Niinistön ja Putinin tapaaminen ja lehdistötilaisuus

Seurasin tarkasti Vladimir Putinin ja Sauli Niinistön lehdistötilaisuutta sekä tapaamisen etukäteisarvioita ja lehdistötilaisuutta seuranneita kommentteja. Kommentit kuultuani minulle jäi kummallinen tunne, että lähes kaikki, mitä Putin sanoi, tulkittiin sellaisilla läntisillä painotuksilla, etten löytänyt itse haastattelusta sille pohjaa. Valtaosan Ylessä esitetyistä kommenteista esitti Aleksandria-instituutin tunnetusti länsimielinen Hanna Smith.

Smithin lisäksi olisi pitänyt kuulla tasapainottavia kommentteja esimerkiksi Aleksanteri-instituutin Markku Kangaspurolta tai Markku Kiviseltä. Mutta eihän sitä samasta seurasta…. Miten tärkeää olisi hajauttaa mielipidekirjoa! Tästä tukistus Ylelle.

Katsottuani koko lehdistötilaisuuden TV:n välityksellä saatoin itse nähdä kuinka media nappaa lehdistötilaisuuden kokonaisuudesta yksittäisiä sanoja ja lausahduksia ja nostaa ne irrallisina otsakkeisiin. Näillä sitten muokataan ihmisten käsityksiä haluttuun suuntaan.

Takertuminen sanamuotoihin osoittaa tulkitsijoiden näpertelevää suhtautumista asioihin. Monia positiivisia asioita olisi ollut syytä korostaa, kuten varovaista optimismia koskien Ukrainan tilannetta. Niinistön ehdotus luottamuksen lisäämiseksi Itämeren alueella oli tällainen, samoin kuin Niinistön ehdotus transpondereiden käyttöpakosta.

Mitään maailmanrauhan kannalta suurta neuvotteluissa ei tapahtunut, eikä ollut tarkoituskaan. Jo pelkkä tapaaminen oli tärkeää Putinille, koska hän saattoi osoittaa, että yhteydet länteen toimivat. Niinistö taas pystyi tasapainottamaan käytyä länsivoittoista keskustelua ja myös näpäyttämään ahdasmielisimpiä ideologeja. Naapureiden keskusteluyhteyden pitää olla kunnossa.

Natosta Putin ei sanonut mitään sellaista, mitä hän ei olisi sanonut jo aiemmin. Periaatteellinen ongelma idän ja lännen välillä vallitsee siitä, kuka uhkaa ja ketä. Suomen liittoutumisesta Putin sanoi täysin odotetusti, että se on Suomen asia, mutta muistutti, että liittoutumisen tapahtuessa Suomen asema muuttuu suhteessa Venäjään, joka ilman muuta näkyy Venäjän varustautumisessa. Tämä ei ole pelottelua vaan toteamus. Ei mitään ihmeellistä uutta. Sitä en osaa sanoa, miksi hän puhui Venäjän vetäneen asevoimansa 1500 kilometrin päähän Suomen rajasta. Vaikuttaa lipsahdukselta.

Kommentoijat lukevat jokaista Putinin lausuntoa kuin piru raamattua. Ajattelu on ikään kuin sellainen, että ”sano mitä sanot, valehtelet sinä kuitenkin!” Asenne on virheellinen, jos Venäjän jokaista vastausta tulkitaan läntisten asenteellisten spekulanttien näkökulmasta. Esimerkki: kun Putin sanoi Venäjän osallistuvan Suomen itsenäistymisen 100-vuotisjuhlaan tuli kommentoijien puheenvuoroista tuntu, että Venäjä tulee sinne kuokkavieraaksi tunnustelemaan, milloin Suomi on valmis luopumaan itsenäisyydestään. Kyllä venäläiset kutsutaan sinne ihan vain juhlimaan 100-vuotissynttäreitä. Vertaaminen Viroon tai Ruotsiin ”tasapuolisuuden vuoksi” on aivan turhaa. Suomi irtautui vuonna 1917 Venäjästä.

Putin halusi lausua kohteliaisuuden, kun totesi, että Venäjä tunnetusti tunnusti ensimmäisenä Suomen, joka pitää paikkansa. Kerkeä spekulantti ehti jo toitottamaan, että jos Venäjä kerran luovutti itsenäisyyden Suomelle, se voi myös palauttaa Suomen Venäjän yhteyteen. Ei siis pidä mennä vahingossa myöntämään mitään, mitä Venäjä sanoo Suomen itsenäistymisestä! Sanonpa tähän, että saivartelijoille mikään spekulaatio ei ole liikaa.

Miten näitä tulkintojen esittäjiä voitaisiin tyypittää? Numero yksi voisi olla, että ”asiantuntijana” käytetty taho on niin lännettynyt, ettei häneltä pääsee sanaakaan, jolla hän vastuuttaisi idän ohella myös lännen tapahtuneesta jännityksen kiristymisestä. Numero kaksi voisi olla, että asiantuntija pelkää tulevansa leimatuksi suomettuneeksi, jos hän päästää suustaan yhdenkin positiivisen kommentin Venäjästä.

Tuollaisissa lehdistötilaisuuksissa syntyy kummallinen tunne, kun haastateltava (siis esimerkiksi valtionpäämies) etsii sopivia sanoja vastatakseen kysymykseen, ja ulkopuoliset ”asiantuntijat” kyttäävät mahdollisuutta tarttua sanaan tai vivahteeseen pahansuovassa hengessä ikään kuin valtiomiehen sanat olisivat kiveen hakattuja ja jokainen niistä loppuun saakka harkittu. Nytkin näkyi, etteivät jotkin Putinin sutkauksiksi tarkoittamat lausahdukset olleet onnistuneita. Niinistö pääsi niistä kuittaamaan.

Edellä esitetyllä ei ole tarkoitus siloitella Putinin pahoja tekoja, vaan löytää jokin objektiivinen lähestymiskulma Venäjän ja Putinin toimien arvioinnille.