Kuka huijaa ja ketä?

EU:n ulkoministerit ovat pohtineet keinoja vastata Venäjän käymään informaatiosotaan. Keskustelun katalysaattorina toimii Ukrainan konflikti.

Englannin, Liettuan, Tanskan ja Viron ulkoministerit ovat herätelleet kollegojaan EU:n vastapropagandaan. Tuomioja - vaikka tunnistaakin Venäjän asettamat haasteet – ei innostu ”vastapropagandakanavan” perustamisesta, mikä onkin oikein. Jos näin meneteltäisiin sorruttaisiin samaan, mihin venäläisetkin.

Ulkoministeri Tuomioja näkee ongelman lähinnä Venäjän omia kansalaisia koskevana. Miten Venäjällä varmistetaan moniarvoinen tiedonvälitys?

Meitä suomalaisiakin koskee Venäjän ulkopuolella olevan väestön informointi. Mistä se saa tietonsa? Onko se vain Venäjän median varassa? Tämä lienee jokaisen maan omissa käsissä. Mielestäni Suomi voi tässä toimia esimerkkinä, sillä meidän venäjänkieliset uutisemme – joita seuraan harva se päivä – ovat informatiiviset ja objektiivisuutta tavoittelevat.

Venäjän harjoittama propaganda on niin räikeää, että laajan yleissivistyksen maassa, kuten Suomessa sillä on suurin piirtein samat mahdollisuudet mennä läpi kuin Moskovan Tiltulla sodan aikaan. Tiltua ei edes sensuroitu suomalaisilta sotilailta. Totta kai on myös hienovaraisempaa mielipideilmaston manipulointia, jonka kohtaaminen on haasteellisempaa. Silti olisin varsin luottavainen suomalaisten tapaan ja kykyyn käsitellä saamaansa tietoa.

Jotain tässä informaatiosodassa on, joka herättää huomiotani. Annetaan kuva, että Venäjä yksinomaan harjoittaa sitä, mutta ”oma” puoli edustaa objektiivista tiedonvälistystä. Niinkö? Netti on täynnä ”vastapropagandaa”. Sitä on niin paljon, että epäilen vihamielisen informaation leviämisen haittaavan normaalia kanssakäymistä Venäjän kanssa. On tärkeää valottaa informaatiosodan luonnetta ja pyrkiä näkemään se ”rintamien” molemminpuolisena ilmiönä - ja ilman mitään ”vastapropagandaelintä”. Venäläinen propaganda on räikeää vääristelyä ja valehtelemista. Suomalainen on hienovaraisempaa ideologista asenteellisuutta.

Suomalaisen tiedonvälityksen yksipuolisuus ei koske niinkään tiedon välittämistä ajankohtaisista tapahtumista, vaan taustojen paljastamista ja Ukrainan kaltaisten kriisin jatkoseuraamuksia. Ei pureuduta tarpeeksi syvälle asioihin. Mieluiten lähetetään lännen määrittämää totuutta miettimättä kriittisesti sen sisältöä ja rehellisyyttä. Vieläkään ei ole esimerkiksi tiedossa, mitä kaiken kaikkiaan tapahtui Maidanin aukiolla helmikuussa 2014. Mikä oli fasistiryhmien rooli, ja mikä oli Naton mahdollisten tukitoimien rooli mellakoissa?

Venäjän uhkaa Suomelle paisutetaan ja luodaan kuva, että liittoutuminen on ainut tie ulos vaaroista. Onneksi useimmat suomalaiset ovat osoittaneet hyvää paineensietokykyä ja säilyttäneet viileyden propagandasodan keskellä.

Yleisemmällä tasolla kantaisin huolta tiedotusvälineiden keskittymisestä harvojen käsiin lehtisulautumisten kautta ja median digitalisoitumisen aiheuttamasta lehtitalojen taloudellisesta ahdingosta. Seurauksena on ollut median omistusten ideologinen yksipuolistuminen, joka heijastuu asenteellisena kirjoitteluna (lue: ei objektiivisuutta tavoittelevana) kansainvälisistä konflikteista ja niiden seurauksista.

Helsingin Sanomat on ilmoittanut tukevansa Suomen Nato-jäsenyyttä (2006). Koska Ukrainan tilanteen takia Nato-keskustelu on konkretisoitunut, on HS:n kaikkiin artikkeleihin, jotka sivuavat turvallisuuspolitiikkaa liitettävä varaus lehden Nato-tuesta. Sen uutisointi ei siis ole ”sitoutumatonta”, eikä ”objektiivisuuteen pyrkivää”. Tämä on lukijoiden syytä ottaa huomioon. Pidän lehden linjaa erikoisena, koska se rikkoo HS:n sitoutumattomuuden perinteen.

Käsite ”sitoutumattomuus” on käytännössä menettänyt merkityksensä, koska lehdet toki voivat valita ottavatko kantaa jonkin asian puolesta vai eivät. Tällä hetkellä pidän lähinnä sitoutumattomuuden ihannetta olevana tahona Yleä.

PS

Helsingin Sanomat kertoi presidentin ja ulkoministerin ”puuttuneen” Viron ilmaharjoitukseen. Joku siis on vuotanut keskustelun UTVA:sta Hesariin! Vuoto on ollut joko vuotajan tai vuodon vastaanottajan tai molempien etu. Keskustelut UTVAssa ovat luottamuksellisia. Jos vuotoa ei olisi tapahtunut, tämäkin asia olisi voitu käsitellä ilman kohua. Jonkun tahon tarkoitus on ollut, että tästä pitää nostaa kohu.

Kuka UTVA:sta on vuotanut? On onnetonta, jos (ja kun) taustalla käydään taistelua Suomen ulkopoliittisesta linjasta. Tulkitsen niin, että vuotajan tarkoitus oli olla pahansuopa presidenttiä ja ulkoministeriä kohtaan.

Alkuperäinen kutsu harjoitukseen on tullut amerikkalaisilta suullisesti suomalaisille sotilashenkilöille! Näin sitä ilmaharjoituksia järjestellään! Alkaa olla rutiinitouhua, kun ei ilmeisesti ole viitsitty välittää viestiä puolustusministeriöön. Mutta tarinahan jatkuu…..