torstai 1. elokuuta 2013

Sosiaalidemokratia palaa alkujuurilleen?

Suomalaista Lari Kangasta haastateltiin A-studiossa. Mies toimii nykyisin yrittäjänä Etelä-Afrikassa. Etelä-Afrikkaan hän haluaisi viedä Suomesta sen suuret saavutukset, miesten ja naisten välisen tasa-arvon, tuloerojen vähäisyyden, koulutusjärjestelmän ja rehellisyyden. Mies ilmoitti olevansa sosiaalidemokraatti.

Entä mitkä asiat hän olisi halunnut poistaa Suomesta? Näitä olivat sisäänpäin kutistumisen tunnelma, sulkeutunut pysähtyneisyys ja sen, että olemme ajautuneen elämään edellisten sukupolvien säästöillä. Hän epäili, että EU:n vastareaktiona suomalaiset yrittävät kiivetä uudelleen puuhun. Mitä tästä opimme?

Kangas puhui yleensä Suomesta, mutta itse näen hänen sanansa kohdistuvat ainakin osittain sosiaalidemokraatteihin tarkoittipa hän sitä tai ei.

Nyt Ben Zyskowicz vitsailee tosissaan, että tavoitteeksi pitäisi asettaa sosiaalidemokraattien Forssan puoluekokouksen (1903) hengessä kahdeksantuntinen työpäivä tarkoittaen, että Suomen selviytymisen nimissä työaikaa pitäisi pidentää työehtosopimusten määrittämästä työajasta 7 tuntia ja osia. Tämä voitaisiin ”kääntää” sosiaalidemokraattien kielelle eli kehotukseksi palata yhteiskunnallisten innovaatioiden ja vastuullisuuden tielle. Ruotsin kokoomuslainen pääministeri luikautti, että hän on sosiaalidemokraatti, mutta sosiaalidemokraatit itse ovat unohtaneet aatteensa. Sekä Ruotsissa että Suomessa oikeistopuolueet ovat ilmoittaneet olevansa työväenpuolueita. Presidenttikin on meillä työväen presidentti ainakin vaalikampanjansa mukaan. Eipä ole sosiaalidemokraateilta puuttunut ”kannatusta”.

Olen joskus esittänyt puolitosissani, että pitäisikö SDP:n ottaa käyttöönsä kokoomuksen 1960-luvun slogan ”dynaaminen konservatismi”, ovathan työväenliikkeen suuret tavoitteet toteutuneet ja niitä on nyttemmin ryhdytty puolustamaan aggressiivista uusliberalistista kapitalismia vastaan.

Vitsailut sikseen. Mikään aate ei elä uudistumatta, mutta jo pitkän aikaa on näyttänyt, että demareilta puuttuu veto. Samaan aikaan sosiaalidemokraattien tontille on pyrkimässä kokoomuksen lisäksi perussuomalaiset. Työväki on muuttunut konservatiiviseksi omia etuja puolustavaksi joukoksi ilman yleviä periaatteita. Pragmaattiset soinilaiset ovat tarttuneet pintademareihin lujalla otteella. Sosiaalidemokraatteihin aiemmin kytketty solidaarisuusaate on hukkunut johonkin. Työväen aatteeseen kuulunut me-henki, jolla kollektiivisesti haettiin parannusta työväen oloihin on kadonnut nykyisen yksilöllisyyden tieltä.

Onhan demareilla toki ammattiyhdistysliike, vai onko? Sanoisin, että tällä hetkellä enää nimellisesti. Demarius on ikään kuin kuori, jonka alla voi lymytä ja ajaa omia etuja työnantajien kiusaksi.

Pitäisikö siis demarien yrittää vallata uudelleen vanhat asemansa kokoomuslaisilla ja perussuomalaisilla strategioilla? Tuskinpa. En nimittäin usko, että vanha solidaarisuus on kadonnut mihinkään, vaan muhii pinnan alla. Se täytyisi kaivaa esille, vaikka aikojen muuttumiseen menisi muutama tovi. The Times They Are a-Changin’!

