”Kaikki toistuu uudestaan”

Historiassa kiinnostaa yhtenä aspektina se, kuinka tapahtumat ja yhteiskunnalliset kehityskulut voivat toistua. Kysymys ei ole ensi sijassa historian kyvystä opettaa, eikä menneisyyden yksi yhteen toistumisesta, vaan historian kehikon asettumisesta uudessa ajassa joitakin vanhoja tapahtumia muistuttavaksi ilmiöksi.

Tämä kaikki tuli mieleen, kun kuuntelin Yle Radio 1:stä ”Sananvapauden sankarit” -sarjan neljättä osaa, joka käsitteli toimittaja, kustantaja ja kirjailija Erkki Valaa (1902-1991). Ohjelman on toimittanut Harri Alanne. Siinä tarkasteltiin erityisesti 1920- ja 1930-lukua, jolloin Vala toimi aktiivisena Tulenkantajat-lehden päätoimittajana kahteenkin otteeseen. Vala oli kantaaottava poikkeusyksilö, joka asettui tuon ajan valtavirtaa vastaan ihmisoikeus- rotu- ja oikeusvaltiokysymyksissä vastustaen mm. kuolemanrangaistusta ja sterilointilakia.

Henkinen ympäristö oli ahdas ja ahdasmielinen. Vala taisteli poliittisia vastustajiaan vastaan sanan miekalla. Tuon ajan oikeistolaisessa ja osin fasistishenkisessä ympäristössä vaati rohkeutta tuoda esille mielipiteensä. Vala oli määrätietoinen ja itsepäinenkin mies. Luultavasti hän tarvitsi noita ominaisuuksia selvitäkseen asettamistaan tehtävistä.

Helppoa ei ollut ystävienkään kanssa, sillä Vala veti Tulenkantajissa vasemmistolaista linjaa joutuen monien tovereidensa kanssa välirikkoon. Myös viranomaiset ja EK järjestivät Valalle vaikeuksia. Kaiken kaikkiaan sanan- ja toiminnanvapaustilanne on heikko tuohon aikaan.

Vala puolusti Yhdysvaltoja ja Iso-Britanniaa demokratian esimerkkimaina ja vastakohtana keskieurooppalaiselle fasismille. Yhtä selvää oli köyhien asian ja proletariaatin puolustaminen. Aikakauden ahdasmielisyydestä huolimatta Vala pystyi toimimaan paljolti saamansa rahoituksen turvin (Mary Moorhouse-Pekkala). On vaikea sanoa liittyikö rahansaantiin vaikuttamismahdollisuus ohi Valan omien päämäärien , mutta toisaalta hän suhtautui itsenäisesti myös kommunisteihin.

Valaa vastustavalla puolella olivat 1920-luvulla fasistit esikuvanaan Benito Mussolini. Fasismissa viehätti puolue- ja parlamentarismin vastaisuus. Demokratiaa kokeiltiin monissa valtioissa, mutta heikohkolla menetyksellä. Kerta kaikkiaan ei ollut valmiutta päättää yhdessä asioista. Demokratia edusti monelle rappiota. Valakin jossain alkuvaiheessa ilmeisesti näki Mussolinissa uudistavan voiman. Pian katsantokanta muuttui, kun liike sai väkivaltaisia piirteitä. Seuraavalla vuosikymmenellä fasismi vaihtui kansallissosialismiin ja Hitleriin. Vala jatkoi entisellä jyrkän kriittisellä linjalla ääriliikkeitä, mm. Lapuan liikettä ja Akateemista Karjala-Seuraa vastaan.

Juutalaiskysymykseen Vala törmäsi varsinkin 1930-luvun jälkipuoliskolla. Tuohon aikaan antisemitismi oli paljon laajemmin hyväksyttyä kuin pelkästään kansallissosialismin agendana. Antisemitismiä pidettiin sekä ahneen kapitalismin että etenkin bolsevismin taustavoimana ellei peräti sen ytimessä olevana voimana. Antisemitismi – kuten ohjelmassa haastateltu Oula Silvennoinen toteaa – oli tietosankirjoissa mainittu ”tieteellinen käsite” ilman, että se kyseenalaistettiin millään tavalla. Keski-Euroopasta virtasi pakolaisia Suomeen ja Vala otti kantaa antisemitismiä vastaan.

Erkki Valaa ei tunneta tänä päivän ansaitsemallaan tavalla. Hän on jäänyt sisarensa Katri Valan varjoon . Siksi on tärkeää tietää, että radio-ohjelman päälähteenä toiminut FT Ainur Elmgren on valmistelemassa elämäkertaa Valasta.

Vala oli monessa suhteessa aikaansa edellä. Hän oli tuon ajan ”suvakki”, ”kulttuurimarxilainen”, joka elämänsä ehtoopuolella 1970-luvulla analysoi 1930-lukua pitäen tuon ajan Suomea puolifasistisena ts. säilytettiin demokratian ulkoiset tunnuspiirteet, mm. puoluejärjestelmä, mutta kavennettiin rankasti sanan ja toiminnanvapauksia viranomaisten toimesta. Presidentti ja virkakunta muodostivat Valan mielestä autoritäärisen hallintoympäristön.

Vala toteaa joskus vanhoilla päivillään, että ”kaikki toistuu uudestaan”, ja tänä päivänä on ehkä syytä viivähtää hetki tuossa historian toistuvuudessa. En toki halua verrata 1930-lukua tähän aikaan , mutta kummasti jotkut silloin esillä olleet asiat ovat nytkin ajankohtaisia. Ihmisoikeudet, pakolaisten asema ja oikeusvaltioperiaatteet ovat tänään koetuksella monilla alueilla maapallolla.

Myös meillä Suomessa muukalaisvihamielisyys ja suvaitsevaisuuden vastainen henki viettävät tietyillä tahoilla riemujuhlia. Tänä päivänä jakolinja kulkee jossain yhteiskunnan sisällä, kun Valan aikoihin hän ja muutamat kumppaninsa joutuivat pieneen vähemmistöön suurta enemmistöä vastaan.

Kansallissosialismi oli 1920-luvun lopun ja 1930-luvun vaihteen populistinen liike, joka murtautui vallan kamareihin muutamassa vuodessa. Myös tämän päivän populismissa on fasismi-ulottuvuus, vaikka sivujuonteena. Suurempi huolen aihe on suvaitsevaisuuden kaikkoaminen ihmisten väliltä, maahanmuuttajavihamielisyys ja erilaisten väkivaltaa uhkuvien ulkoisten tunnuksien esilläpito monessa eri yhteydessä.

Populismille on ominaista kriisien keskellä tapahtuva nousu ja yksinkertaisten ratkaisujen etsiminen ja ”löytäminen” monimutkaisiin ongelmiin. Tässä mielessä muutosta ei ole tapahtunut vuosikymmenien saatossa.

Valalle tärkeät asiat, demokratia, oikeusvaltion ja ihmisoikeuksien puolustaminen ja suojan tarjoaminen mielivaltaa vastaan, ovat tänä päivänä yhtä ajankohtaisia kuin 80 vuotta sitten. Kaikki toistuu uudelleen, ei täsmälleen samanlaisena kuin kauan sitten, mutta kuitenkin niin tarkasti, että historian tapahtumien tuntemus on suuri etu analysoitaessa tämän päivän tapahtumia.