Brommelsin sote-lupaukset

Asiakkaan valinnanvapautta ja monikanavarahoituksen yksinkertaistamista selvittävän ryhmän puheenjohtaja professori Mats Brommels toteaa Helsingin Sanomien haastattelussa (12.7.2016), että yritysten aggressiivista verosuunnittelua eli veronmaksun kiertämistä siirtämällä voittoja matalamman verotuksen maihin voidaan parhaiten torjua ”julkisuuden kautta”: ”Valinnanvapauden toteutuessa asiakkaat voivat äänestää jaloillaan eli hylätä tuottajan, joka kiertää veroja”.

Paljonpa siirretään vastuuta sote-palvelujen käyttäjälle. Asiakkaan täytyy seurata suurten kansainvälisten firmojen kirjanpitoa ja kirjanpitotemppuja voidakseen reagoida Brommelsin esittämällä tavalla.

Minusta tässä siirretään vastuuta, joka kuuluu valtiolle, tavallisen sote-asiakkaan kontolle. Suoralta kädeltä sanoisin, että tämä on liikaa vaadittu. Kyllä valtion itsensä täytyy huolehtia verosaatavistaan ja niiden kontrolloimisesta, kuten myös oikeudenmukaisuuskysymyksistä. Asiakas keskittyy palvelun hankintaan.

Jotenkin Brommelsin suhtautumisesta tulee mieleen ylemmyydentuntoinen asenne: asiakas selvitköön oikeudenmukaisuuskysymyksistä. Ns. mökin mummon arvostelukyky voi joutua koetukselle, jos hänet valinnanvapauden ihannoinnissa pannaan arvioimaan verokeidasmenettelyä. On aivan oleellista ymmärtää, että kysymys ei ole pelkästään Brommelsin mainitsemasta budjettikontrollista. Budjettikontrollilla säädellään - jos siinä onnistutaan - valtion menotaloutta, mutta nyt on kysymys siitä, että kansainvälinen yritys voi ohjaamalla verotusta kevyen verotuksen maihin parantaa kilpailukykyään kotimaisiin toimijoihin nähden. Julkisen sektorin kilpailukyky on yksi liipaisimella olevista asioista. Pystyykö se taistelemaan kilpailukykyisesti kansainvälisiä konglomeraatteja vastaan, joilla pelin säännöt ovat erilaiset.

Meillä puhutaan kovasti verokeitaiden kuriin laittamisesta, mutta tästä ei ole käytettävissä vielä kovin vakuuttavia näyttöjä – ei meidän toimesta eikä kansainvälisesti. Epäilen, että tästä aiheutuu soten edetessä melkoisia haasteita.

Yhtiöittämisen laajentuessa myös julkiselle puolelle – ja demokraattisen kontrollin samalla vähetessä – voi verosuunnittelun levittäytyessä olla vaikeaa huolehtia riittävistä valtion verotuloista.

Monet ovat miettineet huolestuneina nousevatko kansalaisten terveydenhoitomenot eli pystytäänkö pelkästään järjestelmämuutoksilla säästöihin vai pitääkö valtion säästöt hakea asiakkailta kalliimpina terveydenhoitomaksuina. Tai siirtyykö palvelua massiivisesti yksityiselle puolelle asiakkaan yksin kustannettavaksi?

Brommelsin puheet viittaavat siihen, että maksurasitusta tulee lisää. Hän sanoo, että hammashoidon kustannuksia hillitään rajoittamalla palvelukapasiteettia, jolloin asiakas voi joutua odottamaan palveluun pääsyä. ”Niille, jotka eivät halua jonottaa, jää mahdollisuus mennä omalla rahalla yksityiseen hoitoon”, toteaa Brommels. Miten on silloin luvattujen kustannus- ja palvelunlaatukriteerien kanssa? Kyllä jonottaminen on yksi laatukriteereistä. Uudistuksen ryhdyttiin, jotta palvelut parantuisivat. Voi olla, että valtio onnistuu jotenkuten kontrolloimaan menojaan (varmaa se ei mitenkään voi olla), mutta kustannusvastuuta siirtyy asiakkaalle.

Hesarin jutun otsake kuuluu: ”Brommels ihmettelee sote-pelkoja”. Minä puolestani ihmettelen Brommelsin itsevarmoja, mutta todistamattomia väitteitä.