(jatkoa)
Vaikka teknologia kehittyikin nopeasti X-sukupolven aikana ja oli kuluttajalähtöistä, niin Y-sukupolven aikana teknologia suorastaan räjähti käsiin. Henkilökohtainen tietokone (PC) oli eräänlainen siirtymäajan väline. World Wide Web, staattisen toimistoympäristön palvelin- ja työasemapohjaisen tietojenkäsittelyjärjestelmän muuttuminen pilvipohjaiseksi palveluksi sekä ennen kaikkea matkapuhelimet ja tabletit muuttivat tiedon vastaanoton ja käsittelyn mobiiliksi. Koko viestinnän ympäristö on muuttunut: maailma näytti oikeasti ”muuttuvan kyläksi”.
Y-sukupolvi on henkisesti muuttunut teknologian kehityksen mukaisesti: vakituisen työpaikan merkitys on vähentynyt, hierarkia ei sovi enää johtamisen rakenteeksi, vieraat kulttuurit arkipäiväistyvät, koska ovat saavutettavissa aiempaa helpommin.
Samaan aikaan on väitetty ihmisten pienentäneen maailmankuvaansa: lähipiiri ja henkilösuhteet yleensä ovat muuttuneet voimavaraksi. Toisaalta sukupolvierot ovat ehkä kasvaneet. Suuret ikäluokat eivät ole omaksuneet niin nopeasti uusia viestintävälineitä ja -tapoja kuin nuoremmat. On kuitenkin vaikeaa nähdä eroa dramaattisen suurena: vuorovaikutus toimii!
Y-sukupolvi on nähty kuluttavana sukupolvena, päinvastoin kuin aiemmat sukupolvet, jotka säästivät.
Y-sukupoveen on liitetty monia jaloja, mutta viime kädessä todistamattomia väitteitä: palkka ei ole etusijalla tehdystä työstä, Y-sukupolvi kaipaa yhteisöllisyyttä ja mielekkään työn vaatimus on kasvanut, Y-sukupolvi on hierarkkisia rakenteita vastaan... Toisaalta Y-sukupolveen on liitetty kärsimättömyys, pinnallisuus….
Z-sukupolvea kuvaillaan sukupolveksi, jolla kaikki tietotekniikkaan ja tiedon välitykseen liittyvä moderni tekniikka on itsestäänselvyys. Kaiken kaikkiaan Z-sukupolven määrittely on pahasti keskeneräinen yksinkertaisesta syystä: ei ole vielä argumentteja, millä todistaa väitteet. Arvailua tulevien sukupolvien käyttäytymisestä voidaan toki esittää.
Jotenkin näen koko jaotelman X, Y ja Z -sukupolviin keinotekoisena, hätäisin perustein kyhätyksi, vimmaisena haluna korostaa ”lyhyiden sukupolvien” erityispiirteitä ja liian kaavamaisena. Sukupolvierot nähdään helposti siten, että vanha jähmettynyt sukupolvi on jarru uuden vapausarvoille.
On helppoa nähdä, että kerta toisensa jälkeen edelliseen sukupolveen projisoidaan samantyyppisiä ominaisuuksia (säästäminen, jähmeys, homogeenisuus), jotka uudelta sukupolvelta puuttuvat.
Vastikään ilmestyneessä luottotappiotilastossa nuoret aikuiset ja keski-ikäiset eivät juuri eroa maksuhäiriökäyttäytymisessä. Pidemmällä aika-akselilla eroja on havaittavissa : vanhimmat ikäluokat ovat pitäneet maksuhäiriöt paremmin kurissa. Monet niputtavatkin XYZ-sukupolvet yhteen ja käsittelevät niitä yhtenä joukkona esimerkiksi suhteessa työelämän ja työsuhteiden muutoksiin.
Ehkä suurin ongelma onkin, että muutokset nähdään toisiaan seuraavien sukupolvien liioiteltuina muutoksina. Tosiasiassa - teknologian kiistämättä nopeasta kehityksestä huolimatta - ihminen ja hänen käytöksensä muuttuvat odotettua hitaammin. Tämä unohtuu sukupolvien aakkosvillityksessä.
Ehkä juuri tästä johtuu monien huoli nuorten hitaasta sopeutumisesta uusille työmarkkinoille ja vielä enemmän heidän omaehtoisesta kyvystään luoda itselleen työpaikkoja uuden teknologian keskellä. Vanha nopeasti kasvava teollisuus- ja palveluyhteiskunta suolsi työpaikkoja jatkuvalla syötöllä ja pohjalla olivat viimekätisenä mahdollisuutena lapiotyöt.
Yhteiskuntarakenteiden on ollut vaikeaa sopeutua uuden työn organisoitumismalleihin.
Vaikka teknologian muutos on ollut nopeaa ei sen nopeuttakaan kannata liioitella: digitaalinen vallankumous käynnistyi jo 1960-luvulla. Liioin sukupolvet eivät ole homogeenisia. On varmaan taipumusta liioitella sukupolven nopeimpien omaksujien roolia, suhteellisen hidas enemmistö seuraa perässä viiveellä. Liian tiheän sukupolvisyklin vaihtoehtona esitän jakoa, jossa 1) 1930- ja 1950-luvut edustavat irtautumista alkutuotantoyhteiskunnan suhteellisesta köyhyydestä, 2) suuret ikäluokat edustavat henkistä siirtymistä kehittyneiden palvelujen yhteiskuntamalliin ja 3) XYZ-vaihe edustaa globaalia (informaatio)teknologian kiihtyvän – ajasta ja paikasta riippumattoman - kehityksen vaihetta.
XYZ-sukupolvierojen lanseeraus on siis käsitykseni mukaan enemmän esittäjän ”luovuudesta” kumpuavaa kuin tosiasiapohjaista. Tosiasiassa sukupolvien eksakteina esitetyt käyttäytymismallit sekoittuvat keskenään kaavamaisia esityksiä suurpiirteisemmin.
Käsiteviidakko on melkoinen. Uusista kehittyneen tiedonvälityksen aikana syntyneistä nuorista käytetään myös nimeä diginatiivi, nettisukupolvi tai milleniaali.
Sopivatko X, Y ja Z luonnehdinnat siis vain historian peruutuspeilin näkymiksi, jotka vielä usein vääristyvät? Ei ihan näinkään. Enemmän pohtisin kehitystä sukupolvien välisenä vuorovaikutusilmiönä. Vanhempi välittää nuoremmalle käyttäytymismalleja ja nuoremman jalostunut tai muuntunut käyttäytymismalli kytkeytyy takaisin vanhemman sukupolven näkemyksiin aiheuttaen reaktion, rakentavan tai torjuvan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti