoneisto on menettänyt otettaan asiantuntijuudesta. Virkamieskoneiston määrätietoisuus on vaihtunut erilaisten vaihtoehtojen tarjomamiseen hallitukselle. Ministerit ovat sitten työntaneet syrjään vaihtoehdot omien vahvasti poliittisten taustaryhmiensä ja -henkilöidensä kannustamana.
Melkas toteaa, että asiantuntijoilla itsellään on ”sokeita pisteitä”. He matkivat toisiaan. Tässäkin blogissani olen lukuisia kertoja tuonut esille, että kun joku mielipide herättää poikkeuksellista huomiota, sitä aletaan toistaa ja vähän päästä ”kaikki” toitottavat samaa. Kannattaa aivan erityisesti olla hereillä, kun tällaista ilmenee. Tämä toisten peesaaminen on nykyisellä some-kaudella saanut aivan uusia kierroksia.
Asiantuntijuus on myös politisoitunut ja ideologisoitunut. Vanhaan hyvään aikaan saattoi ajatella, että virkamiehillä on puolueettomuuteen pyrkivä mielipidearsenaali. Nyt asiantuntijat kiertävät poliittista tehtävistä lobbareiksi ja sieltä yhteiskunnallisiksi päättäjiksi. Yhdysvalloissa on suosittu kiertokulku esim. tämä: suurpankista valtiovarainministeriöön ja sieltä takaisin suurpankkiin. Meillä Lipposen, Vanhasen ja Siimeksen tapauksissa vielä harjoitellaan tätä kiertoa.
Asiantuntijuutta voidaan heikentää myös pirstomalla se pieniksi osa-alueiksi, kuten Melkaskin toteaa. Kokonaisuuden hallinta eli vastuu jää lukijalle/kuulijalle. Toki päinvastaisiakin esimerkkejä on runsaasti. Suurella mielihyvällä panee merkille mainioita paneutuneita arvioita meneillään olevista trendeistä.
Voisihan moitelistaa jatkaa loputtomiin. Täytyy kuitenkin muistaa, että maailma on pullollaan maita, joissa asiantuntijamielipiteistä rangaistaan. Suuressa osassa läntistä maailmaa nykyisen sosiaalisen median välineet antavat mahdollisuuden järkevään debattiin. Mielipideilmasto on kuitenkin pirstaloitunut ja hajoaa helposti taivaan tuuliin. Kuka vetäisi yhteen mielipiteet, jotka jäävät leijumaan ilmaan?
Yhdysvalloissa on käytössä ”faktakanavia”, joiden yksinomainen tehtävä on kertoa, jos esimerkiksi poliitikko esittää valheen tai muunneltua totuutta. Tämä netin vahti huolehtii, että mielipiteissä joutuu säilyttämään edes jonkinlaisen johdonmukaisuuden. Ei hassumpi idea. Toisaalta se kertoo mielipideilmastosta, jossa valehtelu on jo ehtinyt muodostua rasitteeksi.
Kansalaisten asiantuntijuutta käytetään varmaan tulevaisuudessa yhä enemmän suoran demokratian osana. Kysymys on pelisääntöjen luomisesta. Silloin mielipiteet kanavoituisivat sekavasta kuorosta enemmistömielipiteinä päättäjien ja heidän valmistelukoneistonsa pureksittavaksi. Mielenkiintoisia kokeiluja on meneillään.
tämä blogi: www.historiajatkuu.blogspot.com
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti