lauantai 30. heinäkuuta 2016

Tyhmä, tyhmempi, fiksu

Liberan Heikki Pursiainen arvostelee ajatuspajan sivuilla niitä, jotka leimaavat Brexitin tai ulkomaalaisvihan kannattajat tyhmiksi: ”Ihmisten tyhmyyden pitää olla myös uskomattoman laajaa, jotta Brexit, Trump tai populistipuolueiden kannatus voitaisiin selittää sillä. Pidän tyhmyyden määrävaihteluun perustuvaa selitystä aika ajoin toistuville populismin ja ääriajattelun lisääntymiselle aika epäuskottavana”.

Jos hieman yleistän, niin ymmärrän Pursiasien tarkoittavan niitä ihmisiä, jotka antautuvat populismin vieteltäväksi. Heidät siis leimataan fiksumpina itseään pitävien taholta tyhmiksi. Olen samaa mieltä siitä, että populismin kannattajien leimaaminen yhdellä laatusanalla on perusteetonta osoittelua ja asioiden yksinkertaistamista. Katsotaan asiaa vähän tarkemmin vaikkapa Yhdysvaltain näkövinkkelistä.

On selvää – kuten olen monissa kirjoituksissa todennut – että Yhdysvalloissa valkoisten pieni- ja keskituloisten tappiot elintasokilvassa ovat aiheuttaneet äänivyöryn sellaiselle ehdokkaalle kuin Donald Trump. Vastuu tapahtuneesta kehityksestä lankeaa monille tahoille.

Ohessa pohjustukseksi erään varhemman kirjoitukseni (21.10.2015) vertailu: Autoteollisuuden vastapalkattujen tuntipalkka oli vuonna 1970 inflaatiotarkistettuna 23,58 dollaria, kun 2015 palkka vaihteli 13,63 dollarista 14,55 dollariin (Lähde: Yhdysvaltalainen Autoteollisuuden liito, UAW). Aiemmin autoteollisuuden työntekijät edustivat keskiluokkaa. Koska keskiluokka pitää yhteiskuntaa käytännössä pystyssä, on sen saatava nauttia myös itse työnsä hedelmistä. Näin ei ole tapahtunut pitkään aikaan. Ainoa, jota voi ihmetellä on, että miksi kärsivällisyys on loppunut vasta nyt. Olen pyrkinyt selittämään asiaa sillä, että odotus amerikkalaisen unelman toteutumisesta on voittanut katkeruuden heikentyvistä palkoista.

Nyt tullaan ratkaisevaan asiaan: kun Yhdysvalloissa ei tunneta kattavia työehtosopimuksia eikä solidaarista palkkapolitiikka, ovat palkat määräytyneet markkinoilla. Globalisaation työnjako on johtanut teollisuustyön palkkatason halpenemiseen Yhdysvalloissa. Oleellista on populisti Trumpin selitysmalli: a) Meksikon rajan yli virtaa halpatyövoimaa pohjoiseen, b) kiinalaiset ovat anastaneet polkuhinnoitelluilla palkoilla työt amerikkalaisilta, c) asiat ovat helposti sovittavissa valtionpäämiesten kanssa, on vain puuttunut neuvottelutaitoja, d) jos kilpailevat valtiot eivät hyvällä suostu amerikkalaisten vaatimuksiin, saavat kilpailijat maksaa siitä. Onko siis Trumpin kannattaja tyhmä, kun hän uskoo presidenttiehdokkaan propagandaan? Vai onko turhautumiskynnys ylittynyt niin perusteellisesti, että käytös muuttuu ymmärrettäväksi? Voiko epätoivoista äänestyskäyttäytymistä pitää tyhmänä?

Kova juttu on, että tuloeroja suurentava politiikka on tarkoituksellisen, mm. Trumpin taustapuolueen, republikaanien politiikan tulos, ja sitä politiikkaa ovat kannattaneet myös ne, jotka nyt huomaavat joutuneensa kiipeliin.

Eniten minua pelottaa kuitenkin se turhautuminen, joka purkautuu, kun toiveissa, odotuksissa ja haaveissa petytään - vaalien jälkeen. Pettymys nimittäin seuraa väistämättä Trumpin kaltaisten ihmisten puheista.

::::::::::::::::::::

Populistille on oleellista asioiden pelkistäminen tai pikemminkin yksinkertaistaminen. Monipuolisemmin asioita pohtiva ei sorru poikki ja pinoon -ratkaisuihin, ja mitä suurimmalla todennäköisyydellä yksinkertaisia ratkaisuja ei olekaan. Analysoijat ja erittelijät leimataan usein päättämättömiksi tai joka tapauksessa asioiden ”pyörittäjiksi”, joista ei saa selvää.

Populisti myy yksinkertaistettuja totuuksia toiveikkaana potentiaalisille kannattajille. Melko varmasti voisi sanoa, että kannattaja kokee pettymyksen, koska hokkuspokkusratkaisut eivät yksinkertaisesti toimi. Onko siis populistin kannattaja vilpitön, mutta harhaanjohdettu vai hyväuskoinen hölmö?

Yksi näkökohta voisi olla, että kannatetaan populistia, koska halutaan kostaa asioiden huonona pidetty hoito vanhalle vallanpitäjälle. Näin kannatus saa ”legitimiteetin”. Suomessa Teuvo Hakkarainen julistaa yksioikoista viestiä, jossa ”kaikki terrorisit ovat muslimeja” ja jatkaa: ”muslimit pois maasta”. Ovatko siis Hakkaraisen mielipiteiden kannattajat hölmöjä? Hakkaraista syytetään nyt kiihotuksesta kansanryhmää vastaan. Sebastian Tynkkynen puolestaan julistaa, että ”islam pitää kitkeä maasta pois” ja …. ”palautusautomaatti pyörimään täyttä häkää…..”.

Ulkomaiset väkivallanteot ovat selvästi lisänneet Tynkkysen ja Hakkaraisen itseluottamusta. Yksittäisten ihmisten terroriteot, laajennetut itsemurhat ja mallioppiminen toisten tekemistä väkivallanteoista lisäävät bensaa tuleen.

Liberan Pursiaisen tavoitteena on taustayhteisönsä tavoitteiden mukaisesti korostaa yksilön (mielipiteen) vapauksia yli sen rajan, jota monet pitävät vihapuheen rajana, ja jonka Tynkkynen ja Hakkarainen ylittivät. (Sanan)vapaus on siis tärkeämpi kuin Tynkkysen ja Hakkaraisen luotaantyöntävä ehdottomuus maahanmuuttoasioissa. Tässä mielessä sananvapaus muodostuu itsetarkoitukselliseksi ja ideologiseksi lähtökohdiltaan.

On selvää, että perussuomalaisten ääripään poliitikkojen mesoaminen saa seuraajia, jotka ovat samanhenkisiä, mutta ovat valmiit yllyttäjiään radikaalimpaan toimintaan. Populististen ilmausten kannatus liittyy selvästi aikaamme, jossa yhteiskuntaa polarisoivat voimat saavat lisää kantopintaa Amerikan malliin. Sanotaan, että joukossa tyhmyys tiivistyy. Voi tietysti olla , että polarisoituneet joukot lisäävät barrikadin molemmin puolin kiihkoaan, ja sitä kautta tyhmyys lisääntyy.

Pikemmin kuin tyhmyydestä puhuisin kuitenkin viisauden puutteesta. Asiallista keskustelua on vaikea käydä, kun tunteet käyvät kuumina.

Oma lukunsa ovat monet herkkäuskoiset kansalaiset, jotka lähtevät mukaan huijausviesteihin kummallisen helposti. Tämä voi indikoida myös poliittista hyväuskoisuutta. Keskusrikospoliisin rikosylikomisario Thomas Elfgren totesi juuri Demokraatissa, että ”populistipoliitikot tarjoavat helppoja ratkaisuja. Ihmiset pelkäävät ja reagoivat alkukantaisilla vaistoilla. Jos poliitikot eivät ota suurempaa vastuuta sanomisistaan ja tekemisistään Suomen turvallisuuden parantamisesta, ote lipsuu entisestään”. Elfgren jatkaa: ”Askel on lyhyt siihen, että oikeasti tapahtuu ikäviä asioita. Myös sosiaalinen media on tyhmistänyt kansalaisia”. Onko siis niin, että somessa tyhmyys tiivistyy? Käsitän asian niin, että yksilöt – somen kirjoittajat - eivät ole tyhmistyneet, vaan on synnytetty/syntynyt henkinen ilmapiiri, joka ilmenee vauhkoontumisena. Ihmiset tempautuvat mukaan populistiseen – vähemmän fiksuun - väittelyyn toistensa kiihottamana ja usein anonyymeina.

Mikä sopisi lääkkeeksi tapahtuneeseen ilman, että laajaa sananvapautta loukataan? Pursiaisen mukaan ylemmyydentuntoinen opettavainen asenne ei käy, vaikka onkin jännittävää erottaa eliitti kansasta.

Populismi vangitsee kiehtovuudellaan. Luvaton kiihottaa? Salaliittoteoriat viehättävät? Ratkaisua ei ole. On niitä, jotka argumentoiden asettuvat populismia – liian helppoja ratkaisuja – vastaan. Kysymys on enemmistöistä. Peli on menetetty, kun suuret massat – Hitlerin aikojen tapaan - siirtyvät kannattamaan yksinkertaisia ratkaisuja monimutkaisiin ongelmiin. Kansanvaltaisessa yhteiskunnassa tahtojen taistelu ratkaisee.

Eikö kysymys ole lopulta demokratian toteuttamisesta?

2 kommenttia:

  1. Populististen oikeistolaisten yleensä kehuma armotalous, on oikeasti kaikkein ihmisiä nöyryttävän elämän perusmuoto.
    Kaksinaanainen patsastelu kaikenmaailman hyväntekeväisyyden muodossa, on tapa ainoastaan korostaa omaa erinomaisutaan ja samalla nöyrytää,niitä huonotuurisia, jotka joutuvat armon kohteeksi.
    Protestanttisen etiikan omaavien ihmisten tulisi,taistella armotalouden syöpää vastaaan, se ei kuulu kultuuriimme.

    VastaaPoista
  2. Vanha suhtautuminen sosiaaliturvaan oli, että oli ns. tavallisia ihmisiä ja sitten köyhiä, joita piti tukea. Onneksi ajatus muuttui: Edesmenyt Stakes nimesi aikoinaan seitsemän erilaista köyhyyttä. Nyt olemme ehkä liukumassa jälleen vanhaan ajatteluun.

    VastaaPoista