Paul Krugman kertoo parissa viimeisimmistä New York Timesin kolumneistaan (kts. esim. ”Voodoo Time Machine”), kuinka republikaaneilla alkaa olla vaikeuksia selittää, miten talous on toipunut finanssikriisisin jäljiltä - ja täysin vastoin heidän odotuksiaan. Talouden piti päinvastoin vajota syvään anemiaan demokraattien toimenpiteiden johdosta.
Amerikkalaisessa poliittisessa keskustelussa ilmenee hämmentäviä piirteitä. Paikka paikoin tulee mieleen ”venäläinen” käsitys todellisuudesta: jos mielessä syntynyt kuva ei vastaa todellisuutta, muutetaan todellisuutta.
Pääsyytettynä heikosta taloudesta oli aikanaan tietenkin Barack Obama. Presidentillä on kuitenkin kovin vähän tekemistä useiden talouden tendenssien kanssa. Julkinen keskustelu koostuu epäuskottavuuksista.
Selitykset, miksi on mennyt paljon paremmin kuin piti, ovat uskomattomia. Senaatin republikaaninen enemmistöjohtaja on selittänyt, että taloudella menee paremmin, koska ennen syksyn kongressivaaleja alettiin odottaa uutta ”pelastavaa” republikaanista kongressia!
Sitten ovat erikseen salaliittoteoriat: jopa Niall Ferguson väittää, että inflaatiolukuja on hallituksen taholta manipuloitu. Samoja epäilyjä on terveydenhuoltouudistuksesta: ”they are cooking the books” (republikaanisenaattori).
Obamacaresta on saatu todella positiivisia tuloksia. Silti Paul Ryan selittää, että Obamacare on ”sortumassa oman painonsa alle”. Republikaaneja raivostuttaa valtavassa hankkeessa onnistuminen.
Ja edelleen: Keskuspankki Fedin politiikan on väitetty johtavan korkeaan inflaatioon jo neljän vuoden ajan. Mitään tällaista ei ole tapahtunut. Nyt republikaaneilla on valta kongressissa, jonka he saivat haltuunsa juuri ennen kuin positiivisia tuloksia alkoi virrata taloudesta.
Krugman esittää ajatuksen, että on syntynyt poliittinen alakulttuuri, jossa ideologia sivuuttaa tosiasiat. Ideologian ytimenä on, että hallitus ja sen toimenpiteet ovat pahasta (”paha” ulottuu ilmastopolitiikkaan, finanssipolitiikkaan, rahapolitiikkaan, terveydenhuoltoon…..). Luotaan tämän ajattelun lähtökohtia tulevassa kansakunnan isähahmoja (Founding Fathers) käsittelevässä blogikirjoituksessa tuonnempana.
Talouden oikeistolaisten fundamentalistien mielestä Supply-Side Economics on voimassa riippumatta siitä, mitkä ovat faktat. Tosiasiat eivät näytä merkitsevän mitään. Hallitusta kohtaan tunnetaan suoranaista vihaa oikealla. Talous on perusteellisesti ideologisoitu paitsi teekutsuliikkeen piirissä niin laajemminkin republikaanien joukoissa. Viimeksi George Bush vanhempi puhui voodoo-taloudesta viitatessaan edeltäjäänsä Ronald Reaganiin. Viime aikoina voodoo-talous on näyttänyt palaavan, jos se nyt milloinkaan on ehtinyt kadota.
On hämmentävää arvioida tapahtumia. Olemmeko todella kokemassa politiikan alakulttuurin, joka sivuttaa faktat ja luottaa vain omaan oppijärjestelmään. Tällaista nähtiin viimeksi, kun sosialismin heikkoja tuloksia selitettiin sillä, että ”hyvää kannattaa odottaa”.
Tiedotusvälineiden rooli on mielenkiintoinen. Amerikkalainen, joka seuraa pelkästään Fox Newsin kautta maailman tapahtumia saa täysin ideologisoidun käsityksen tapahtumista. Voidaan puhua suoranaisesta dogmatismista.
Jotkut yhteiskuntatieteilijät ovat sitä mieltä, että uudistusten vastustajat ovat taantumuksellisia, jotka katsovat hallituksen toimenpiteiden rikkovan perinteisen hierarkian mukaisen ajattelun. Ajatellaan, että kansakunnan turvallisuus vaarantuu uudistuksissa, vaikka uudistustoimenpiteiden tavoite on nimenomaan turvallisuuden lisääminen.
Obaman kansakunnan tila -puhe oli myrkkyä republikaanien toiveille saada omaa agendaansa julki. Pysyvätkö he epäuskottavan ideologiansa takana vai ymmärtävätkö he vihdoin realiteetit?
Stephen Gill on levittänyt käsitettä latvustotalous selittämään kapitalismin nykyistä olomuotoa. Pahoin pelkään että yhdysvaltojen nykyinen menestys on pelkästään tällaista synteettistä pääomataloutta. Tuottavuuden kasvu ja teknologinen kehitys on aiheuttanut tällaisen tilanteen. Kotoinen esimerkki , aikaisemmin metsänomistajien myytyä puuta tarvitiin kaupanhierojaa ,palstansuunitteliaa, tekomiehiä jakomiehiä ,ajomiehiä, uittajia loputon joukko kustannusten aiheuttajia, mutta asamalla yksityinen vauraus lisääntyi. Nykyisin yksi yritys hoitaa puun kannolta tehtaalle. Pääomatalous vain vahvistuu. Palveluiden lisäminen on tuonut matalapalkka ogelman, ja kustannuksia sysätään hyvinvointiyhteiskunnan harmiksi.
VastaaPoista