SDP:n suuri haaste on siinä, että se on onnistunut tavoitteissaan. Yhteiskunta on muuttunut ”sosiaalidemokraattiseksi”. Kaikki puolueet kannattavat yhteiskunnan laajaa osallistumista palvelujen järjestämiseen. Lähes koko puoluekenttä on valinnut keskitien sosialismin ja kapitalismin välistä. Ja niin kovasti kuin oikeisto vastusti hyvinvointiyhteiskunnan rakentamista 1950- ja vielä 1960-luvulla! Onko siis sosiaalidemokratia tehnyt tehtävänsä ja saa mennä?

Voiko ”kasvupoliitikko” ja ”kriisipoliitikko” olla yksi ja sama henkilö? Nykyisessä kriisissä tarvittaisiin irtiottoa vanhoista tottumuksista. Ongelmat jakautuvat karkeasti kahtia: suuri osa ongelmista tuppaa meille kansainvälisistä lähteistä, mutta osa haasteista – ne, joilla pitäisi reagoida globaaleihin paineisiin – kumpuaa omista muuttumattomista rakenteista. Suurin osa poliitikoista - puolueesta riippumatta - kehittää ”peitemuutoksia” ongelmiin so. yrittää mahdotonta kompromissia kuvitellun kansan tahdon ja todellisen muutostarpeen välillä. Demareiden nykyjohto on ripustautunut henkisesti kasvustrategiaan, vaikka tietenkin sopeutuu jotenkuten realiteetteihin. Ratkaisukeskeinen kriisistrategia - se ”kriisipoliitikko” - puuttuu.

Talouden keinovalikoimasta puuttuu kansallinen tupla-D eli devalvaatiodoping (euro kyllä devalvoituu kun menee riittävän huonosti!). Rahat on otettava onnistuvista – mutta riskaabeleista – investoinneista tulevaisuuteen ja kansalaisten selkänahasta. Onko demareilla valmiutta kumpaankaan?

Jotenkin minulla on käsitys, että edellä esitetyt syyt eivät riitä kuvaamaan demarien ongelmia. Epäilen, että kansalaisten keskuudessa on syntynyt eräänlainen syntipukkiteoria, jossa Musta Pekka on jaettu demareille. Kollektiivinen vastuu Suomen talouden ”huonosta” menestyksestä on kaadettu yhden tahon, demarien niskaan: selvittäkää sotku, kun olette yhteiskuntajärjestelmän symboleja!

Demarit voivat kiittää Zyskowiczia siitä, että hän osoitti, mistä päin uudistuvia aatteita pitää hakea: ikivanhasta Forssan ohjelmasta vuodelta 1903! Häneltä voisi samalla kysyä muidenkin Forssassa hyväksyttyjen tavoitteiden kannatusta. Forssan puoluekokouksesta tulee kuluneeksi sopivasti 110 vuotta 17-20.8.2013.

Forssan ohjelmasta voisi poimia esille joitakin avainkohtia. Leikitäänpä ajatuksella, miten niitä voisi soveltaa nykypäivään demarien näkökulmasta.

Kansainvälisyys ja solidaarisuus

Forssa: 1903: ”Sosialidemokraattinen puolue….tuomitsee kaikki kansojen etuoikeudet samoin kuin syntyperän, sukupuolen ja varallisuuden etuoikeudet….”

Minä: Suuressa populistisessa vyöryssä kansojen välinen solidaarisuus on unohtunut. Demarit ovat liittyneet useimpien muiden puolueiden kuoroon ja vastustavat maahanmuuttoa. Alkujuurille palaaminen on perusteltua.

Sairaanhoito ja terveydenhuolto

Forssa 1903: ”Sairaanhoito.…. (tulee toteuttaa) kunnan kustannuksella”…. ”Kunnan työt on teetettävä ilman välikäsiä”. ”Terveydenhuolto tulee saattaa valtion ja kunnan asiaksi”.

Minä: Suomalainen terveydenhuoltojärjestelmä on hajoamassa ja muuttumassa amerikkalaistyyppiseksi vakuutuspohjaiseksi järjestelmäksi. Ja juuri kun amerikkalaiset itse hakevat hajurakoa nykyiseen järjestelmäänsä! Suuret pääomasijoittajat hallitsevat osaa terveydenhuollosta samalla kiertäen veroja holding-järjestelyjen kautta. Entä jos lujitettaisiin vaihteeksi yhteiskunnan roolia? Tässä Jutta Urpilainen on ollut aloitteellinen.

Työllisyys ja työttömyys

Forssa 1903: ”Kunnan on hankittava asujamilleen riittävästi työtä ja riittävä alin palkka…”

Minä: Forssassa korostettiin yhteiskunnan vastuuta työllistämisessä ja palkan riittävyydessä. Tavoite ei ole yhtään väljähtänyt. Asumiskustannukset tuhoavat monen ihmisen talouden, mikään palkka ei tahdo riittää. Valtion, kuntien ja yksityisten on yhdessä pyrittävä löytämään uusia työpaikkoja. Demarit voisivat ottaa sillanrakentajan roolin.

Lainsäädäntö ja demokratia

Forssa 1903: ”(On tarjottava) välitön lainsäädäntöoikeus kansalle….”

Minä: Kansalaiset ovat vieraantuneet välillisestä demokratiasta. Painopisteen siirto välittömän demokratian suuntaan ja keinoihin on perusteltua (vrt. Lohja). Tämä voisi olla demokratian toimivuuden ”uusi Forssa”.

Asuntopula

Forssa 1903: ”Työväen asuntopulan poistamiseksi on kuntain rakennettava riittävästi ajanmukaisia asuntoja sekä edistettävä yksityistä yritteliäisyyttä sillä alalla….”

Minä: Yksi kaikkein kiperimpiä puutteita, joka on maksanut demareille ääniä ja rutkasti. Määrätietoinen, systemaattinen, ratkaisuihin pyrkivä linja on pahasti rämettynyt. Uudelle selkeälle ohjelmalle on sosiaalinen tilaus. Forssassa korostettiin yksityisen ja julkisen yhteistyötä….

Uskonnon harjoittaminen

Forssa 1903: ”Uskonto on julistettava yksityisasiaksi”

Minä: Periaate voisi olla: jokainen saa tulla autuaaksi haluamallaan tavalla. Uskonnolliselle suvaitsevaisuudelle on selkeä tilaus. Myös uskonnottomat ihmiset tarvitsevat tukipuolueen. Forssan päätöksistä useimmat on toteutettu, mutta kirkon ja valtion ero ja uskonnonopetuksen poistaminen koulusta odottavat toteuttajaa….

Perusopetus

Forssa 1903: ”(Voimaan pitää saattaa) yleinen koulupakko”

Minä: Koulutoimen säästöt ovat yhteiskunnallista tuhlausta myöhemmässä iässä. Peruskoulun käyminen tulisi saattaa tuetun opetuksen keinoin motivoivaksi myös heikoimmille oppilaille. Kymppiluokan ajatusta tulisi muuttaa erittäin käytännönläheiseen suuntaan. Koulutus oli (ja on) eräs ns. must-aiheista demareille. Krista Kiuru on oikeilla jäljillä. Sivistysajatus on koko työväenliikkeen peruspilari.

Suhtautuminen alkoholin käyttöön.

Forssa 1903: ”Yleinen kieltolaki (voimaan)”

Minä: Tuntuu tietenkin vieraalta tämän päivän näkökulmasta. Kuitenkin uudelle raittiusliikkeelle on sosiaalinen tilaus jo kansanterveydellisistä syistä – suvaitsevaisuus muistaen. Uskaltavatko demarit ottaa haasteen vastaan?

Yrittäjyys

Forssa 1903: ”(Ilmaistaan tuki) itsenäisille pikkuteollisuudenharjoittajille.”

Minä: Alkuperäinen työväenaate ei ollut yritysvastainen. Aikojen saatossa demareita ei enää pidetty yrittäjäpuolueena. Selkeä sauma demareille ajaa pienyrittäjien asiaa on esim. sosiaaliturvan kehittäminen ja verotuksen kannustavuuden miettiminen uusiksi.

Naisen asema

Forssa 1903: ”Kaikkien rajoitusten poistaminen, jotka asettavat naisen yleis- tai yksityisoikeudellisessa suhteessa ala-arvoisempaan asemaan kuin miehen.”

Minä: Demareiden keskeinen kannattajajoukko koostuu pienipalkkaista naisista palveluammateissa. Juuri tässä ryhmässä tasa-arvokysymyksillä on kysyntää. Selkeä sauma demareille edetä.

Tämän blogin osoite: www.historiajatkuu.blogspot.com

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti