Herään mökilläni valoon, joka osuu kuusen latvoihin. Huikean kirkas aamu. Täytyy ihastellen kehua, koska kovin usein näitä aamuja ei tälle keväälle ole suotu. Sitten seuraa kierros pihalla kameran kanssa. Kello on viiden ja kuuden välillä. Linnut ovat pirteimmillään, niitä on mukava seurata ja kuvata. Otan kuvia 50-, 100 tai 200-kertaisella (4800 mm) zoomilla tunnistamismielessä Aamupuuhiin kuuluu laiturin puhdistus lintujen jätöksistä, en harmittele, sillä olen tottunut tähän. Samalla voi tarkkailla ympäristöä. Vastarannalla taitavat nukkua vielä, vaikka juuri 90 vuotta täyttänyt enoni onkin aamunvirkku. Rantanaapurit ovat saunoneet pitkän kaavan mukaan ja uinuvat vielä sikeästi.
Laiturilla huomio kiinnittyy isokoskelopesueeseen, jossa on emon lisäksi peräti yhdeksän poikasta. Viime kesänä pesintä ei onnistunut kovinkaan hyvin, mutta nyt olosuhteet tai sattuma ovat olleet suotuisat.
Linnuilla taitaa olla vuorosysteemi, sillä hetken kuluttua ilmestyy paikalle sinisorsapoikue, jossa on myös yhdeksän poikasta. Sorsat hakevat minulta namupalaa, mutten anna. Ranta on matala ja ravinnerikas, joten ruokaa on yllin kyllin.
Sorsat nousevat laiturille hetkeksi pelkäämättä minua. Ne kunnioittavat enemmän parin kymmenen metrin päässä olevia joutsenia, jotka työntävät pitkän kaulansa pohjaan tuon tuosta. Arkoina ne eivät tule lähelleni eikä sorsillakaan ole kiire mihinkään. Jonkin sisäänrakennetun koodin perusteella isokoskelo on sorsaa paljon varovaisempi lintu.
:::::::::::::::::::::::::::::
Palaan mökkitupaan ja päätän katsoa uutiset netistä. Silmiin osuu tuore haastattelu, jossa Vladimir Putin kertoo italialaiselle lehdelle, että ”vain hullu” kuvittelee, että Venäjä voisi hyökätä yllättäen lännen kimppuun. Voin kuvitella kuinka moni sanoo, että ”taas se valehtelee”. Yhtä naiivia on tietenkin kuvitella, että ”nyt se vihdoin on ottanut lusikan kauniiseen käteen”. Kansainvälinen kriisi kehittyy hitaasti aste asteelta eikä Putin sitä tietenkään kiellä. Juupas-eipäs -tilanteessa Putin toistaa, että hän kunnioittaa Minskin sopimusta, että hän haluaa Itä-Ukrainasta itsehallinnollisen alueen, että Venäjästä maalataan lännessä kuvaa peikkona poliittisista tarkoituksenmukaisuussyistä jne.
Hän syyttää jälleen vastapuolta (josta hän käyttää nimeä kumppani, ”partner”) epäammattimaisista toimenpiteistä. Tällä hän tarkoittanee, että lännessä olisi pitänyt tietää, miten tärkeä Ukraina on Venäjälle (siis, että sen sijalla ei ole epäystävällistä länteen sitoutunutta valtiota). Lännessä ei ymmärretty niitä varoituksia, joita Venäjältä annettiin.
Lännessä sen omia toimia Ukrainassa pidetään liberaalin demokratian mukaisina, vaikka Ukraina tuskin täyttää miltään osin - vähänkään kriittisesti arvioiden - kansanvallan tunnusmerkkejä. Lännen liberaalin demokratian kuorien sisään on ollut helppoa ujuttaa omaan etuun tähtääviä pyrkimyksiä. Varsinkin Yhdysvaltain republikaanit ovat olleet horjuttamassa herkkää tasapainotilaa.
Kaikki edellä oleva voidaan tietenkin leimata propagandaksi. On siinä sitäkin, mutta itse olen omaksunut käsityksen, että Putinin politiikka on ensisijassa puolustuksellista. Molemmin puolin tarvitaan sitä kuuluisaa toisen asemaan asettumista , ”emphathize with your enemy”, kuten Robert McNamara sen sanoi.
Kun luin italialaisilehden alkuperäisen haastattelun kokonaan Putin kotisivuilta, kieltämättä hämmennyin. Puhuuko nyt aggressiivinen maailmanvalloittaja vai maailmantilanteesta syvästi huolestunut valtionpäämies?
Olisikin tärkeää, että haastattelu julkaistaisiin kokonaisuudessaan myös suomeksi. Se antaa kuvan, miten Putin asiat näkee – ja tällä kertaa hän vaikuttaa avomieliseltä.
Poimin tähän muutamia kohtia haastattelusta. Putin näkee venäläisten aggressiivisen sotilaslentokoneiden toiminnan vastareaktiona amerikkalaisten kylmän sodan jälkeen keskeytymättöminä jatkuneille lennoille pitkin Venäjän rajoja.
”Sometimes I am asked about our airplanes flying somewhere far, over the Atlantic Ocean. Patrolling by strategic airplanes in remote regions was carried out only by the Soviet Union and the United States during the Cold War. In the early 1990s, we, the new, modern Russia, stopped these flights, but our American friends continued to fly along our borders. Why? Some years ago, we resumed these flights. And you want to say that we have been aggressive?”
Ehkä on syytä vielä kopioida tähän se kohta Putinin haastattelusta, jossa hän viittaa Venäjän yllätyshyökkäyksen mahdollisuuteen (tai pikemminkin mahdottomuuteen) Naton kimppuun.
”As for some countries’ concerns about Russia's possible aggressive actions, I think that only an insane person and only in a dream can imagine that Russia would suddenly attack NATO. I think some countries are simply taking advantage of people’s fears with regard to Russia. They just want to play the role of front-line countries that should receive some supplementary military, economic, financial or some other aid. Therefore, it is pointless to support this idea; it is absolutely groundless. But some may be interested in fostering such fears. I can only make a conjecture.”
Kuin varmuuden vuoksi hän vielä torjuu tarpeettomana kaiken sen pelon, mitä lännessä tunnetaan Venäjää kohtaan. Hän kieltää kokonaan laajamittaisen sotilaallisen konfliktin mahdollisuuden. Tulee miltei epätodellinen tunne: tällaisten puheiden jälkeen neuvottelupöytään palaamisen pitäisi olla mahdollinen. Mutta totuus on tietenkin toisenlainen, suhteet ovat kietoutuneet niin monelle sykkyrälle, että kuluu vielä aikaa ennen kuin sopuun päästään ja silloinkin on tyydyttävä välttämättömimpään.
”Let me tell you something – there is no need to fear Russia. The world has changed so drastically that people with some common sense cannot even imagine such a large-scale military conflict today. We have other things to think about, I assure you.”
Kun ajattelee meneillään olevaa jännittynyttä tilannetta, ei tule ihan vähällä mieleen kriisiä, jossa ohipuhumisen määrä lännen idän välillä olisi ollut näin järkyttävän suurta.
Putinin puheen jälkivaikutus on esimerkki siitä, kuinka kauas länsi ja itä ovat loitontuneet toisistaan. Sanoilla ei näytä olevan merkitystä. Mielestäni Putinin puhe sivuutettiin kotimaisessa mediassa aivan liian kevyesti.
Sillä välin…..
Ajatuspaja Chatham House kehottaa varautumaan pahimpaan Venäjän kanssa. Saska Saarikoski kertoo Hesarissa, että taktisiin tappioihin (!) kyllästynyt Yhdysvallat aikoo pistää pelilaudan uusiksi: lisää kilpailua suurvaltojen välille! Saarikoski toteaa - Yhdysvalloissa käytävää keskustelua siteeraten - että ”Yhdysvallat on yrittänyt säilyttää status quon, mutta Venäjä haluaa muuttaa sitä”. Että siis Venäjän pitäisi kokea Naton eteneminen sen rajoille status quon ”säilyttämisenä”!
::::::::::::::::::::::::
Lähden rantaan, ovatkohan joutsenet vielä paikalla?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti