"Haluan ehdottomasti kertoa, mitä tapahtuu seuraavaksi"

Amerikkalainen ”asiantuntija” Edward Lucas on ilmoittanut Venäjän harjoitelleen hyökkäystä Baltiaan, Gotlantiin ja Ahvenanmaalle. Koska kuvittelen olevani ”asiantuntija” ilmoitan, että tiedot pitävät paikkansa. On totta, että Venäjä harjoittelee lähellä ja kauempana olevien kohteiden miehittämistä.

Lisäksi voin kertoa, että Venäjällä on suunnitelmat kaikkien Etelä-Suomen keskeisten kohteiden haltuunottamiseksi. Vielä haluan tuoda esille, että myös Yhdysvalloilla on strategiset suunnitelmat Suomen varalle.

On armeijoiden esikuntia, joissa upseerit työkseen suunnittelevat puolustus- ja hyökkäystoimia. Niin heidän pitääkin, koska heille maksetaan palkkaa siitä. Niin kauan kun he pitävät mölyt mahassaan, työ on hallinnassa, mutta kun he vuotavat tietoja erilaisille ”tutkimuslaitoksille” tai lehdistölle he kompromettoivat itsensä.

Ruotsalainen entinen armeijan korkea upseeri Karlis Neretnieksia vahvistaa vielä Edward Lucasin uhkakuvat Aftonbladetissa. Samalla hän viittaa puolustusvoimien resurssien puutteisiin: ”En haluaisi maalata piruja seinälle, mutta on sääli, että puolustuksemme on niin heikko” ja jatkaa: ”asia on pihvi kuudessa tunnissa.”

Aina voi sovitella ylleen sankariennustajan viittaa, jos vaikka onni kerrankin potkaisisi ja ennuste osuisi oikeaan. Ei tarvitse jälkiviisastella, kun viisastelee jo etukäteen!

Työ luo leimansa ihmiseen. Oma työ on useiden ihmisten mielestä kaikkein tärkeintä työtä. Suomalainen evp-majuri, joka kertoi 1970-luvun puolessa välissä yliopiston seminaarissa (jossa olin läsnä) kolmatta maailmansotaa valmistelevista toimista Kyproksen kriisin takia on esimerkki ihmisestä, johon aiempi työ oli jättänyt lähtemättömän jäljen.

Sitten on tutkimuslaitoksia, joiden tehtävänä näyttää olevan tietojen saaminen salaisista strategioista ja operaatioista. Jos tietoja ei saada tai saadaan vain osittaistietoa, vedetään tietyistä toimista johtopäätöksiä ja ne kerrotaan julkisuuteen oletuksina. Näillä saadaan sensaatioita aikaiseksi, koska media haluaa otsakkeillaan myydä omaa aviisiaan. Lisäksi tutkimuslaitokset perustelevat näillä ulostuloilla oman olemassaolonsa.

Kylmän sodan aikana CIA liioitteli dramaattisella tavalla Neuvostoiiton iskukykyä luodakseen itselleen etua ja voidakseen perustella rahoituksensa.

Erikseen on sitten propagandakoneistot, joiden tehtävänä on levittää perätöntä tai perällistä tietoa kuvitellun tai todellisen vihollisen aikeista. Myös nämä päästetään tarkoitushakuisesti ajoittaen julkisuuteen. Koneistot eivät tietenkään kerro, mikä tiedustelupalvelu heille maksaa, tiedot kerrotaan neutraalin oloisesti. Samat lähteet paisuttavat vihollisen sotilaallisen voiman ja propagandakoneiston suuruutta saadakseen itselleen paremman rahoituksen. Venäjä on ”täynnä” tällaisia trollitoimistoja. Niitä on Suomessakin ja niistä avoimesti varoitetaan.

Lännessä taas kysymys on puolueettomasta tiedonvälityksestä, jolla halutaan varoittaa kansalaisia vihollisesta, joka vaanii hyökkäysmahdollisuutta. Tavoitteena on myös luoda otollinen ilmapiiri sotilaalliselle liittoutumiselle. Jotta tähän päästäisiin kerrotaan vihollisen eksakteista aikeista. Uhan on tunnuttava uhalta.

Entä jos hyökkäysaikeet ovat tosia? Ei kai voi huitaista sivuun epäilyjä mahdollisen vihollisen aikeista? Sitä varten on oman puolustuksen oltava kunnossa, mutta ei silläkään tarvitse ruveta briljeeraamaan ja lobbaamaan järjettömiä etuja armeijalle. Entä sitten sanokaamme vaikkapa Vladimir Putinin puheet, joiden mukaan Venäjä ei uhkaa ketään? Kas näin: ”Vladimir Putin sanoi torstaina pidetyssä puheessaan, ettei Venäjällä ole minkäänlaisia aggressiivisia suunnitelmia muita maita kohtaan, eikä se uhkaile ketään”. Näin hän tuoreessa uutisessa vahvisti sen, minkä oli sanonut italialiselle lehdelle jo muutama viikko aiemmin. Haastattelua referoin aiemmin eräässä blogissani.

Mikä merkitys tällä on?

Ei kai mitään merkitystä. Se mitä Putin sanoo kerrotaan kyllä sanasta sanaan, mutta kommentoinnin osalta ollaan merkitsevän hiljaa. Putin puheet eivät kuulu agendaan, ne sivuutetaan siltä pohjalta, että ”valehtelee se kuitenkin” tai ”tuosta nyt ei tarvitse välittää, kyllä me tiedämme, mitä on meneillään”. Sitä paitsi Putin ymmärtämättömyyttään puhuu täysin ristiin sen väitetyn uhan kanssa, jonka hän on itse väitetysti aiheuttanut. Hänen ei yksinkertaisesti saa puhua noin.

Ketä sitten kannattaa kuunnella? Mielestäni Pekka Visurin kiihkottomat analyysit ovat parasta kuunneltavaa ja luettavaa, mitä tiedän. Ei Visuri rauhaa lupaa, mutta ei hän myöskään sotaa lietso niin kuin monet edellä esille tuodut tahot.