Väite: meillä on liian kalliit asunnot. Vastaväite: asuntojen hinnat ovat historiallisessa katsannossa kohtuuhintaisia. Väite: meillä on asuntokupla. Vastaväite: ei ole, vaan ihmisten tulotaso riittää hyvin peittämään asuntojen hintojen nousun. Väite: meillä on kotitalouksilla liian suuret asuntovelat. Vastaväite: ei pidä paikkaansa, ihmisten tulot riittävät hyvin velkojen maksuun, kunhan vain työ säilyy.
Tämä on tyypillinen väittelyketju. Olen omalta osaltani tuonut esille lukuisia kertoja tässä blogissa, että liian korkeilla asuntojen hinnoilla ja liian suurilla veloilla aiheutetaan paljon hallaa kotitalouksille.
Suuri osa ihmisistä, jotka hyväksyvät väitteen, että asuntojen hinnat ovat liian korkealla, käyttävät perusteena pääkaupunkiseutua kehyskuntineen. Tästä johdetaan liian kalliin asumisen argumentit: työpaikat ja asuminen eivät osu yksiin, asuntojen niukkuus johtaa korkeisiin hintoihin, kaavoituksessa ei ole onnistuttu, yhdyskuntarakenne on liian hajautunut. Kaikki on totta.
On myös paljon muita syitä. Meillä on liian alhaiset lainakorot. Hyvin matalat korot ovat talouden sairaus, eivät ilon asia. Asuntoja hankitaan matalien korkojen ja niihin kiinnitettyjen lainakorkojen vähennysoikeuksien takia runsaasti. Maltti vaurastua puuttuu. Pyrkimykset lisätä omaa säästöosuutta ovat valuneet hukkaan. Ainakin on ollut kumman hiljaista. Aiemmat sukupolvet ovat joutuneet säästämään asuntoa varten ja viivästyttämään vaurastumista, nyt se ei enää näytä onnistuvan.
Korkeat asuntojen hinnat ja isot lainat estävät ihmisiä kuluttamasta muutoin, joka olisi välttämätöntä nykyisessä talouden anemiassa. Rahat ovat kiinni seinissä. Kansantalous kärsii ja työttömyys lisääntyy.
Velat ovat polarisoituneet. Julkisuudessa esitetyt luvut ovat keskiarvoja tai kokonaismääriä (kotitalouksien lainat ovat 115 mrd euroa ja asuntolainat tästä 87 mrd euroa). Isoja lukuja, mutta eivät kerro oikeastaan mitään. Jos lainaosuus on käytettävissä olevista kotitalouden tuloista 300-500 prosenttia, tulisi hälytyskellojen soida. Samaan aikaan meillä kotitalouksista käsittääkseni 40 prosenttia on velattomia.
Tämän päivän problematiikkaan liittyen voitaisiin todeta, että palkankorotuksiin ei olisi oikeastaan varaa, mutta juuri kallis asuminen, työpaikojen sijoittuminen etelään ja isot asuntolainat pakottavat suuren joukon ihmisiä vaatimaan tuntuvia palkankorotuksia. Järki kuitenkin voittanee tällä kertaa.
Korkeiden asuntojen hintojen ja asuntolainojen kritiikki torpataan säännönmukaisesti. Harva tuntuu ajattelevan asiaa kotien taloudellisen liikkumavaran kannalta. Monilla ei ole mitään puskuria käytettävissään. Velat sidotaan usein työssä pysymiseen. Riittää, kun on työpaikka niin asiat rullaavat. Talous on tosiasiassa kireällä kuin viulunkieli.
Asuntojen hintojen noususta johtuvat myös liian korkeat vuokrat. Asumistuki ei riitä pienituloisille, vaan asuntomenojen kalleuden takia joudutaan muuta elämistä paikkamaan toimeentulotuella. Viimekätisestä tuesta on tullut ensikätinen tuki.
Puheet kansalaispalkasta tahtovat kumoutua siihen, että mikään kansalaispalkka ei riitä kattamaan asuntojen kalleutta, tarvitaan siis lisäksi asumistukea ja toimeentulotukea, koska muuhunkin elämiseen pitää jäädä rahaa! Työn tarjontaa pitää lisätä sanovat Liikanen, Vartiainen ja Korkman. Taustalla häämöttää Saksan malli tuetusta työstä alepalkoilla. Palkkojen alentaminen ja kalliit asunnot on huono yhtälö.
Mitä pitäisi tehdä? 1) Pankkien korko-ale pitäisi saada loppumaan, 2) Asuntolainaan tulisi kiinnittää selkeästi määritelty omavastuuosuus 2) Korkojen vähennysoikeutta tulisi määrätietoisesti vähentää (hyvällä alulla ollaan), 2) Maankäyttöön tulisi soveltaa poikkeavia keinoja kaavoituksen tehostamiseksi (tulisi ratkaista yhtälö: käytettävissä paljon maata, mutta kalliilla hinnalla), 3) vaurastuminen voi tapahtua myös maltilla, elämme keskimäärin lähes 80 vuotiaiksi, 4) omistusasumisen ideologista siunauksellisuutta tulisi heikentää asumismuotoja monipuolistamalla (finanssikriisin yksi keskeisistä syistä oli George Bushin yritys luoda ”ownership society” omistusasumista lisäämällä), 5) verotuksellisin ym. keinoin tulisi pitää koko maa asuttuna, jolloin kaikki työpaikat eivät valu etelään.
Näiden kaikkien toimien edellytyksenä on, että talouden pyörät saadaan pyörimään. Väestön taloudellinen polarisoituminen tulee samalla estää, kun jaettavaa - mahdollisesti - tulee lisää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti